Part 2

»Lempikös niit sitt olis tuanu. Hää ny olis kehrannu hakokirvest feli otta. Hänell ol yks... ja em mä viit sano' senttä.»

»San' suus puhtaks vaa», meinas ämänt, »ku sä kuale, nii jää suus auk.»

»Ei oi hyvä sano' kans, kyll Lempi saa pia uuniluurast, niinkun kerra ennenkin, ku hä uuniluurahakko men hakema», sano Kustaava.

»Mitä, onkos Mari taas huamannu Lempill kaks pari suksi.»

Lempi tule sisäll ja tua uuniluurahakko felisäs, ku hää o ottanu naapurin tarhast. Nii ämänt sano:

»Sull onki nii nätti hakko, ette sull kirvestäkä felis ollu.»

»Siin te ahta' sitä ja tätä, kyll tämmöst hakko ny taitetukski saa tämmösell pakasell», sanos Lempi.

»Nii», sanos Mari sihen taas, »ku o suure nahkkintta' keres, niinkun tavalisest meijä Jussill. Naapurin Kallell ja meijä Jussill o joksikki samalaise' kintta.»

»Voi tota Maija, pirä' soukemppa suut, ett sä saa yhrest puust luska. Mari ei tiär yhtikäs mittän, ku ain vaa o suu päälaell. Kyll Juhani-faar oikken tiäs, ku hän teist laulun tek, ett simmossi tee juur ole.»

»Kyll hä heitist mont laulu on tehny, mitä laulu sä täss ny meina ett se Marill soppi?» sano ämänt.

»Sitä mä juur tarkotan ku sanota ett:

»Jos mull olsis Markun piika suu Ja Kesktalon piika hamppa, Nii mää söisin kaikk Talola lamppa; Mutt jos mull olsis Juhanin piika ikenä, Nii mää söisi ne viäl pikemä.»

»Jaa, mitä mää sitä fröttinkippat puhu», sano Mari siihe, »kyll hänell ain simmost piissa.»

Kustaava suuttu ny kans jo, hän o yks niist, ku sihe laulun kuulu.

»Jaa, kyll se simmone viimene mailmalopun kapine o, kutte se jo kualekka, se ainanen tööthutkar.»

Jaa nyy sattus nii, ett se sama äij tule juur sisäll, hänen kolmaslai köppis, se laki, o felis. Hänell oi kaikkistas kolm' köppi: huushollköpp, karjaköpp ja laki. Nee' toise oli oksattomi, mutt se kolmas katavaisest puust.

»Tyst, tyst», sano ämänt, »olkka ny hilja, ny faar tule.»

»Mä paiskan toin taikenvahaukse sen pirun kuano», sano Kustaava.

»Hyvä päävä.»

»Istuma», meina ämänt.

»Tee' saisi faar luutti meijä uuni», sanos Mari.

»Kyllä minä sen luurin ja sinä olet juuri ylimäinen tohon uuninluuraksi. Sirota sinä vaa uuniluura nokka. Sitte tulee arvotuskin totten käymä: Must pässi mene pihatto, ja aja kaikk punase lamppa ulos.»

Se Mari ol kans vähä simmone must, ku hänt Mustaks-Maijaks sanokkin pruukatti. Faar men istuma sitt sinn pöörä viären penkill. Mutt Mari sitt tuinas tytärt ja sanos:

»Tommone ijankaikkinen toho nyt taas tul, ette saa laitas tyätäs tehryks.»

»Misäs teijä lapse ny ova?» sanos faar. Sillo se Mari töykäs uuni luura vesiämpäri, juaks ulos ja huus ett:

»Kakara', kakara', tulkkas sisäll. Se hull äij on taas siäll, kyll se taas neuvo teill kaike mailman konsti.»

Mari ei tiäny, ett faar tään kuul, ja faar taas tykkäs paha, ku hä hänt hulluks äijäks sanos.

Mari luutis uuni vaa, nii ett hiile' priiskus. Faarin konteiski men muutampi. Sitt lapse' kerkisi' sisäll. Niit oi nel, viis punaposkist flikka ja poikka. Ne oli' siäll liukkumas. Nii sitt lapse' kysysivä faarilt:

»Tiäräks te faar, ett ny tule joul?»

