Part 5

Kieliasiassa on rautatiellä noudatettu järkähtämätöntä tasapuolisuutta ja ratkaistu asia siten, että palvelijain virallisena kielenä on suomi ja virkamiesten ruotsi. Tätä sopusuhtaisuutta on tosin suomalainen tyhmyys pyrkinyt tavan takaa häiritsemään vaatimalla - törkeästi kyllä - että suomea olisi virkamiesasioissakin käytettävä, mutta nämä tungettelemiset ovat länsimaisen sivistyksen taholta näihin asti loistavasti torjutut. Kumoamattomasti on todistettu, että yleinen häiriö ja liikkeen seisahtuminen olisi heti seurauksena, jos esim, kaavakkeet muutettaisiin suomenkielisiksi. Virkamiesten keskinäinen kieli on jo taas siitä yksinkertaisesta syystä oleva ruotsi, että jos esim, junan lähdöstä ilmoitetaan toiselle asemalle, niin siinä ilmenevää ajatuksen syvyyttä tulkitsemaan ei ole suomenkielessä vastaavia käsitteitä eikä sanoja. Tässä asiassa on sallimus vetänyt yhtä köyttä länsimaisen sivistyksen kanssa, sillä niin pian kun suomalainen tyhmyys on asiaan puuttunut, on seurannut - kuten on selitetty - rautatieonnettomuus.

Junat kulkevat höyryn voimalla, mutta koko rautatielaitoksemme käyttövoimina ovat - kiertokirjeet ja reklementit. Niitä laatii rautatiehallitus. Perusreklementti on: Älä koskaan hätäile! Tästä johtuukin se perinpohjaisuus ja pienimpiinkin yksityiskohtiin kaivautuva tunnollisuus ja tarkkuus, joka rautatielaitoksemme johdossa ilmenee. Niinpä voi sattua, että vasta kymmenvuotisen tarkimman tutkimuksen jälkeen on tultu täysin selville, ettei joku henkilö olekaan riittävän kompetentti työtänsä tekemään. Silloin tietysti annetaan käsky, että toimi on heti jätettävä toisiin käsiin. Ja kun päätös kerran on tehty, ei se siitä parane. Sallimus kyllä sattuessaan leikkisälle tuulelle voi asetella, että tekeillä oleva työ onkin niin tärkeä, ettei sitä voi jättää kompetenttien heteille. Silloin täytyy hallituksen odottaa eroittamiselle soveliaampaa tilaisuutta.

Usko reklementtien voimaan on hallituksessa horjumaton ja pian se muissakin virkamiehissä vakaantuu, varsinkin, jos saa niin opettavan läksytyksen, kuin eräs nuorukainen kerran sai. Hän oli näet hautonut jotain parannushanketta ja esitti sen eräälle ylemmistä, tukien tuumaansa vielä sillä, että Ruotsissa on myös jotain sen suuntaista jo tehty.

"Ystäväni", sanoi ylimmäinen laskien kätensä hänen kiireellensä, "huomaan teissä siinneen harha-ajatuksia. Mikään parannus ei laitokseemme voi tulla sieltä alhaalta, vaan täältä ylhäältä. Pidätte Ruotsin rautatielaitosta parempana kuin meidän, mutta luokaa silmänne tuohon nurkkaan, niin huomaatte kiertokirjepinon, joka on ainakin pari vaaksan mittaa paksumpi kuin Ruotsin."

"Lukekaa vielä uskonne vahvistukseksi meidän reklementtikirjamme pykälät. Jo yksistään veturinkuljettajille annettu reklementti sisältää kokonaista 47 eri pykälää, kun itse Englannissakin on vastaava luku vähäpätöistä 20. Voitteko vielä minkään maan rautatietä pitää meille esikuvaksi soveliaana? Menkää herran rauhaan!"

Kiittämättömyys on kuitenkin maailman palkka, ja niinpä rautatiehallitustakin pyritään tuon tuostakin näykkimään; Milloin valitetaan vaunujen puutetta, milloin mitäkin, vaikka Jyväskylänkin radalla jo vallitsee sellainen ihannetila, että matkustavaisilla on kullakin - vaunu mieheen.

Suurta ääntä on myös pidetty siitä, ettei maamme koskien voimaa käytetä rautatien liikenteeseen. Sallimus on kylläkin antanut meille kosket, mutta niin kauvan kun sallimus ei saa suomalaisen tyhmyyden ja länsimaisen sivistyksen kannatusta, ei asiasta tule munia eikä poikasia. Ja suomalainen tyhmyys pitää sulana järjettömyytenä luopua höyryn käyttämisestä, ennenkuin metsämme ovat kaikki poltetut. Länsimaisella sivistyksellä on kyllä jo kauvan ollut asiata koskevia ajatuksia hautumassa, mutta vielä ei ole voitu saada hankkeelle tarpeeksi tukevata perustusta. Toisarvoinen asia on näet se, millaisia laitoksia pitäisi rakentaa, jos koskien kehittämä sähkö otetaan liikevoimaksi. Pääasia on saada selville koskivoiman pysyväisyys. Koskikomitea on kyllä saanut selville, että koskia meidän maassamme on varmuudella ollut jo Juhana herttuan aikana, ja että ne siis ovat laadultaan jotenkin pysyväisiä. Mutta ratkaisevan päätöksen on komitea sanonut voivansa antaa vasta sitten, kun on päästy varmuuteen, että niitä on ollut jo silloin, kun - Sammon ryöstö tapahtui.

