Part 5

Mutta äiti ei virkkanut sitä sanaa, jonka Thijs kerjäämällä pyysi hänen lausumaan. "Herra Jumala! Salli minun se unohtaa", rukoili hän sydämessään. Geesjen ei tiennyt, mitä sanoa, mitä tehdä; hän ei saanut sanoja tunteillensa. Tietämättänsä tuli hän heittäneeksi silmäyksen kirjaan, joka hänellä vielä oli avattuna kädessään. Ja hän jatkoi lukemistaan, ikäänkuin häntä ei olisi mikään keskeyttänyt, ja luki tavalla, jommoisella hän ei koskaan ollut lukenut, pannen koko sielunsa, koko sydämensä sanoihinsa:

"Sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi jälleen; hän oli kadonnut ja on taas löydetty —"

"Thijs, Thijs!" kuului — tuskin kuultavasti. "Thijs, minun lapseni!" ja äiti lepäsi riemusta itkevän poikansa sylissä.

Geesjen oli voittanut Vapahtajan sanojen kautta.

"Lapsi", sanoi äiti ja katsoi kyyneltensä takaa Geesjeniin: "tuossa on se Herran enkeli, joka lähetettiin minun tyköni minun hädässäni." Ja kun Geesjen tuli likemmäksi, sulki äiti syliinsä molemmat lapsensa ja painoi heitä rintaansa vastaan.

"Mummo! Meri-ilma on tehnyt hänelle hyvää", huudahti Geesjen iloisesti ja loi silmänsä Thijsiin.

"Ja meressä on kyllin vettä huuhtomaan puhtaaksi syytetyn."