»Niin tule, mutte te tiär, kuin pia se tule, mutt mää tiärän, kuin kauka se ny o.»

Lapse' tuliva' sitt nii utelijaks ja kysysivä:

»Sanoka, sanoka, kuin kauka se o.»

»Se o Impolas [Kylä Kuusjoen pitäjässä.] Kuusjoell.» Sitt kaikke nuaremp flikk juaks Marin tykö, hakkas käsiäs yhte ja huus Marill:

»Mari tällä pian kaku uuni, faar sano ett Joul o Impolas jo.»

Sitt Mari taas suuttus ja sano:

»Kyll mää sen paremin tiärä, ku mu mamman o siäll piikana ollu, siäll Impolas o yks talo kun kututa Jouluks.»

Mutt faar meinas:

»Kana kana vai piikana, ku olis sitt ollukki joku muu kana, mutt kun piikana.» Faar töpött siihe Marin tykö uuni ette ja rupes tällämä:

»Sinä olet Mari piikana flikka, mutte sinus ol yhtä hunaja.»

Faar läks ny kottin kiusottelemast, mutt ämänt rupes tällämän kakui uuni ja sanos Marit:

»Sää saas apskeerin täst tyäst, es sää oss kakui uunin tällä, sää pistä' sorme' kakku sisäll.»

Mari kesketti menemä ehtoaskarilles vaa, mutt Lempi sai ruveta' kakui uunin kantama. Kaku' kypsentysivä' sitt, ne' pantti laurall ja annetti olla' siin jähtymäs koko yä.

* * * * *

Jouluaato-aatton tuliva' kaikk sisäll: trenki, isänt ja muu, löi' kinttas kaikk uunin trappull, ja yks trenkeist sanos:

»Kyll ny jo sentän kelppa, ku joulu o nii liki ja o hyväll puall.» Sitt jutelttin kaikk yhres, koko taloväki, ett ku ny huame o jo joulaatto ja viäl on paljon töit, ett kui aikasi me oikke nouse ylös. Joku meinas ett kahrelttoist viimestäki, joku sanos ett kolmelt. Nii isänt sanos, ette see tartt mittä juttelemist, mutt ku se o miäs ku ensmäseks nousse. Mari sitt taas leikiläs pist sihe:

»Em mä tahrokka olla miäs, mää makkankin koko yä.»

Nii Hessu, se kaikke nuaremp trenkeist, simmonen poikanaskal, kun kans oi kovi innostunu joulu, sanos:

»Kyll tää poik tiättä kosk ylös nousta.»

Hä oi saanu' sen tuamio ett täytys joulaattoaamu mennä heini hakema.

No kaikk menivä' sitt omis ajatuksisas nukkuma. Mutt sitt kun kell lyä yks, sillo ruppe tulema ylisänkyst ens se, ku miäs ol ja sitt aikasi' kolina. Hessu se ol ku ylös nous ja hää herätt kaikk muu' kans, hakkas kamari oven pääll ja huus:

»Ylös kaikk, jos o sitt isänät tai ämänä ja piikat tai trenkit tai tyttäre.»

No sitt ne nousiva' kans ylös. Kun kell ol pual kaks, oliva' kaikk jo täyres touhus ja sitt tarvittin kaikk lyhry', kun talos ol. Sitt se pikku Hessu läks tuama sitä viimest heinhäkki, kun kuulus. Toiset trenki menivä' pirtist kantama niit tikui, ku sinn ol kuivaman panttu ja oma' poja' kans niis paikois, ku niit sattus olema. Ku ne' tiku' sitt ol sisäll tuattu, pantti ne orrell ja kurotti lohenpyrstö all. Vaimväki men pirttin tuama niit lihakontei, ne oli ny jo valmiks palvaune. Ku sitt kaffe tuattin pöyttä, se ol siin viire ajos, toi isänt viinpullon pöyttä ja löi se sihen tavalist kovemi ja sanos ett:

»Pankka sokeri joukko, aatost juhla' korkjama.»

Sitt hä sanos ämänäll:

»Fiia, ku he on kaffe juane, niin kaar' pojill pual kuppi. No sitt ku he' siin parhalas joi' sitä punssitas, sattus Hessu tuleman kotti silt heinmatkaltas ja lauleskel tullesas porstuas:

»Ai ai ai sano Muju-Mai Ku hä heinäsirkan kiini sai.»

