Part 2

"Oleks sä nii ämmämäine", sanos isänt, "ett sää simmost kluttuna ota."

"Ei hene ol hyvä viina juara, ruppe näkemän taas pian piäni enkelei, niinkö viimes joulunki", sanos Mari.

"Haist sää se, kutte mää san", sano Hessu.

"No ryypäkkä ryyppis pois ny vaa, älkkä siin riirelkkö, ett päästä sitt taas sarvittaman taikk mitä täs ruvetan tekemä", sano Ilola Jopp. Sitt Hessu otta kans viinapikari ja laola:

"Kaffetta juan minä kupista ja rommia pikarista, sauhua verän syrämelle Saksan sikarista."

"Jaa mutt kyll meiti ny senttä jo täytty lehte", meina Lempi, "ett kell o jo niin kovin pal." Kyll ämänt siin kohetta sitä kovi vastusta, mutt sentänki he vaa jo lähtevä.

"Nii ei sitt muut kun kiitoksi pal ja hyväst."

"Nii oikke, hyväst hyväst, hyvä voimist ja onnellist naimist", sano isänt Lempill.

"Nii ja mää sano hyväst hyväst, syrämest syväst ja vatan pohjast", sano Mari viimitteks ja mene ovest ulos.

Ny hee' sitt läksi juaste Marku ahtest alas Kestalon päi. Joku siin juastesas viäl huutta:

"Liu liu liinoi, pitki ja hianoi." Mari sano:

"Siunakko, ku o niin kova nälkäkin, kun pääsis koti vaa." Ja sitt hä juakse suara päät pattan kattoma, jos sopp on kuuma ja tuleki nii iloseks, ku hä huama ett se o ja sano:

"Tää o juur soveljast posken pistä."

Hä nappa kaoha, otta siält muutampi klimpui ja meina aja suuhusas, mutt Matt katto ylissänkysyrjält ja huutta:

"Nii sä ole' ku sijakki, ku sä jotta näe nii nokk sisäll koht vaa."

"No jok sun taas niin kova nälk o", sano Hessu, "ku sä pualpeeväst juur mänttäsi makos täynö."

"Nii ja hää näkys Marku sopp'paraskin kronkkivas", sanos Juss taas sihe.

"Jaa em mää sinn omast päästän, mutt ku ämänt kesk ja siäll oliki sitt simmost laskjassoppa, ett mää tiärä, ette ol koko pitäjäs."

"Niin kyll se muutenkin tiättä", sanos Lempi, "se Marku ämänt onki simmone ihmine, ette se huano kärsikkä. Siäll ova' simmose elotalkko' kans, ette niit kans ol koko pitäjäs. Se elosahtiki o sentä nii makjat ja sakjat, otta oikke huulin kiine, niinkö jotta honninki jois."

"Nii ja vähä viina joukos kans", sanos Juss. "Mutt ei siäll se viinan kans ain tuhrat, meill se viin on pääasja."

"Ääh", sano Mari, "kyll siäll hyvä o, mutt kyll tääki vaan kelppa."

"No älä ny' syä Mari sitä liha niin pal, ku su yhreksä silakkakin pittä viäl syämän tänäpehto", sanos Alma.

"Ai jestas, em mä olsisis yhtä muistanukka. Se ol oikke hyvä ett sä sanosi", ja paiskas siasorka fattin takas nii ett plumpsatt. Sitt hä hak silakk'kaukalon kaapist framill, mutt sillo hä huama, ette siin olekkan ku viis silakka. Hä meina kiro ja sano:

"Saa", mutt Alma sano:

"Tyst."

Nii hä jätt kiromise ja lähte puari hakema silakoi lissä. Hän tule sisäll taas ja ruppe syämä. Mutt hä funtera ett:

"Mahtak noi' suure' pääklopi' kans täytty syärä."

"No kuinas sitt", sano Hessu sihe, "jolle' sä silmi kuminka söis, niin tulsisis pia joku sokja suu juattama."