Juutas Puustinen..

Iisalmen rovasti vainaja, Th. Brofeld, Juhani Ahon isä, oli täydelleen omaksunut savolaisen kielen ja lausumistyylin.

Hän puhui totisia asioita ainoastaan saarnastuolista, mutta nekin savolaiseen malliin. Kun hän sai kuulla, että poikansa Juhani oli otettu kielensiivoojaksi iät päivät istuvaan raamatunsuomennos-komiteaan, lausui hän ystävilleen:

- Niinpä, niin! Kun se Hanne oli kasvavana nuorukaisena, ei sitä hevillä saatu raamattua sellailemmaa. Mutta Herralla, sillä on omat keinonsa. Nyt se näet on pannunna Jussin lukemaan raamattua oikein — _päiväpalakoilla_.

* * * * *

- Kyllä se on nyt sillälailla, Rikkina, että myö lähetään ens viikolla tuon meijän possun kansa Kuopion muanviljelysnäättelyy.

_Emäntä-Rikkina_ (luoden yleisilmäyksen tavallista ihraisempaan Vilhelmiinsä): Sitä täätistäkö työ siellä molemmat tiettä?

Päästyään palkinnoille, menee Vilhelmi possuneen valokuvaajalle, joka ihmetellen kyselee, että kummastako se kuva otetaan.

_Vilhelmi_: Säikäytetään vuan meijät molemmat sammaan kuvvaan, sillä yhessä meijät mainittiinnii.

* * * * *

Sunnuntai-iltana palautuu jänismiehiä Kuopioon, tullen junaan mikä miltäkin pysäkiltä. Kuten tavallista ainakin, tiedustellaan kunkin tulijan tai sakin saalispuolta.. Niinpä Metsolan miehet tiedustavat Kurkimäeltä tulevilta:

- Mitenkä asia lykästi?

_Kurkimäeltä tuleva_: Olisihan huonomminkin voinut käävä - vähällä pit, ettei oo viis "Jussia" pussissa.

- Elä valehtele...!

- Ei valetta karvankaan vertoo, sillä jos se ois suatu, jokkolj ylläällä ja vielä toinen, niin kolome vuan viijestä puuttus.

* * * * *

_Eukko_: Tuas oot juonna ihtes ihan sikahumalaa.

_Ukko_: Ke... kennen... kä mu... muun minnoisin juonna.

* * * * *

Poika sieltä Karjalan puolelta tuli Kuopioon lyseoon. Kun opettaja teki kysymyksen, viittasi poika heti, mutta kun opettaja yrkäili kysymään pojalta, laski hän äkkiä kätensä alas. Tätä jatkui pitkät ajat. Lopuksi opettaja närkästyneenä kysäsi:

- Viittaako Karjalainen, vai eikö Karjalainen viittaa? Karjalainen vastasi kuin pyssyn suusta:

- Konsa viittoen, konsa en.

* * * * *

Jukarainen ja Jakarainen tapaavat vuosikymmenisen perästä toisensa. Siinä toistensa elämänvaiheita tiedustellessa kysäisee Jukarainen muutamakseen:

- Vieläkö sun eukkos on pysynnä nuoruuven pulskuuvessaan.

_Jakarainen_: Johan siit’on paikka paikoin luuti kulunna, mut vielä se silton tääs tuntonen immeinen.

* * * * *

- Sekö kuul toais mestarilta emäntä kuolleen?

- Niin tek'. Neljääs ol toa jo − − −

- No vieläkö otatte viijennen?

- Empä taejak ennee viihtiä, - ku' ee just oo jootanha muuhun kuh haotaestem pittoon. Ja se kun näätäksen siltä, jotta nei noa nykyiset naes-eläjät kestä suutarin leikkiä, nii' olokoon - - -.

* * * * *

Rovasti tapaa Asikaisen.

- Oliko Asikainen kirkossa viime sunnuntaina?

- Jo jo -.

- Kuunteliko Asikainen minun saarnani aivan loppuun asti?

- Jo jo -.

- Eikös se ollutkin hyvä saarna?

- Jo jo. - Oes' voan soanna olla hintiv verran er laesemp, kun ne entiset - - -.

* * * * *

- Tuota - sekum multa eokko kuelj - nij jotta jos niinku ilimotus lehteen. Tuliskoon tuo hyvin kalliiks?

- Se riippuu siitä kuinka pitkä se on-.- - − Niij jotta pitkäkö? Ee se niim pitkä oo, voal levveyttä sillä on ihan sylen tääveltä - - -.