Isänt sano hissuksi Fiiall: »Jos annetas Hessull kans punssi.»

Nii ämänt sanos: »Nii oikke, kyll se nii on, ku sääki tulis sanoneks, ett se miäs on ku ensmäseks ylös nousse. Anneta hänell ny sitt kans piän puns. Jokane joulukses kokko, kettukin kenkrajoi.» Hessu saiki sitt punsi.

Mari sattus ny tuleman pihatost lypsämäst. Ollan toss kuuren tianois jo. Ämänt mene tommotti salapitte Marin tykö, tuupase hänt kylkke ja käske Hessu kattorna. Mutt Mari aukase se levjä suus ja sano:

»Oho, mitäs iso' sia' siilon tekevä' kun porssakkin tuhniva.» Hessu tykkä vähä paha ja sano:

»Kyll se ehtoll nährän, kuka porsas on, ku ruveta nahka hiarustama.»

Kustaava ja muu' piikat tuliva ny' sisäll ja he' saiva' kaffet ja korppu, oikke simmost pakarilt ostettu kanelkorppu ja sämpyli. Toi Hessu meinas taas:

»Kylläpä näkky, ett joul tule, ku Marikin pistä sämpyli poskisas.»

Sitt ämänt jo huamas ett peevä ruppe jo koittama; hä sanos:

»Ai ai flika, kuinas pirti lait o?»

Kustaava sanos sillo, ett »saun tule valmiks koht silläs.»

Mari saa ny määräykse, ett mennä makasiinist hakeman kuivi kauroi oortninki seuravaks aamu lamppaill.

Ny ruppe tulema yhreksä aik. Miähe ova' simmoses pikkuses humus, ette ne enä pal mittän tee, järmävä vaa. Isänt tule paithihasillas kamaristas, puhaltele pitki sauhui ja o jo vähä niinku juhlatuules. Sitt ämänt sano niit vanhemppi omi flikojas:

»Tuakka vinttkamarist laste vaatte alas ja omas kans.» Kaikkitten täytys jouluks saara ylles uure vaatte ja niin korja' sitt, ett ku ne ne ylles tälläsi, nii ne oliva' kun kirjava karja. Ämänt kääns sitt samallas pääs poikkatten pual ja sanos:

»Menkkä tee ny, poja, olklatto ja kropistakka siält oikken tuhti kahlo, oikke selkki olkki. Kyll tee' saa jokanenki mennä, ei Hessust ol yksin kumminka mittä.»

Sitt Hessu läks menemä, filistel mennesäs ja pumppas Marit kylkke ja sano:

»Vai ei tul Hessust mittä, sillo ei tul Maristaka mittä.» Tää ol tosa kahrentoist ajos peeväll. Vähä ajan peräst ne' tuliva' siält sitt. Hessu tul taas erell ja sanos:

»Tiäräks sä, Lempi, ett kyll ny tule hyvi olkki, kyll sun kelppa katton paiska ja jää kans yht paljon ku naapurin Kallellekki.»

»Pir' suus kii, vanh feelu», meinas Lempi ja men jällen takas kamarisas.

Sitt ämänt sanos:

»Ohoh, ole nii väsynykki jo, kun pualest yöst ole hääräny, mahraks mä enä jaksa noit lapsika saunotta. Juakses sä, Lempi, tonn Katavan-Kaisan tykö ja käsk hänen tulema lapsi saunottama.»

Ämänt muista siin samas senttä:

»Kyll Hilmall onkin paremppa aikka, menkkö hää.»

»Kyll mää täss mene», sanos Hilma, »mutt jolle mää saa' sitä rättäkitti tulema. Hänell on tiäs ruus pääs ja jalakki voiva' särkke.»

Sitt Mari kuiska taas Hilmall:

»San' simmotti, ette sarvipussi tarvitakka, ette kukka ny ann ittetäs kupata.» Hilma ott saalin kaulasas ja läks.

Kustava tule sitt nii hiki pääs saunast, hää on kantanu liha' pois siält, kantanu vett ja hautonu vihra. Hä sano ämänäll:

»Ny' saa mennä' sauna, ett saun o valmis.»