Ku Mari on kuus saanu' syäryks, nii ruppe jo nii vastan tööttämä, ette tahr änä saara seittämätt alkatuks. Hän taittaki sitt pää ja hännä ikä vähä salapitte ja pistä suuhusas mutt purotta sen kespaika holkki. Mutt Alma huamas se ja sanos ett:

"Ny' sä tee falskeutt, ett ny mene hukkan koko meinink."

"Mahtaks se simmone olla", sano Mari.

Hä vihastu vähä ja otta se silakan kespaika siält holkist ja pistä suuhusas. Niin tul seittemäs syäryks, mutt ny on kaks syämätt viäl. Hä funtera, ett mikä ny autta, ette mä ny lopis näit millä hinnall. Hä roikotta niit kaht silakka pivosas ja ne näyttävä hene miälest nii suuriltaki jo. Mutt sitt hä meina ett:

"Mahtaks saara juara välill." Nii Lempi sano:

"Kyll välill juara' saa, mutt sitt ei saa änä olleskan, ku o ne yhreksä silakka kaikk syäny." Nii Mari men ja triipas kalja haarukast oikke aika tavall.

"Jaa jaa", sano Matt, "ei hullui kynnet ei kylvet, niit kasva itteltäs. Ny hän tappa ittes viäl viimitteks, ennenku laskjane loppu.

"Ei täst mittän kual, ku sais mahtuma vaa", sanos Mari.

"Niin kyll, muitte nahk veny", sano Juss ja Hessu taas meina:

"Jolle veny, nii revekkö."

"Pitäkän tee' plottis kii joka ainoa, kyll mää nää' kaks viäl täst perukoitte", ja siin samas oli' silaka menny' tiätämättömill teill. Almaki viäl kurkka kamari ove ravost, jos ne' tuli' syäryks. Mari krähmi jo alissänkky ja juttele itteksesäs ett:

"Saa ny nähr, saa ny nähr, mink näköne se o."

"No mikä sitt", huutta Alma.

"No se miäs, ku muu juattaman tule", sano Mari. Alma huutta samas ja naora vähä simmost falski naoru:

"Kyll se muuto on tavalline miäs, mutt ett o nänä niskas."

"Jolle' sää kakar pääs pois siit pilkka tekemäst, nii mää paiskan piaksu sun päähäsäs. Ilmanki o sitt niin kova jano, ett kiäl kuiva kitalakken kii."

"No nuku ny' pia", sano Jus, "älä siäll ny ähk ja puhk."

"No kutte saa nukutuks, ku o niin kamala jano." Matt sammutta valkja ja sano:

"No ei sunka se ny niin kauvan kuminkan tul ku valkja' palava."

Sitt alkka olla jo vähä hiljasemppa. Miähekki ruppeva' kroossama ylissänkys. Siin samas kell lyä kans kakstoist. Mutt Mari ei ol viäl saanu unen pääst kiine, ja hene o vaa niin kova jano. Hä ruppe tuiniman Kustaavat ku henell o min kova pelko, ette uskall mennä juamist ottama. Kustava härä ja kyssy oikken kiukkusest ett:

"Mikä suu ny oikke vaeva."

"Nii", sano Mari, "ku mää kuale jano, ja ei mää uskall mennä juama." Kustava tule niin kiukkuseks ku hää o simmone uninen kans ja sano:

"Kuka keske kaikki noitakonstei kohettama." Sitt Kustava mene ja tua koko ämpärin kalja sänkyn parttall ja sano ett:

"Jua' siit ny ette' sä janon kual. Kyll se ny' tiättä, ette poja' se vert sun pääläs räknä, ett ne viitisi' suu juattaman tulla".

Sitt tule raoha maaha, kaikk nukkuva uurestas.

Mutte Mari sentä saa nukutuks ennenku juur huamelta vast, kun toise ova jo kaikk ylös nousse. Isäntäki jo tule tuppa ja sano ett:

"Mari nouses ylös, Kustavaki on pihatos jo, ja sää pistä' kroosuks vaa."

