Chapter 4 of 6 · 182 words · ~1 min read

IV.

James G. Ward on yhä toiminimi Ward, Knowles & Co:n johtajana. Mutta hän ei asu enää maalla, eikä hän enää aja takaa aavikkosusia kuutamoöinä. Alkuaikainen teutoni kuoli hänestä sinä yönä, jona hän kamppaili karhun kanssa Mill Valleyssa. James G. Ward on nyt kokonaisuudessaan James G. Ward, eikä hiventäkään hänen minästään kuulu enää väärään aikakauteen eksyneelle historiantakaiselle villille. Ja James G. Ward on niin täydellisen nykyaikainen, että sivistystä seuranneen arkamielisyyden kirous painaa häntä kaikella voimallaan. Hän pelkää nykyisin pimeätä, ja ajatuskin yön viettämisestä metsässä herättää hänessä hirveätä kammoa. Hänen kaupunkitalossaan vallitsee mitä turhan tarkin järjestys, ja hän harrastaa ylettömästi keksintöjä, joiden tarkoituksena on sisäänmurtojen torjuminen. Hänen kotinsa vilisee sähköjohtoja, ja ulko-ovien sulkemisen jälkeen talossa oleva vieras saattaa tuskin liikahtaa hälytystä aiheuttamatta. Hän on myös keksinyt ovilukon, minkä saa auki avaimetta ja mitä hänen matkustavat vieraansa voivat kuljettaa liivintaskussaan ja käyttää silmänräpäyksellisesti ja välittömästi kaikissa olosuhteissa. Mutta hänen vaimonsa ei pidä häntä pelkurina. Lilian-rouva tuntee miehensä siksi hyvin. Ja kuten sankarit yleensä James G. Ward on tyytyväinen saadessaan levätä laakereillaan. Eivätkä hänen urhollisuuttaan epäile ne ystävät, jotka tuntevat tarinan Mill Valleyssa tapahtuneesta kamppailusta.

SOTA.