»Oleks sä viäny vihroi tarppeks?» sanos ämänt sitt taas.

»Kyll mä niit see verra vei, ett ne' piissava», meinas Kustava.

»Taisis viärä' kolm», sano ämänt.

»Nii, simmotti mää niit vein, ku o ennenkin pruukattu», sanos Kustava sihe.

»Voi, hyvä ihmine, ny o joul ja tiäräks sä, ett se kuulu tykö, ett joulaatton o jokasell oma viht.»

»Siunakko, Liis, kunne vihrakka enä piiss, tarttevaks tommose' kakarakki sitt kaikk eri vihra?»

Hää men uurestas sitt ja vei kakstoist vihta, nii mont, ku ihmistäki ol.

Ny Katavan-Kaisu tule sitt jo ja sanos ensmäseks Marit:

»No oleks sä kävässy yhreksän kertta joka tuva nurkast, sitt sä pääse ens vuan vähemäll käväsemisell.»

Sitt se Hessu tul taas sihe, hä ol vähä viäl simmottin kämppärälläs. Ei hä juovuksis enä ollu', ku se ol simmotti päivälise aik jo. Nii Hessu sano:

»Neuvokas, Kaisu, mull kans joku simmonen tempp, ett mää saan kans tiättä, mitä mun tehrä' täytty.»

»No, men ny sikalätiovell kysymä, jokos sä ens vuan muija saas», sanos siihen Katavan-Kaisu. Ämänt sanos:

»Älkkä siin ny Kaisut kiusakko, ett hä saa kaffes juaruks.»

Ny tule taas yks kakar ämänän tykö ja pirise:

»Mamma, eks jo pia sauna mennä, ett joul kerkki jo.»

Kaisu nappas se lapse sylisäs ja sano:

»Juu juu lapseni, kohta mennä.»

Ja laula hänen korvasas:

»Kun tulsis se siunattu aatto-ehto, Ett saisis puuro ja pääsis vihto.»

Ny on Kaisu juanu' kolm' kuppi ja sitt hä sano, ette hä juakka nyy muut ku vähä vaa. Sitt maistu paremalt, ku suut ruppe kuivattama siäll kuumas löylys. He menevä ny sauna ja Mari saa sen tyäkses ett mennä auttama, riisuma lapsi ja vaatettama, ja Kustaava kantta ne' kotti yks erältäs sitä myärön kun Katavan-Kaisu saa ne vihrotuks ja pestyks.

Hilma ja Lempi ottava ny ne vinnilt tuaru vaatte ja vaatettava lapse' kamaris, sitä myärön kun Kustaava niit tua. Kustaava tule viimese lapsen kans ja tua samall Kaisult käsky vanhemill sisarill, ett he' sinn saunan kans tulisiva.

»Em mee' simmost ämmä tääll tarvitt, kyll mee itteki itten saunota.»

* * * * *

Ny aja yks hevonen pakall. Kustaava kattele uuniakkonast ulos.

»Kukast tualt ny tuleka», sano Kustaava. »Ai, se onki meijä Alma, kun tule isomamman tykkö kotti jo. Yks miäs nosta fällyi ylös ja Alma siält könssi fällyn karvoist ylös. Hevonen käänttä ympärs jelle.»

Ny tule Alma sisäll ja hänell o iso tikkukori keres.

»Tervessi siält, ku mää tule», sano Alma.

»No hyvä, ett sä tuli' kotti jouluks», sano Kustaava, »koko viikko o ollu niinku olis akkona ollu' peitety, ku sää oles pois ollu.»

»Mitä sun korisas taas mahta olla?» sano Lempi.

»Siäll o setsurikakui, kun täti anno.

»Mutt mitäs siin paperpussis o?» sano taas Lempi.

»No em mää tiär, siäll on tortui ja kaikki tohauksi. Täti sanos, ku ei teili ol' kettän kokkikoulu keiny, nii ei teill tämmössi osat tehr.»

Ny tule Mari pihatost, hame pretukas ja sikaämpär keres.

»Kas vaa, onks meijän prittakniffeliki jo kottin tullu», meina hä.

»No jo se toivottu turva tul», sanos Hessu ja nost päätäs ylös, ku hä siäll takapenkin vatovall makas, »ja toi kylänkakkuki fölis».