Mari krähmi sitt sänkystäs ylös ja o niin väsyne näköne. Lempi sano:

"Ei sunka sää Mari jaks ny' kaffet juarakka, kyll mar sull o hyvi vetine olo, ku sull o niin pal sulhassi ja jos jokane o sitt kerranki ollu juattamas yäll."

"Ei niit muit ollu' ku yks, se ku ol nänä niskas", sanos Mari ja men ulos juaste jalkka ett pääs pois kaikkitte silmist.

"Jaa'a", sanos isänt, "kyll se lystäleminenki hyvä on, ku sitä osata oikken käyttä, mutte tommossi pehmjäpäit autasis mihenkän pryllyttämä, ett ne' tuleva' sitt nii hohkesas, ett ne hyppävä vaikk vette. Niinkun toi Mariki ny' tälläki laskjasell taas on tehny munelaissi rommelei, rikkos akkona ja ree ja viimitteks meinas viäl ittes janon tappa."

"Se ol teiti vikas pappa", sanos Alma, "tee henell simmosen konsti neuvosi ett laskjasen silakoi pruukata."

"Jaa mutt laps kult, se o simmone, ette ihmine saa' kaikke tehrä mitä neuvota, ihmisen täytty ite hunterata, mist neuvost kannatta vaari otta ja mist ei."

"Niinpä", sanos Alma, "mutte Mari os mittä ajatella, hän tekke kaikk hulluste ja ajattele vast päräst."

"Simmotti se vissin taitta olla", sanos isänt, ja sihe sitt taas unhottus koko se vuatine laskjaslysti.

2. PÄÄSJÄNE.

"Ny o sitt taas kirstuarsta-aatto", sanos ämänt.

"Nii ain, ny' tuleva ne makjaleevä juhla, mämmyjuhla, pääsjäse ja mik ne' kaikk ova", meinas sihen Kustava.

"Niinpä", sanos ämänt, "meijä mämmyntekoki o ny vähä niinku myähästyny, muutamis paikois pruukatan tehrä jo viikko ennen, ku mämm on simmost ainett, ett se tule paremaks, mitä kauvema se seisso. Mutte meill aut koska nii aikasin tekemine, ku meijä väki tykkävä' kaikk niin kovi mämmyst, ett ne' tahtova' koht kaikk syärä. Välist on keiny' simmottinki, ett ku on pääsjänen tullu, nii ei ol yht ainoat rovikko änä jälill, ku o nii aikasin tehty. Ei nyy sentä änä paran orottamine, ny' täytty koht sitt panna värki' klonkkuma. Te' flika Lempi ja Hilma, saakki ny ruveta' sihen toime, em mää viit noit piikflikoi sihen toimen tälläkkä, ku ne ova niin paskassi ja porossi ku ne' siäll pihatos ain tuhtava."

"No mitäs muut", sanos isänt, "kyll he ny jo mämmy ossava' tehrä, ova juur ylimäissi mämmyntekki."

"Niin kyll jos viititä vaa", sanos ämänt.

"Ohoo, eikös sää niit viittimä saa."

Lempi katto vähä viinosi ämännän puale ja sanos:

"Em me ol viäl koska sanonu ette mee viit."

"Mitä hullu, lait ny vaa valkja totto ja iso pata vett täynö, ja Hilma saa mennä hakema sitä mallasjauhsäkki aitalaest."

"Jaa mutt em mää voi sitä tuar", sanos Hilma. "Siin o enemän kun pual tynnäri, siin on pann kuminki."

"Nii siin te ny' se näe", sano ämänt, "sillon kutte viititäsis, nii ei olla' taas voevanas."

"Mutt sä määrä' kans nii sopimattomast", sanos isänt, "mimmottin tommone onhe flikk sitt panni säkki aitalaest tua, ku miäheläki on täys keres."

"No men it sitt", sano ämänt, "jolle' sä tytärtäs raski' tällä."

