I.

Nyt ohjaan onneni venhettä, valonviittoja etsin sille, vaan suuntani vieras, sen tiedän ma on toisille soutajille.

Ne harhaan sanovat kulkevan mun laivani, tuhoa kohti, vaan näin, että aurinko onnelan ihan purteni suunnasta hohti.

On selkeä suunta mun purrellain, sen purje vie ulapalle; se uljasna aaltoja halkoo vain, tuo riemua ohjaajalle.

Vie sykintä kielissä sydämen mun taistohon vasten väärää, ja valtius valon ja veljeyden se oikeustuntoni määrää.