* * * * *

Pari herrasmiestä äykkäröi Kuopion rannassa moottoriveneessä kiertäen kampia vuoronperään, eivätkä saa konetta käymään kuin pari kolme rykäsyä kerrallaan. Suu maareissa seuraa takkukarvainen maalainen herrojen edesottamusta. Kiukuissaan jo moottoriinsa on herroista päältäkatselija aivan liikaa. Toinen kammin kiertäjöistä kiljaiseekin hikeä kuivaillessaan:

- Ryökästäkö sinä siinä toljotat, vai onko muutai asiata!?

- Oishan mulla muutai...

- Mitä sitten, pura ulos ja äkkiä!

- Sitä vuan aattelin kysyvä, että oottako työ lähössä vae tulossa...

* * * * *

Uisteleepa kesävieras kala-Ollin ohi, joka onkii.

- Syökö kala Ollin onkea?

Kala-Olli katastaa muljauttaa kysyjää, syläistä ruiskauttaa ja murahtaa:

- Mikä syö, mikä ei.

* * * * *

Savolainen ylioppilas oli joutunut putkaan liiallisesta äänenpidosta kadulla ynnä perinpohjaisesta juopumuksesta. Seuraavana aamuna seurasi tutkinto poliisikomisaariuksen edessä. Komisaarius kysyy: - Mikä ammatti?

Ei tullut vastausta.

- Oletteko työmies?

Ei vastausta.

- Oletteko kirjaltaja?

- En.

- No, mikä te sitten olette?

- Oiskoon tuo paljon, jos pantasj _herraks_?

* * * * *

- No, ne sinun kaksoisesi ovat tietenkin yhtä vanhat?

- Jokseenkin. Kerkesin siinä sentään hörpätä kupin kahvia välillä − − −

* * * * *

Apteekkari Pulliainen ja maisteri Hornborg (Sarvela) matkustivat samassa reessä Pielavedeltä Kuopioon. Molemmat olivat hyvin pyyleviä herrasmiehiä. Viimeisen majatalon kyytipoika kääntyi apteekkariin päin ja kysäsi:

- Suapko luvan kysyä, kettee työ ootte?

- Apteekkari Pulliainen Pielavedeltä.

- Niin voan, niin voan.

Hän odotti, että maisteri Hornborgilla ilman lisäkyselyjä olisi älyä esitteleidä. Mutta Hornborg vaikeni kuin muuri ja punotti siinä reessä kuin laskiaispulla, kiiltävänä ja punakkana. Poika ajoi parisen kilometriä. Vihdoin hän kääntyi Hornborgiin ja tokaisi:

- Taijatte olla _yksiä Pulliaisia_.

* * * * *

Ovatpa kaverit ruvenneet illalla nukkumaan mustan maan aikana, mutta aamulla herättyään huomaa toinen lunta satavan taivaan täydeltä, johon huomauttaa, että näättääpä siltä kun tulis talav..

Siristeleepä sitten toinenkin silmillään ulkosalle arvellen puolestaan:

- Nuista tarpeistahan soon talav tehty ennennii.

* * * * *

_Tuomas Kääräkäinen_: Onkoon tuo tohtorj kotosalla?...

_Lääkäri_: (nuorenpuoleinen, hintelä mies) Kyllä - minä se olen.

_Tuomas_: Oo tok poeka narroomata vanahoo miestä... Määhhän ja käske isäsj tänne!

* * * * *

Kun savolainen huomaa, että veitikalla on veitikka todistajana, joka koettaa peitellä toverinsa rötökset, sanoo hän yksivakaisesti:

- Tuppurainen Tappuraisella _takkuumiehenä_.

Tarkastaja O.A.F. Lönnbohm.

Antti-tarkastaja oli tosihumoristi. Hän vastasi sutkaukseen sutkauksella. Hän särvinteli niin tieteellistä ja taiteellista kuin tavallista arkikeskustelua aina asianhaarojen mukaan. Mutta vieläkin enempi: hänellä oli lahjat ja taito selvittää elämäntaipaleella eteen kiertyvät sekä pienemmät että suuremmatkin sykkyrät vapauttavan huumorin avulla.

Ja jos kenen, niin juuri kaupungin kansakoulun tarkastajan eteen kiertyy joka päivä toinen toistaan kierosyisempiä sykkyröitä.

Muistan erään tapauksen, jossa kuvastuu, millä lailla Antti-tarkastaja niitä selvitteli.

Tulinhan seminaarista päästyäni opettajaksi Kuopion kaupunkiin. Siis aikana, jolloin olin perin viisas ja oppinut herra. Eikä syyttä, sillä olinhan lukenut ja opiskellut kaikki tieteet loppuun, aivan viimeiseen aameneen asti. Kun tämän inhimillisen viisauden lisänä oli vielä vuoren vankka usko, ettei yhteiskunnan suuressa ruumissohjossa ole yhtään valuvikaa, ei sisällisen taudin aiheuttamaa raihnaisuutta, eikä historiallisen kärrinpyörän hankausjälkeä, joita ei voisi kansakoulunopettaja parantaa, saivatkin pojat tuntea kohta pääkuoressaan, ellei sen sisäpuolelle alkanut opetukseni upota ja uskoni pesiytyä.