Isänt lehteki menemä. Mutt sitt hän keske Hilma felisäs ett hä nosta säki hene selkkäsäs. Vähä ajan päräst isänt tule, mallassäkk seljäs. Hilma kannatta siält säkin pohjast.

"No hyvinpä se saatti, vaikk meinatti ett siin on täys keres miäheläki", meina ämänt.

"No ek sä nähny, ett meitti olikin kaks ja kyll kaks ain katin kantta ku hänt vaan pittä", sanos isänt.

* * * * *

Ny ämänt kuutele ja kuule porstost simmost sukkela krapina. Hä lykkä ove auk, meina ett jos sija olsi' porston tullu, mutt sitt hä huama, ett Alma oliki omast päästäs kantanu' kaikk roviko' toisen tuvan puarilaest ja hä räknäs niit parhalas ja niit oliki nelkymment viis. Sitt ämänt räiskäs niin kovi ja sanos:

"Sää ole' se erinomanen kakar ain, kuka' su o niit rovikoi'keskeny' tänn kantama."

"Nii ei ny' tänä vua ol viäl kukkan keskeny, mutt mä muista menne vuatiseltta, ku sanotti ett mun täytty laitta roviko' pestyks ja katto' kans jos ne ova ehi."

"Jaa se ol taas menne vua, mutte sun tartt ain niin toimesas olla ett sä ain joka paikkan tunke, ja ei rovikoi ny viäl tarvit kunne mämmy ol viäl varitettukka", sanos ämänt.

"Nii vast aik sitt rovikoi pestä' ku jo uunin tarttis aja."

"No pir ny' suus kiine tai sä saa ympärs korvias pia", sanos ämänt.

"Mitä' sä siit ny niin kovin pahakses ota", sanos isänt, "katos autta hän kohetta ja hä o ny juur ylimäine rovikkojen pesjä."

"Ei mar täsä ny mittän tarvit, men ton tarha Matin kans hakko hakkama, siäll sä joskus ennenki ole' pääsjäse erell ollu."

Alma läks kans tarhan päi juaksema niin pal kun käpälist heltis ja huutta Matti:

"Misäs mu hakokirven o."

"Se o siäll tallivajas seinäravos, ota' siält vaa."

Alma löyskin kirves ja men tarha hakokuarma viäre ja Matt nost henell tukin kans.

"No nakut siin ny vaa, olikin kovin tarppes, kun pääsjäne o jo nii liki ja o viäl näin pal hakko hakkamatt."

"Nii", sanos Alma, "ja ei pääsjäsen pruukat änä kuarmi tarhas, sillon täytty hako' kaikk olla' fiiniks hakattu ett hypilaora' sopiva hyvi."

"Jaa'a", sanos Hessu, "jos meijä väki menevä' Paimjos viaras, niinkö heitin piräsis, nii sillo meill onki aika viti, kyll tule taas flikojaki niinku Vilkkilän katei."

Ny Alma seisatta havo hakkamise ja kattele sinn kartnon puale.

"Tulek siält kettä", kysys Matt.

"No mää luule, ett siält tule Trato-Juljana, kosk se on tommonen piän ämm ja sill o rovikk'knippu kaelos."

"Kyll mar se see sitt onkin, kosk ämänt juttel ett porsas-Traton piräs tuama vähä rovikoi lissä."

"Jos mä uskalasi mennä' kattoma, jos se o mull kans tehny, ku se o ain ennenki simmottin tehny."

"Kyll sä ny uskala mennä", sanos Matt, "ku Juljana siäll o, ei sull ny' kukka uskall paha tehrä."

Alma lehteki menemän tuppa. Ja nii onki, Trato-Juljanall on yks niin kaunis rovikko ja se o valla eri paikas.

Niin Trato-Juljana sanos:

"Hyvä peevä Alma."

"Peevä, peevä". "Joks te meitill pian piäni porssai tua, kun te ole niit ain pruukanu' pääsjäse erell tuara."