»No mitä sitt?»

»Em mä muist tiär, mutt sutsirukakku hän toi kumminki», meinas Hessu.

»Ol vai, flako», sano Kustava. »Sensuurikakku se o.»

»No olkko ny mitä kakku hyväs», meinas Alma, »mutt kyll se teitin kakkusensuuristas kumminki läpi mene.»

Sitt Alma otta Mari sualilt kii ja sano:

»Viäläks ne' kaksose' karita älävä?»

»Kyll toine, mutt toine oikas konttis jo», meinas sihe Mari.

»Voi, voi», sanos Alma, »jolle sää antanu niill leippä, ku mää pois oli.»

»Mitä helkutti täss olis keriny lamppoill purottama, tämmötti joulu erell», sanos Mari. Alma huakas syvä ja sano:

»Voi voi, ku mä sentä meninkä sinn isomamman tykö», ja pyhki silmiäs, kun pakka parkuma.

Nii Mari huutta kovall äänell:

»Ol vai, älä simmossi paskoi paru, kyll päss niit uussi tekke.»

Alma ei puhu mittän tähä, mutt mene Lempin tykö. Kuiska Lempit korva:

»Arvas kuka mun kottin toi.»

»Joku enoist vissi», sanos Lempi.

»No ek sä sitä nähny, ett hevonen pakall ympärs kääns, kyll eno sisäll olis tullu.»

Alma tuinase Lempit kylkke ja sanos:

»Tiäräks, se ol naapurin Kalle, ku hää sattus sinn tulema. Mitäs, jos se olis ollu sää ny ja jos pappa ols sattunu nekemä, nii mihe sä sitt olsis silmäs avanu, kyll sä olsis saanu aika satikuti.»

»Ol vai, ol vai», sanos Lempi.

»Nii, ei hiire hiiskaust enä», sano Hessu, »mutt kyll mää jo tiärä, mist mä kiärä, siilon ku mä olin Paturill trenkin, nii Paturi nuar isänt sano, ette hää enne naimissi men, ennenku siit Almast ihminen tule, ett siit tule simmone flikk, ett ku näkke, nii miäl tekke ja kun katto puale, nii syrän huale.»

»No mitä ny?» sano Alma, »onks meijä Hessu hassuks tullu.»

»Tiäräks, se o juaksis», sanos Mari.

»Voi kamala», sano Alma ja men ja plättäs Hessut selkkä, »muistaks sä sitä, ku mä aapee puustavi oli lukemas sun kotonas, se Hyllylä Leenan tykö, ku ny jo on kualu. Ja ku hä murhettus sitä, ette meijä Hessust vaa tulsis juoppot, ja ku mää keski hent rukolema Jumala Hessun pualest, ette Hessu ruppeis vaa juama, nii sillo Leena rupes parkuma.»

Hessu nost sillon pääs ylös ja sanos:

»Voi voi, kyll toll meijä Almall o hyvä muist, se muista ihan kaikk syntymästäs saakk.»

»O nähny' kans vissi iha syntymäst saakk», sanos sihe Lempi.

»No tiätyst mää syntymäst saakka nähny ole, em mää nii ol, kun katinpoja, ku vast yhreksä vuarokautt jälkke syntymistäs näkemä ruppeva.»

No Hessu ruppe naurama hörköttämä ja sanos:

»Jaa, kyll määki ny muistan ku meijä mamm-vaina hänt tavama opett ja hää hänt taas rukolema juappotte erest. Heill tul ain simmost pikkast riitta ja ku mamm-vaina sano: 'ii sano ii', nii Alma tälläs vasta, ette ii san mittä.»

Sitt Alma suuttus, juaks Hessun tykö, ott hänt konteist kii ja Hessu putos permanoll.

»Kyll sää oles se ainane Hessu-hassu Halikost.»

Sitt isänt kuul sen kolinan kamari. Nii isänt tul tuppa ja sanos:

»Mikä simmonen kolin o?»

»Nii», sanos Mari, »ku Hessu o nii juaksis, ette see pysy änä penkilläkä, ja vast o joulaatto.»

»Mitäs mar», sanos ämänt, »ku Alma purott henen permanoll, ku hän taas tosa jo ylppele.»