Sattuipa kerran seuraava tapaus:

Oli voimistelutunti. Komensin "asentoon". Mutta juurikun olin saanut karjutuksi rivit suoraan, alkoikin pari poikaa tapella, että höyhenet pölisivät. Ehätin kolmanneksi. Kahmasin toista tukasta, mutta toisen pääkamarassa eivät kynteni pysyneet, sillä hän oli "kulipää". Hän sai puolestaan korvuksilleen. Se, joka sai tukkapöllyn, näytti tyytyvän osaansa, mutta kopsaukset saanut läksi huutain parkuin koulusta kotiinsa.

Tunnin loputtua läksin koulusta ja tarkastaja tuli vastaani. Kerroin hänelle asian kulun yksityisseikkoineen.

Jahah! No, ei pojalta rikkunut jäseniä?

- Tuskinpa, vaikka pitkälleen kaatui.

- Mutta jalat eivät katkenneet?

- Omillaan näytti kävelevän.

- Entä kädet?

- Molemmilla piteli korvuksiaan.

- No, niin... kaipa tuo selvinneen... tavallisesti tulee isä tai äiti minun luokseni selvittämään.

Jo saman päivän iltana oli pojan äiti tullut juuri julmana huutamaan millaisia petoja täällä kansakoulussa on opettajina. Kuulin myös miten tarkastaja oli sykkyrän selvittänyt.

Annettuaan ensin pojan äidin pahimman äkänsä huutaa kaiken maailman ilmoille oli Antti ruvennut selvittämään:

- Katsokaas nyt, emäntä, silloinkuin kaikkien pitäisi olla niin siivosti ja liikkumatta rivissä, ettei evä heilahda, alkaakin pari naapurusta mukiloida toisiaan sen kun kerkiää. Silloinhan menee koko hoito sekaisin. Minä kyllä kuulin, että tuo opettaja on pöläyttänyt sitä Miettisen poikaa saivaristosta ja taas teidän Lassille antanut pari kopslaakia. Eikö se teidänkin mielestänne ole tehty jotenkin tasapuolisesti, sillä yksi "mylly" vastaa aina kaksi "kopslaakia"... vai mitä emäntä arvelee?

- Voihan tuo olla niinkin, mutta eihän opettajalla ole oikeutta kopslaakata enemmän kuin myllytelläkään.

- Ei olekaan, mutta nähkääs, asia on niin, että tuota samasta opettajaa itseään on juuri samassa koulussa sukanaan sekä myllytetty että kopslaakattu omasta mielestään paljon enempi kuin oli ansainnut, joten hän maksaa tavallaan kuin vanhoja velkojaan.

Tähän tapaan oli keskustelu jatkunut

Ja niinkun tämän syhkyrän ja satoja muita paljon äreämpiä Antti-tarkastaja paineli siloiseksi huumorin villavalla kintaalla.

Juutas Puustinen.

Iisalmen-Ylivieskan rautatietä rakennettiin. Tehtiin töitä Kiuruvedellä. Muutamassa talossa asui rautatieinsinöori. Pyysi emännältä lauantaina saunaa. Emäntä vastasi auliisti:

- Suaphan sitä tok saunoo lauvantaina.

Lähetti punaposkisen palkkapiikansa saunottajaksi maan tavan mukaan. Insinööri ei malttanut, vaan suudella nappasi tyttöä. Tyttö närkästyi ja juoksi kaipaamaan emännälle. Emäntä suutahti myöskin tätä saunapyhyyden loukkausta. Näin ei savolainen insinööri koskaan tee. Tämä oli Helsingistä kotosin.

Kun insinööri seuraavana lauantaina taas pyysi saunaa, vastasi emäntä:

- Kah, suaphan sitä saunoo, mutta tällä kertoo minulla ei ou sen makkeempoo saunottajjoo kun Renk-Pekka.

* * * * *

_Koni-Jussi_ on myynyt rovastille hevosen. Viikon perästä hevonen otti ja kuoli. Kun Jussi tuli pappilassa käymään, alkaa rovasti kovistella Jussia hevoskaupasta. Jussi puolestaan alkaa pestä käsiään:

- Mut näkhän rovast ite, miten riski ruuna olj ostaessa.

_Rovasti_: Virkultahan se näytti, mutta kun minä menin muutaman päivän perästä talliin, niin hevonen jo horjahteli ja katselikin minua niin sameasti ja sittepä se yöllä oli kuollut.

_Jussi_: Vae kahtelj se ruuna oikee rovastia - no, oljpa se hyvä asja, jotta ruuna ies eht ennen kuolemoosa papin nähä...

* * * * *

Mustalais-Santtu makaa sairaana jotenkin henkihieverissä, eikä ole syönytkään moneen vuorokauteen. Kysyipä Santun muija aamuna muutamana:

- Ai kultaseni, kun sinä käyt huonoksi...! Etkö sinä sois ies leipäressuva, jos laettasin?