"Kyll mä niit kans pian tua, mutt mä toi nyy vaa vähä rovikoi ja täsä onki yks suu vastesas, kaiken kaunempp."

Alma meina otta' se roviko siit, mutt sillo ämänt nappa se henen kerestäs ja lyä vaste silmi. Mutt Alma mene tarhan takas nii ette taanas kato.

Sillon porsas-Trattu vihastu ja ruppe kiljuma ja vinkuma niin tavattomaste ja sano:

"Tommonen tähä sitt tuli."

Ämänt kohetta ittetäs vähän pualusta, mutte hää saanu ollenka suu vuaroka. Isäntäkin tul kamarist tuppan, ku hän kuul ett siäll ol niin taitamatonen kita. Isännäll o sitt nii suu naoros ja hän kyssy:

"Mikäs Juljana ny o vihottanu, eks sä ol henell mämmyjaohoi antanu."

"No kyll mä henell mämmyjaohoi pussin pani, mutt se paiskas pussin päi mu silmiän ja sanos ett pir it su mämmyjaohos."

"No sitt Juljana on tullukki fiirapääks", sano isänt.

"It sä fiirapää ole", sano Trato-Juljana isäntä, "ku sä tommose ämännän talosas toi', kunne kelppa muhall ku surenkuapan pääll." Isänt läks siit sitt vaa menemä hiljasuures ulos, mene sinn miästen tykö tarha ja nauro ja sano:

"Porsas-Tratto o niin pahall pääll." Mutt siin samas Tratto tule kans tarha rovikkojes kans ja antta se yhre roviko Almall ja sano:

"Pirä' sä toi, mutt pirun kiusallaki mä viän toise roviko' pois." Isänt kyssy sitt ja sano ett:

"Noist rovikoistaks se riit ny mahro tulla."

"Niin kutte hä sois ett kukkan teksisis mittä hyvä noill Enkla-vaina lapsill", sano sihe Matt.

Nii isänt läks pois, hoikkase syrämestäs ja sano:

"Jaa'a ku saisis sentä ensmäse ämmäs pittä."

Matt hakka hakko vaa nii uskoste ja juttele siin yksinäs siin tuki viäres ja sano:

"Jaa'a sentä, kyll on, kyll on, kyll vaan tosi on, ku sanota, ett jos laps menettä isäs nii se mista puale, mutt jos laps menettä äitis nii se mista kaikk."

* * * * *

Mutt sillo Jus huutta siält toise hakokuarman tykkö:

"Katos Alma vähä uljakast nopot."

"Jaa'a", meina Alma, "ja niit tarvitankin pääsjäsen, ku niist nopoist pakka niin puute ain olema. Mutt kuules sä Hessu, tees sää muutamppi tavei kans. Kyll mää sen tiärä ett meijän tarhan kokou pääsjäspeevän ihmissi oikke aika tavall, ku meijä väki menevä' pois."

"Jaa'a ne menevä", sano Matt.

"No hei poja rassa", sano Hessu, "sitt pannanki lysti' kaikk yhten kassa."

Mutt ny' Kustava huutta Alma tuama rovikkotas ett ny ruveta rovikoi jo uunin tällämä.

"Em mää uskall vaikk", sano Alma.

"Mutt mää uskala", sano Matt, otta roviko ja lehte viämä sitä tuppa. Siäll tuvas ovakkin kaikk jo nii hiki hatus ku ne ajava mämmrovikoi uuni.

"Viäläks o ainett", sano Matt, "täsä on yks tyhj rovikk viäl."

"Kyll tääll rovikoi o yllin kylli", sanos ämänt, "ei tääll Trato-Juljana rovikoi tänä vuann tarvit."

"Ei ain ikänäs näkyny' tarvittavas, kosk hä ne' pois jelle vei", sano Matt ja mene mämmsaavin tyä ja sano Lempill ett:

"Pistäs tähän kans mämmruakka."

"Em mää uskall", sano Lempi.

