I.

Nuor' jumala ma oon, joka kunnasta kulkee, käy varjoni taivahan teitä, koko maan ihanuudet mun silmäni sulkee, ja sen maan säveleitä minä soittaen käyn, soi maailmojen puu, läpi ilmestyksien, ihmeiden näyn tie kirkastuu.

Sua tahdon ma uhmata, vanhuuden varjo, sinä ankara, ainainen aave, mulle vielä et surmasi seppeltä tarjo; ikihehkuva haave mulla suonissa soi, lumoleimuna lyö, viel' on korkeella päiväni kirkas koi, on kaukana yö!

Vielä laulavat mulle lauhkeat tuulet, on allani vankkana vuori, vielä hohtavat naiseni nauravat huulet, minä oon iki-nuori, päämääräni luon, mua voimani vie, elonlähteistä jumalten juomia juon, ja auki on tie. —