_Santtu_: Leipäressua...! Ai, Santraseni... voiko nyt kukkaa immeinen olla niin kippee, ettei kävis syönt leipäressuva!

* * * * *

Kuopion markkinoilla sikeytyi kerran tappelun jytäkkä, jossa Santun poika pieksettiin aivan lapialla nosteltavaksi. Luullen poikansa kuolleen voivottaa Santtu:

- Voi surkeutta, mikä pit tulla...! Tuolla lailla se nyt poojalle käv, jotta ihan kuel... Kyllä minnää oon reuhanna ja tapellu aikanan satojai kertoja, mut en oo vuan millonkaa kuollu...

* * * * *

- Kappas kun luonto pakkookse talavpukkuusa, sano Puusniekan Topi-poika, kun tunsi parran alkua leuvassaan.

* * * * *

Kolmekymmentä vuotta taaksepäin oli naisilla hyvin "kireä" aika, sillä silloin koittivat naiset korsettien avulla antaa syntiselle ruumiilleen ampiaisen muodon. Tulipa siihen aikaan Suurusharjun emäntäkin, joka painoi noin 130 kg kaupunki-ompelijattaren luo leninkiä teettämään. Kun ompelijatar kysyi, että minkä mallinen puvusta tehtäisiin, tuumiskeli emäntä:

Tyköistuvahan se pitäs olla mullekkii.

* * * * *

Kaljaman Kusti, pienoisen palstatilan asuja, on pappilassa käymässä jutellen rovastin kanssa kireästä ajasta. Kun rovasti kuvailee alkavan talven ankaruutta, vakuutellen johtopäätökseksi, että nyt on elettävä säästin mukaan kaikkien, niin rikkaiden kuin köyhempienkin, julkaisee Kusti puolestaan kuin vakaumuksenaan:

- Siästin mukkaahan siton vaelluksesa viittilöitävä kaikkii, jopa pohatoehennii... Ja voeppa se kööhäe seästee jossei muuta nii ies mahhoosa.

* * * * *

_Jahvetin Justiina_: ... ja sitte huuvetaa ja hoilataa siästä, siästä... ryökästäköhän tässäe tönössä sitte siästää...?

_Justiinan Jahvetti_: - Kyllä vuan sinnäi voesit siästee, jos piävärkkis pitäs kutiaa.

_Jahvetin Justiina_: - Mittee täätistä?

_Justiinan Jahvetti_: - Siästäsit vaekka tuota suutas.

_Jahvetin Justiina_: - Atuulaa... vae suutanj.. Mikä leivän lisä sitte sulle tuostois?

_Justiinan Jahvetti_: - Siästyshän mun korvanj samalla kertoo.

* * * * *

Muutamassa maaseudun kahvila-ruokalassa on pari naapuripitäjän miestä tilannut pullakahvit. Nähdessään naapurinsa nyrpistelevän nokkaansa pullatavaroille arvelee toinen:

- Jottako meinoot niihin olevan ku ylivuotisia.

- Joshan nyt ei aevan niinkään, mut pieniä nämä näättäävät kuitennii olevan ikkäisikseen.

* * * * *

_Kuvernööri_ (odotellessaan kievarin pihalla hevosta) - Annappa äijä tulta sikariini!

_Verkko-Heikki_: Suathan tuata...

_Kuvernöööri_: Miten sinä niin tyhmästi sanot, etkö sinä tiedä, että minä olen kuvernööri!

_Verkko-Heikki_: No, suathan tuata tulta sitteennii.

* * * * *

Nähdessään poikansa suupielessä savukkeen roikkuvan arvelee Jyskyn ukko:

- Eiköön sullekkaa ennee piippu passoo, ku pittää olla oikee pastilliertupakoita.

* * * * *

Kuopion sairashuoneella on laulukuoro käynyt uudenvuodenpäivänä sairaille laulamassa. Kuoron mentyä kyselee sairaanhoitajatar muutamalta mummolta, että mitä hän niinkuin piti laulusta.

_Mummo_: Mänhän tuo muun vaivan lisänä.

* * * * *

Vierailipa muutamana syyskesänä halla Kuopion ympäristöllä parina yönä peräkkäin. Kyselipä toisen hallayön jälkeisenä aamuna joku Vehmersalmen mies Kuopion kauppatorilla Pulloniemen isännältä, miten perinpohjaisesti halla Kehvolla vieraili.

_Pulloniemen isäntä_ (jonka viljelyksillä oli halla tehnyt aivan puhtaan pelin): Toissyönä pit kirjutuksen ja viime yönä huutokaupan.

* * * * *

Suonenjoen Iivanainen: (joka kuulee allakan myyjältä, että hintaa on puolella petrattu, maksaen vuoden 1930 allakat 2 markkaa kappale) Jopa kerrankin on ahvier tarjolla ja vielä näen hiljaseen aekaa. Juokseppa poeka makasiinista kahtomaa paljoko meillon vielä entistä varastoo jälellä.