"Kyll mää uskala", sano Matt, nappa kupi Lempin kerest ja pistä mämmy rovikko. Sitt hä viä sen Kustava lapjoll ja keske uuni lykkämä. Kustavall pakka tulema simmost ikä vähä salast naoru, ku se o nii lysti ett hä saa tällätä' sitä, ja Lempi sano sitt hiljaksi siin Kustavall:

"Jaa'a se oliki Matt, kun pirunkin petti."

Sitt mämmy ruppeva' protisema uunis vaa. Matt lehte menemän tarhan takas jelle.

"No kuinas keve", sano Jus Matill siin, "tulikos rovikko ainett."

"Kyll se niin keve kun pitiki", sanos Matt.

Nii ämänt sanos flikoill sitt:

"Ku mämmy ny ova uunis, niin tee' saa otta' se halttusas ja katto niitten pärä, ette ne' pala."

"No vahrata vaikk kaikk täsä ny, niin kulu lystemin tää ehtoyä. Tehrä sitt vaikk käsitöit", sano Lempi.

"Nii ja määki voi sitt olla ikä jouko jatkoks", meina Hessu.

"Ja mää sitt maistanki ensmäseks, kosk se on kyps", sano sihe Mari.

"Ei mutt älä sitt vaan kiältäs polt, niinku sä menne vuan tei", sanos Lempi.

"No ei määkä ain yht hullun pysy", meina Mari, "järkke mull kans kasva sitä myären ku jalvojaki."

Sitt Almataki ruppe jo naorottama, vaikke hää ol isost ajast änä naoranu.

"Mikä sunki ny jo naoraman pane."

"Niin kyll, ku muitte järk on pääs, mutt Mari o jalvois."

"Nii mutt muistaks te' pittä virastas vaari", huutta Matt ylissänkyst. "Tee' pirä' siäll vaa simmost ilo ja helu ja mämmy' taitava' sentän pala."

"Ei ne viäl ol", sano Lempi.

"Ei mar sentä", sano Hilma', "jos katotasis sentä varoks, kyll tääll o jo niin kovi imeläine haju."

Sitt Mari mene, ava uuni ove ja katto sinn sisäll. Nii Lempi kyssy:

"No miltäs näyttä".

"No ei sitä niin päält näe", sano Mari, "mutt mä siun kohetta, simmott leippiki siutan kun kohetetta, jos ne' kypsi ova."

Nii Mari siu ja siu, mutte hä siit mittän tiatto saa. Mutt sitt hä otta roviko syrjäst ulos ja meina vättä' se ulos. Siin samas hä huutta:

"Siunaus ja kläppäys, nyy mä poltin keten."

Ku valkjatikk sammus ja ei hää osannukka änä roviko syrjäst kii otta, mutt pist sormes keskell rovikko. Mari rupes juakseman pitkin permantto ja nualema niit sormias, ku ne' kuumas mämmys oli. Nii Mattiki sano:

"Kyll sä ny muista ja maista, muttes san vaa jos on kyps."

Lempi men ny uurestas kattoma, ja sitt hä sano, ett kyll ne' kypsi ova mutt yks rovikk on kylkiten kyljeläs. Hä vilkka Kustavat kans sinn uuni suuhu ja sitt he hutiseva' siäll uuni suus ja sanova' keskenäs.

"Voi voi kui se sattuski ny juur toi rovikk olema. Mutt olla hyvi hiljaksi ny vaa ette toi flikk huam ja kohetettan tällä joku toine samasorttine se sija."

Mutt he loikattava' silmiäs ain Alman puale siin ku he niit rovikoi ulos uunist ajava. Nii Alma jo vähä meina ett kyll se vissi oliki hene rovikkos, ku ol simmottin kumolas menny. Nii sitt Alma sano:

"Kuulek te' flika, ei ol mittä niin paha ette siin ain jotta hyvä joukos ols. Ett jos se rovikk ols sattunu olema ny muu rovikkon, kun kumolas men, nii sitt se ols ollu hyvä."