Sitt isänt rupes Almat toruma ett »mahros pyssy' siäll, ku es sä nätist oss olla.»

»Paremp ols ollukki, ette mää olis tänn tulnu, ku tääll se viinan kans taas pränkätä. Isopappa käsk muu oikke rukoleman teiti erestän, ett yksiki joul oltas ilma viina. Ja sitt Isomamm rupes parkuma ja sanos, ette hää lapspark voi' sen kans mittän tehr.»

»See o niitte ämmätten tapa, koht ku ruveta rukolema nii ne' parkuma, mutt ei sunkka sillon parut, ku juara.»

Nii sitt sano Alma sihe viäl:

»Ei sunkka ne viina juaresas paru, mutt kyll se silt näyttä ku heiti suus o nii väärä ja kampela, ku he ensmäst punssi juova. Mutt 'ääh vaa, ku se maistus hyvält', sanota.»

* * * * *

Ämänt tule ny kamarist ja huutta:

»Tules, Minne, lullaman pikkuveljet.»

»Ossakkos sä laps laula' kans?» sano Katavan-Kaisu.

»Kyll mä otta laula, mutte mä kett laula' kun titä laulu, ku Alma o opettanu.»

»No laulas seki sitt», sanos Alma.

»Nuku nuku mun lapteni, Tulje tinitet tilmäti, Uinu uinu, mun armani, Jeetut luonati valvopi.»

»Oi voi ku se on korja laulu», sano Kaisu sihe, »kylläpäs see Alma ossa, siit taitta tull oikke siivistyny flikk.»

»Nii, jos Kaisu joskus kirjotta sana siiivistyny, nii ei tartt tällä ku yks i vaa.»

»Jolle tul liia näsäviisast sitt vaa», meinas Kaisu.

»No laulas ny vaa enemä», sanos Kaisu, »ei se viäl tahr nukku.»

»Nii mutt ku Alma tano ette taa laula' timmotti, ku Mari opetta.»

»Älä sää mittä simmost kuuntel», huutta Mari sihe uuni suust, »laula simmotti ett' tuuti lulla, tullus-Jussi'.»

»Fyi sentä suu», sano Lempi.

»Minne ei taakkan pikku velje nukkuma, kyll Hilma taa tulla' kiikuttama», ruikutta Minne ny. Hilma mene sitt ja kiukuttele mennesäs:

»Niist kakarist ei kans meill tul' koska loppu, joka kahre vuaren pääst niit tule uussi.» Mutt sillo hä ruppe senttä laulama heljäll äänell:

»Nätin poja nukuta Ja univirre laula, Itteni viären kallistan Ja nukumme Herra rauha.»

»No ny se nukkus.» Ja Hilma mene pois ja sano:

»No menkkä ny, kakara', pois, ett se piänenki aikka pyssy hiljaa.»

Ny Hilma mene korittama sallatti. Hä riiva kuiva juusto ens sallatin pääll ja hakka munaruskost fiiniks.

»Alma saa tulla' sitt taas kirjottama, mitä hä tahto sihe sallatin pääll.»

»Juu juu, ja mä tällänkin täävuatise vuasluvu», sano Alma. Alma kirjotta sitt munaruskovaissen pikkuluskall vuasluvun tuhanen kahreksasata kahreksankymment (1880).

Ny tule Juss, se isotrenk, saunast kotti ja hyräle tullesas jottan piänt laulunpätkä.

»No», sano Alma, »laulaks Jussiki, ei hää ol viäl enne laulan.»

»Nii, viin tekke simmost, kunne kalj tiäräkkä», sano Lempi.

»Nii», sano Kustaava, »mutt kyll joulpeevän kalj tiättä kaike enemä.»

»Sisso, kyll mä sitt jo tiärä, ett Jussiki o viina juanu», sanos Alma.

»Tules, Alma, mun polvelan istuma», sano Juss.

»Em mä tul, sä haise nii viinaltaki ett.»

»Ja mutt jos sä tule, nii mä osta sull oikken korja esliinvärki, sitt ku reppuryssä ensmäsen kerran tule.»

»No sama se», sano Alma, »simmott mä kaikk muukki esliinan olen tiananu.» Sitt Juss ruppe laulama ja Alma istu sylys:

»Menin minä kerran mallassauna Ja seisatin nii äkkii, Luulin mä henttua halavas Ja halasin mallassäkkii.»