* * * * *

Ärjyn Aaron ovat iltamissa puukotelleet vallan seulaksi. Paikalle haettu lääkäri alkaa haavoja lähemmin tarkastella ja samalla vähän surkutellakin huomattuaan rintakehässä olevan kymmenkunta läpeä. Tuohon rätingintekoon herää Aarokin horroksistaan ja torahtaa:

- No, ei aenakaan nyt sitte pitäs hengen pahast rintoo ahistoo.

* * * * *

- Viina-Mikoltahan ne oljvatten kaappaystäväsä meinanneet viime viikolla hengen ottoo.

- Liekköö suaneet?

- Ruumiin vuan... henk olj piässy karkuun.

* * * * *

_Iltamassa._

_Oskar_: Tuolla ikkunan kohalla istuu ryökäleen korree tyttölaps. Pitäisi sitä tanssittoo, mut en ilikii oikee, kun en oo tuttu... Ootkos sinä, Asko?

_Asko_: En sen enempee, mut ammu käsvaralta... kyllä se jatsatessa kessyyntyy!

* * * * *

_Vuokralainen_: Joshan eijoo kallis vuokrae, mut tällaiset rottelot.. ja nii kosteettii, että seinänraat kasvoo törröttäävät sammalija.

_Talonisäntä_: Taetas pittee sitte eto vuokraa oikee ruusunkukkija kasvoo.

* * * * *

_Pääkaupunkilainen liikemies_: Mitenkäs ne liikemiehet voivat nyt siellä Savon puolessa?

_Savolainen_: Kae samallalaella, kun muuvallae, että uamupäivän järjestellöövät vekseliijää ja iltapäevän oovat kylymissä kiäreissä.

* * * * *

Seppäsen isäntä tulee pappilaan sopimaan aitaosuuksista. Astu saliin, istua röhähtää sohvaan ja kopistelee piipustaan perskat lattialle. Rovasti katselee tätä siivontekoa happamen näköisenä eikä malta olla huomauttamatta:

- Ei se meidän ruustinna oikein tykkää siitä, että piipun porot kopistellaan lattialle.

_Isäntä_: Sitähän se morisoo meijännii eukko, mutt enpä minnoo siitä tietäkseenkään.

* * * * *

_Nilsiäläinen_: Mitenkäs siellä Muaningalla on suhtaavuttu tuoho kieltolakkii?

_Maaninkalainen_: Onhan sitä suhtaavuttu sielläe.

* * * * *

_Jokelainen lotjakippari_ (Saimaan kanavassa): Lousi, lousi, Pekko sielt vyörit ja tule ahterille ähkämään (vetämään köydestä).

* * * * *

_Isäntä_: Kää vierassii pöytää, jos vuan ruoka suustasj maestaal

_Kulkija_: Eipä mun suun ja mahan oo ennen kalakukkoo vierastanna.

* * * * *

_Souvaripoika_: Eipä sun pieksusp ohjista ooö paljo tietoo.

_Kulkuri_: Oonpa tullu siihe kokemuksee ja vakkaamuksee, että pieksut rupeevattii sitte vasta oikee kestämäännii, kun niiston pohjapuolet tyyten kuluneet.

* * * * *

_Rovasti_: "... niin että... ei siellä taivaassa rakenneta raatateitä, eikä aaloppia, eikä huuveta hiijoppia..."

_Tuakki_ (jonkun aikoo arveltuaan): Vuan siellei sitte kaeketi kule sekkää topparoekka.

* * * * *

_Lovelan Lassi_: Voe ryökkään ryökäs kun minuva harmittaa tuo viime viikkonen markkinareissu!

_Ystävä_: Joet ihtes humalaa...?

_Lassi_: Sinäpä sen sanot...

_Ystävä_: Ja jouvut putkaa ja suat maksoo muuntaman satasen huvverroo... sekö sinuva leikkelöö?

_Lassi_: Vähin sekkii, mut vieläe enemp mun peätän vannehtii se, että kun minnoon pitännä tarkkoo kirjanpittoo kohta kuukaaven päevät, niin millekkä tilille sen ruljanssin mänöt kaekkine pehkupolstarinnee ja huvveroneen oekee merkkoes... Sano sinä!

_Ystävä_: Jaahah... jäahah... niinpä niin... pehkut ja muut ryvetökset... mut annappa ollakkaa ku aattelen... veisköön tuo ettäälle asjasta, jos ne kaekki merkihteisit sikalantilin mänöpuolelle.

* * * * *

Joku herrasmies on seisauttanut autonsa kirkonkylän apteekin eteen pyörähtäen itse putiikkiin. Auton ympärille keräytyy ukkoja tekemään asiasta ulosvetoja.

- Mikäs sen tuohon uuvutti?

- Lienöö juoksutin loppunna, kun käävä hyrrittää eikä kuluku kelepoo kuitenkaan..

- Se joskus tuokii rakkine kirnuvaa kylymiltäännii.

- Mutt kyllä se kohta irtoo, sillä tuolla näkkyy jo atteekissa isäntäsä työntävän takataskunsa "sitä ihteesä".