"No voi voi, laps kult", sano Kustava, "su rovikkospa se ol juur. Ja me' taas pelkäsi niin kovi Lempin kans, ett kuin kovi sä taas parukkan ku se suu rovikkos sattus olema."

"No ei mää niin kovin pal pruukk parkku", sano Alma.

"Mitäs hullu", sano Hilma, "ek sä muist menne joulust preivi avamist."

"Jaa se on taas eri asja, ei muu koska harmitt simmonen, ku jollan tapaturm tule, mutt se muu harmitta ku ehrolas tehrän toisill simmost kiussa ja väärytt. Tääki ol Marill juur vaan tapaturm, ei hää meinanu olleska rovikko kaatta. Ja sitä vähemä viäl mu rovikkotan."

"No ei sitt sentä ol mittä hättä", sanos Kustava, "ruveta ny vaan kantama rovikoi tonn kontturi. Reknata ja kui munt niit o."

"Tällettik niihin kaikis sisäll", kysys Alma.

"Juur joka ainoas", sanos Kustava.

"No sitt niit o nelkymment viis, mä reknasi ne' sillo jo ku mä selkkänkin meinasi saara."

"No ei niit sitt reknata' tarttekkan, mutt kantaka ne' pois vaa ett päästä maat. Mutt ei sunka siäll kontturis vaa rotti mahr olla", sanos Alma.

"Ei piräsis olema, ei siäll ol ikä rota jelkke nähty ei hiirenkä eres", sanos Lempi.

"No kyll meill ny o mämmy, vaikk sikkatte syär", sanos Mari.

"Ja hyvät kans", sanos Alma, "meill on nii imeli, ku ei juur kukka os nii hyvi malttai tehrä' ku meijä mamm."

"Nii suu miälestäs", sanos Mari.

"Nii mutt sitä ova' sanonu' paremakki ihmise ja kyll mä kans malttaje maun tunne."

"No olkko sitt, mutte ny muut ku sänkky ja konti' kränkky", sanos Mari.'

Ja nii he' sitt kans meni jokane yäsijales.

* * * * *

Ny alkka kirstuarsta. Kaikk nouseva ylös niinku ennenkin tavallisse aikkan tosa viire ajos. Kustava tällä kaffepannun kraakku ensmäseks, mutt Marill o sitt jo niin kova mämmy miälteko, ett hää lehte hakema sitä maistjasrovikko, nappa orrelt yhren tiku ja taitta sen keskelt poikk ja kehu:

"Täst tuleki vähä hyvä mämmlapjo."

Hä lykkä sen tiku rovikko ja nosta aika tavall mämmy suuhusas. Sitt huutta ett:

"Siunakko, tulkkas maistama, tää onki sitt vähä hyvät."

Matt sano ett:

"O ain sull pakeljas luant, ku sä näi aikasi saa' simmost makja ruakka alas menemä."

"Teitill pakeljas luant o", räiskäs Mari, "kun te' simmost pihaton takast ruppe' koht saohuttama."

Ny isäntäkin tule kamarist tuppa ja suu mene vähä simmosse naoru ja hä sano:

"Kas Mari kun pistele mämmy vaa niinku Esko puuro."

Hessuki sitt jo huama Mari mämmy syämise ja sano ett:

"Mahros otta' sen pyörtänlapjo ett ols vähän krotti kans ollu."

"Ja kyll mun sentän täytty syämäst laatta, kosk sihen kaikk hevoses ajava", sanos Mari, ja sitt hä lykkä sen tikunpualiska sihe rovikko ja lehte pihatto.

Mutt sitt Hessu silmä ruppeva' kans palama sihe mämmrovikon puale.

"No Hessu", sanos isänt sillo, "älä päräks ann, väteles sää vaa niinku Mariki."

"Ei Hessu tahr oikke uskalta, henell keve menne vua vähä ohrasest", sanos Jus, "ku hä sitä mämmy niin tavattomaste hotkis."

"Jaa", sanos Alma sitt, "hää söiki menne vua raakka mämmy ja siit henell sitt simmotti vaevama rupes."