»Eipä kun piänt mallaspussi», huutta Hessu taas.

Ny Alma huama, ett Hessu hänt tarkotta, ku hä mallaspussi sano, hyppä pois sylyst, juakse Hessun tykö ja otta hänt tukast kiine ja sano: »Mää näytän, kummottin karh sammalis kei.»

Ja sitt hää vettä kettetäs Hessu leuvast saakk pitki naama ylöspäi ja huutta:

»Tommotti Hollola miäs pelttotas latta.»

»Siunakko sentän, kun toi flikk o niinkon tuli rohtimis», meina Hessu, »ei sitä vaa räntt kiusata, jos älä meina.» Sitt Alma katto ympärs ja sano:

»Misäs meijä isänttrenk, se Matt o?»

»Misäs muus kun tallis, koko yä hä sinn leippä kanno. Mun pit huutama sänkyst, ett viä' koko varras, ettes niit siin yksitellen kann», räyskäs Mari.

»Jaa mutt heikkarin tiitti, huamen mennänki joulkirkko ja mää menenkin kysymä, jos mää pääse Mati rekke», sanos Alma.

Ny lähte Katavan-Kaisu pois.

»Hyväst ny, pikku Minne», sanos.

»Hyvät, hyvät, jätik te tarviputtit tauna?»

»Ei, lapseni, ei, lapseni, ei Kaisull ny ollukka sarvipussi.» Minne juaks sitt Marin tykö:

»Mali, ei Hettu taakkan tuu nyy kupatukt, kun te tauna mene.»

»Mitä siunakkon toi kakar ny juttele?» sanos Mari.

»Niin ku Hettu lupat Malit kupata ja otta Malin talviputtit taltte.»

»Haistako Hessu sen, kutte mää san, kun kakaritten kuulle simmost juttele», sanos Mari.

»Nii oikke, mont tuhannen kiitost ny vaa ja Herra rauha teill olkko», sanos Kaisu.

»Ja sama teitill», sanos Lempi.

»Mene, mene ja häppe mennesäs», sanos Mari.

Ny Alma ja Matt tuleva' taas yhres siält tallist sisäll.

»Näiks sä kupparit?» sanos Hessu Almat. »Ruppes taas rukolema, se oi kans juaksis se kuppar.»

»Älkät paiskako pärlyjänne sikoje ette», sano Alma.

»Mitä simmonen tarkotta?» sano Hessu.

»Kysy Marilt», sano Alma.

»Mist mää simmossi tiärä, em mää oi mittän koulukan keyny.»

»No kävippäs sää rippiskoulu kaks vuatt ja Hessu vaa yhre», sano Alma taas.

»Mist erinomane sä senkin taas tiäräs?» sanos sihe Mari.

»Hessu kerra heinpelloll sano, ett ku hää men rippiskoulu nii Mari oi siilo jo toises karjas.» Juss sano sillo sihe:

»Ei, mutt selitäs sä, Alma, mitä sää äskeltä meinasi.»

»Lue joskus», sano Alma, »ett sä tules jottan tiätämä.»

»Ei se räntt ett raamattu tutki, se ku härkkä selkkä hutki.»

»No niin, kyll mä se sano, mitä mää sill meinasi, ett tommone vanh kuppar, ku ei muut tee ku jua ja kuppa, ei se paran rukolemisest ja ei kukka lait-ihminen kuppariks ruppekka.»

»Nii», sanos Juss, »ja Jumal onki luanu' kuppari erittäisi.»

»Mitä vaste, mitä vaste?» sanos Alma hätäsest, »sanos pia.»

»No luve' kans joskus», sanos sihe Juss, »ett sä tules tiätämä.»

»Ei raamatus ol' kupparist mittän puhett», sanos Alma, »ruakottoma ihmise' simmost tekevä. Fyi, fyi senttä, se o niin kamala tyät se kuppamine, ett siin täytty kans olla viinan kans järkes pilanu, ennenku simmost tyät ruppekan tekemä.»

»Nii sitäpä, panes kattokses Alma», sanos Juss, »ett kaikill kuppareill o iso suu ja paksu huule ja kaikk ne ova juur Jumala luama.»