* * * * *

Vääräänlahteen on tullut musiikkiopistolainen kesävieraaksi. Nähdessään nuottikirjan levällään tuumii ukko Taavetti:

- Onpas tuossa herneitä huasiapuilla.

* * * * *

_Viipurin satamassa._

_Sulkavalainen lotjapoika_: Isä, piisookos kappa ryynijä kahen miehe hutuks?

_Isä_: Elä sinä nyt kärseis riäkkee, kuopiolainen kuuloo ja vielä naaraa...! Jossei piisoo, nii syyvä leipee lisäks.

* * * * *

Juurikkaniemen Tuomaalla on pahakurisia sikoja, jotka tuon tuostakin käväisevät naapurin Matin perunamaata tonkimassa. Matti kärmeytyy lopulta, tulee Tuomaan pakeille ja uhkaa ampua sikoja. Tuomas kyhni korvuksiaan, siristelee silmiään ja niin aikansa arveltuaan tuumii:

- Mut jos sinä ammut niitä sikoja, nii ne vielä kuoloo.

* * * * *

Pitele kovast, mut piä kyntes erillään, sano Kasurinen eukolleen jakkarata tehhessä.

* * * * *

Riekkolan Ville on käväissyt pääkaupungissa. Naapurit utelevat kuulumisia ja joku tiedustelee sitäkin, että: "miten nuo vaemväk oljvatten ku vuatteesa puolesta niissä iltamapaekossa".

_Ville_: No, eipä niihe vuotteista ollu paljokaa tietoo.. millolj piällään vuan jonkullaeset kartiinit... mikolj tuas ihan salusiinisillaan ja oljpa joukossa sellaesijaa, ettolj ympärillä vuan pelekästää rokluurihmoja.

* * * * *

- No, teijän "Nallehan" se kuuluu lähtenee karkuteille?

- Se kaet sen mielee lienöö juolahtanna, kun ei oo ilimaatunna kotosalle.

- Et oo ilimottanna sanomissa?

- Turhoo käet se oes, sillä eihän se "Nalle" ossoo lukkee kuitenkaa.

* * * * *

Rustaapas mies uutta rakennusta. Muudan ohikulkija seisahtaa värtieroomaan miehen pykäyksiä ja kysäsee:

- Montako huonetta mies meinoo rustata?

- Yks tupa vuan tähän tulloo.

- No, eipä sitä juur kehtoo aikuinen mies sen vähempee tehhäkkään.

* * * * *

- Mite se vanha silmällä tekke, sanoi Nylander tohtori Savolan mummolle, joka meni hänelle näkimiään näyttämään ja parannusta pyytämään.

* * * * *

Eipoo päivettynnä, sano Nykäs-ukko, kun kahteli kipsikuvvoo heinäkuussa.

* * * * *

Voi riähkee, kun riäkyy korreesti, sano iisalamelainen posiveevarille.

* * * * *

Eläpä huonompoos jätä, sano petunpurija kokkelille.

Kiho Vauhkosen Tietosanakirja.

Kirj. Juutas Puustinen.

_A_ on ensimäinen tienviitta kohti oppia ja sivistystä. Äänne syntyy monellakin tavalla, mutta puhtaimpana ja alkuperäisimpänä saa sen esille, kun kietaisee lähimmäistään nyrkillä vasten kuonoa niin, että ruokasalin kalusto alkaa tehdä majanmuuttoa.

Äänne esiintyy suomen kielessä lyhyenä ja pitkänä, lyhyenä esim, sanassa "asia", pitkänä esim, sanassa "aasi". Jälkimäisessä tapauksessa kehitetään äänne seuraavan menettelyn mukaan: aa sano aa, pitkä aa, aa.

_Aatami_. Rippikoulutieteen mukaan leipoi Herra Aatamin englantilaisesta savesta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen. Edenin yrttitarhaan rakensi Herra Aatamille talvihuvilan (kahdeksan huonetta, keittiö, kylpyhuone, V.C., kellari ja sauna). Täällä majaili Aatami syöden viikunia ja marakatin reittä aina siihen asti, kun kehvelti kiellettyjä omenia. Silloin sai hän Eevoineen lähteä laputussakkiin.

Esi-isämme jälkeen on kyllä tehty Aatamia paljonkin ja ne ovat varastaneet omenia hehtolitrottain, mutta ne eivät ole saaneet läheskään niin mullistavia aikaan kuin kunnianarvoisa esi-isämme.

_Aatamin pala_, ks. Viinakuppi.

_Aatamin kylkiluu_. Siitä rakensi Herra Aatamille Eevan. Aatamin silta, ks. Laiskan suoni.

_Aapiskukko_ on niitä harvoja koiraksia, jotka synnyttävät. Sanotaan kyllä sonninkin poikivan, kun tiukan näkee, mutta näihin asti ei tiede ole antanut asiasta loppulausuntoaan, joten se on vielä avonainen. Aapiskukon kotipaikka on aapisen kannessa ja se munii kilteille lapsille namusia.

