I.

Monet vaarat väijyvät suuressa maailmassa, Tie liukas nuoren on kulkea yksinään, Pian voimat vaipuvat taistossa vaikeassa, Jos auttaen ei suo suojaa yksikään.

Monet murheet murtavat suuressa maailmassa On siellä huolta ja tuskia tulvillaan, Surun polttavat kyynelet poskia uurtamassa, Jos kenkään niit' ei kiirehdi kuivaamaan.

On yksinäistäkin suuressa maailmassa, Koti kenties kaukaa muistojen kaihoa luo, Sydän kaipaa vierasna ihmisten touhinassa, Jos rakkautta ei kenkään, kenkään suo.

Vaan riemuja myös on suuressa maailmassa, Elon kiehtovat kukkaset kutsuvat poimimaan, Pois rauha riistyvi riehussa huumaavassa, Jos puuttuvi ohjaus onnehen oikeaan.