»Jaa, jaa», meina Alma, »kyll se onkin tosi.»

»Nii ja se on kans tosi, ette meijän prittakniffelist vaan kuppari tulis, ett hänell o niin piän suuki, ette hä vaa sarve kii' saisiska», huutta Hessu sihe joukko.

»Tulenk mää taas sun tukkasas?» sano Alma.

»Älä, älä, se tekke niin paha, kun karh sammalis kei», sano Hessu.

Ny tule Matt tallist ja tua felisäs hevosen kamssui. Siin on pari piiskavartt, ku hän tällä uure siima. Hessu sano:

»Kunne meill olekkan kun kaks jumpuri, jos tälletän kolm hevost kirkon tykö, nii mikäs sill kolmanell panna?»

»No pannan kulkuse' kolmanell», sano Juss.

»Kyll Hessull kelppa se lehmänkellokin, ku o vintill», sano Alma.

»Niin kyll.»

»Jost mulla olisi hevone Ja piäni kilikello, Niin kynnäisi ja kylväisin Toin näti flikan pello», laula Hessu sitt viäl.

Sitt tule isäntäkin taas kamarin pualt tuppa ja sano:

»Jaa'a, ny o se joul sitt jo hyvi liki.»

»Onpa niinki», sano Juss, »ny tule kaks hyvä, ehto ja pyhä.»

»Nii sopika nyy keskcnäs, kuka teitist kirkko mene. Kyll ainakkin täytty kahrell hevosell men. Mutte sunka mää ite' sentä men.»

»Mikse teitin, pappa, sovi koska mennä kirkko?» sano Alma. »Nii munt vuatt ku mää muista, nii ei tee ol' kirkos ollu ja mää tykkä ett teitin passais yht hyvin tulla kirkkon ku muittenki ja tee tulsisis kans, jolle ols tota viinlekkeri tuall kamaris.»

Isänt ei puhu yhtikäs mittä ja mene kamaris takas jälle.

»Piräs sä ny jo suus kii», sanos mamm sitt, »ei sitä suu rahalas osteta. Ja mää noiru, ett sitt ku sää miähe saas, nii sä saa ihan täys juapo.»

»Jaa, ei se oi niin pakko ett otta niit», sano Alma ja o vähän tommotti hämmästyny. »Jos neitsyt hualii, ei hän syntiä tee, vaan jos hän on naimatta, ei hän sittekä syntiä tee», sano Alma viäl lisäks.

»Suli o simmost juttu, ku ojakonnan kluttu, ette sitä ymmär kaikk papikka.»

Ny sano Lempi, ett hää ja Hilma menevä' kumminkin kirkko ja hee menevä Mati rekke.

»Em mää teitist isoist flikoist molemist hual, toine saa tuli, mutt Alma mä otan kumminki», sano Matt.

»No eilä se joo päätetti», sanos Lempi.

»Jaa, mutt sill ehroll, jolle Alma tul Katunpääst kotti.»

»Nii, ja hän käväs talli äskö niät», sanos Mari, »nii ett siäll tallis hää sai Matin kaikk prillatuks.»

»Alma pittä mu leivästän vaari, mutt jos mää kesken teitti mu leippätän kastama, niin kyll te sano, ett on täs kiusaus tommoses hamppattomast trenkist, nii ja sitt Alma tryykkä ja tärkkä kaikk mun kaulvärkkin, ett mä saan koko vuaren käyrä' puhta' kaulvärki' kaulas.

»Simmost tryykkämist», sano ämänt sihen, »kun poltta välist taas, ett o nii ruskja, niinku olis pannukakku kaulas.»

»Jaa'a, tapaturm tule taitavan ja virhe viissall», sano Matt viäl, »mutt Alma mä tahro rekkesän.»

»Siunakko sentän tommost marakatti», sano sihe Lempi, »ku sai taas toi Matin prillatuks, mutt mun täytty mennä Jussi rekke sitt vaa, ei se Mustaka mittä nii huan hevone ol, mutt em mä tiär', ku se reki o niin krapel.»

»No ei sitä rekke siin ny kerkk kukkan katteleman paremin ku hevostaka», sano Kustava, »se o vaan pääasja, ette jour' Tapani kottin tuama.»