_Aalberg, Ida Emilia_, nerokkain tähänastisista suomalaisista näyttelijättäristä, syntyi Leppäkoskella jo hyvin nuorena. Draamattisia lahjoja ilmeni hänessä harvinaisen varhain. Jo vuoden vanhana osasi hän heittäytyä äkäpiikkiin, näytellä kieltään ja alaleuan etuhampaita. Varsinaisen taiteilijauransa alkoi hän 15 vuoden vanhana. Siitä päivin hän näytteli sekä koti- että ulkomaiden näyttämöillä, esiintyen enimmäkseen naisosissa. Raskaan ja kunniakkaan taiteellisen työnsä ohessa hän oli puolitoista kertaa naimisissa.

_Aaria_ on oopperaan kuuluva itsenäinen, piirteeltään laajahko, yhden laulajan esitettävä laulukappale, jossa laulajalla on tilaisuus tuoda taitonsa esille mitä moninaisimmilla lirkutuksilla. Oopperassa "Avioliitto" laulaa aariat vaimo ja tavallisesti sen jälkeisenä aamuna, kun mies on illalla tavannut "vanhan koulutoverin".

_Aasia_ on maapallon suurin ja syntisin maanosa. Pinta-ala on niin tavattoman laaja, että se ulottuu kaikkiin neljään ilmansuuntaan. Miten paksu Aasia on, siitä ei ole vallan tarkkoja tietoja, mutta merenpinnan yläpuolelle kohoo Aasian korkein kohta aina 8,800 m 5,5 cm asti. Aasiaan on meiltä hyvin pitkä matka tai tarkalleen sanoen aivan yhtä pitkä kuin sieltäkin tänne. Matkan pituudesta johtuu, että suomalaiset voivat matkustaa sinne vain valtion myötävaikutuksella. Ennen oli matkustajaliike Siperiaan hyvin vilkas, sillä ukko-ruunu kustansi vapaan matkan jokaiselle kunnon kansalaiselle syntyperään katsomatta, joka nitisti hengen lähimmäiseltään sopivalla tavalla tai osoitti heltiämätöntä tarmokkuutta toisen tavaran kehveltämiseen. Saadakseen nyt vapaan matkan, tarvitaan taipumusta kieliin tai ylhäisiä tuttavuuksia. Aasia on myös Europan suurvaltain paras lypsylehmä.

_Aamu_ on se vuorokauden aika, jolloin talonpoikaiset ihmiset nousevat unitiloiltaan ja sivistyneet menevät unitiloilleen. Aamulla pesevät myös koululaiset päänsä siltä puolen, jossa on silmät.

_Aamunairut_ oli eräs aikakauslehti, joka sikisi ja syntyi viinan paljoudesta ja kuoli viinan vähyyteen.

_Aamurusko_ on sana, jota nuoret runoilijat käyttävät mielellään kehuessaan helluaan.

_Aamuruskon siivet_, paljon käytetty yksitasoinen lentokone Vanhan Testamentin aikana.

_Aasi_ on hevosen köyhä sukulainen. Aasiksi tituleerataan myös ihmistä, jolla on synnynnäinen taipumus lyödä kirveensä kiveen.

_Aasin leukaluu_. Sillä sammutti Simson ruokahalun tuhannelta filistealaiselta.

_Aasinpää_, ks. Möllykkä.

_Aate_ on ylevä, korkealentoinen ajatus. Aatteet ovat ikäänsä nähden kolmenlaisia, s.o. sellaisia, jotka ovat olleet olemassa, ja sellaisia, jotka ovat parastaikaa sekä sellaisia, jotka tulevat vastedes. Vanhin aate on ruumiin ruokkimis-aate ja heti sen perästä sielun pelastamis-aate. Molemmat tulevat myös varmasti aina esiintymään ihmisten keskuudessa, joten niitä voisimme nimittää penis-aatteiksi eli oikeammin sanoen napa-aatteiksi, sillä kaikki se hyörinä ja pyörinä, jota nimitetään ihmis-elämäksi, kiertää äsken mainituita napoja. Jokaisen muun aatteen arvo riippuu siitä, miten tarkoituksenmukaisesti se palvelee napa-aatteita. Jos jokin aate asettuu napa-aatteisiin nähden vastahakaan tai kuluu käyttökelvottomaksi, saa se armotta väistyä syrjään. Tätä alituista aatteiden vaihtelua sanotaan edistykseksi. Suppeammin määriteltynä olisi siis edistys ihmisten luontoperäinen pyrkimys keksiä sieluun nähden toinen toistaan pelastavampia ja vatsan suhteen toinen toistaan ruokaisampia aatteita.

_Aatteellinen_ on sellainen ihminen, joka on herkkä kaikenlaisille aatevaikutuksille.

_Aatteenounailija_ on taas sellainen otus, joka on haistelevinaan aatteita, vaan ei viitsi ryhtyä niitä toteuttamaan. Se vain niitä ounailee kuin Mannisen sika taivaanmerkkejä, pääsemättä puuhun tai petäjään.

_Aatevirtaukset_, valtiollisten puolueiden yleisempiä iskusanoja.

_Aatesielu_, ks. Tyhjäntussuttelija.