I.

Oi, muinaisuus! Miks' syntynyt en silloin? On ahdas aikani, myös aatokseni! Katoopi kaikki: kauniskin pois meni. Nousseeko kuollut haudastansa milloin?

Miks' aikana en ollut Hellaan suuren, miks' silloin en, kun nous' se uudestansa, kun maata polki jumalainen kansa, mi löysi ihmiskunnan sukujuuren?

En tunne surua, vain kaipausta: miks' ihmiselo liian pian sa vaihdut? Ah, aatoskin, kuin tyhjään haihdut, haihdut! Kun nuoruus kukkii, nousee pilvi musta.

Ma kuulen vienon soiton kaukaa yöstä, mi rajana on menneisyyden maille. Niin, parhaintako jäänyt olen vaille, orvoksi kuolemattomien työstä?