Mari avo juur tuva ove ja kuul se mist puhe ol.

"Nii", hä huus, "lakk ny jo syämäst, taikk mää sano oikke suameks kummot suu menne vuann keve."

Hessu paiskas se mämmysen tiku Marit päi suut ja sanos:

"Pirä' sää plottis kii, avosuu."

"Voi voi teitti, kun te ain simmottin krina", sanos ämänt, "te ole juur niinkun katt ja koer keskenäs."

Sitt Lempi otta se mämmroviko ja paiska se holkki ja sano:

"Siit o syätty' kans niinku katt ja koer olsis ollu' syämäs." Mutt isänt sano ett:

"Mitä' sä sitä sinn paiskasi, kyll heitill viäl tule kova mämmy miälteko ennenku he oma rovikkos saava."

"Sitt saava lyärä miältekkotas korvall vaa", sanos Lempi, "ei heitill mämmy änä näytetäkkä ennenku huame huamelta."

* * * * *

Ny o sitt jo suurukse aik tullu, kaikk kokouva' pöörä ympärs. Mutt Mari o vaa siäll uuni suus, hän tuhni siäll askarittes kans.

"No Mari mikäs su vaiva", sanos isänt, "kutte' sä syämän tul, ku sää ain pruukka olla ensmäne miäs, niinku Esa taevas."

"Em mää saa' täll haava syäryks", sanos Mari, "ja mämmy em mää syä änä ikä."

Ei siit sitt kukka sen paremppa asja tehny, tdise' söi niinku ain ennenki ja jokane ruppe taas tuhtama, muutama ruppeva leipoma ja muutama saunantekko. Sitt on pia niin pitkäll päästy ett koht kesketän pualpeeväsell. Toise menevä' kaikk, mutt Marit ei näy' taasenkka ja ei Marit ol tuvasaka.

"Juakses sä Alma hakema Marit", sanos ämänt.

Alma lehte sitt kans ja mene lammaspihato vaja. Hä arvas ett Mari o siäll lamppajen kans huushollamas ja siäll Mari istuki hakotuki nokas.

"Mikäs su oikke vaeva, kutte' sää tul syämä ja ru'akki jo valla jähtyvä."

"Mitäs siäll sitt oikke o laitettu", sanos Mari nii vaikjall äänell.

"No oikke hyvä riaskvellinki ja jotta muut sitt kans viäl ja jolle' sä siit tykk niin kyll sull mämmy kans viäl anneta."

"Voi laps kult", sanos Mari, "em mää sois mämmy täll haava vaikk mämm sois muu, ku mää söi sitä huamelta varha nii taitamattomast ett mää tuli vallan kipjäks. Mä ole sitt koko peevä oksentanu ja kyäkäny ja tiäs mitä mä olen tehny."

Nii Alma juaks tuppa ja sanos:

"Ei Mari tul ett hä o niin kipjä, o juur samalainen ku Hessu menne vua. Sanota ett pilkk lankke oma nilkka ja ny o lankenu' kans." Hessull tul lysti, ett henen täytys keske syämist lehte' sinn lammaspihato vaja. Hä huus mennesäs jo ett:

"Piti piti, se ny oikke ol, ny' sun keve niin kun pitiki, ett Alma sanos, ett pilkk lankke ain oma nilkka. Kukas kesk niin pal mämmy hottisas ajama."

Mutt ku hä siin pitit sitt, nii Mari suuttus ja nappas hakokapulan kettesäs ja sano ett:

"Jolle' sää senki itikk lait ittetäs pois, nii mä lyä nii ett."

"No no", huus Hessu ja läks juaksema. Mutt kun tarhas ol simmost pehmust hakko ku ol juur pääsjäseks reerattu nii hää men päistikka sinn. Sitt Marin pit hent vätelemä se hakokapulan kans, mutt Hessu konttas, ott Marin konteist kii ja vet henen kans nuri. Siäll he' sitt nahjava oikke iso aja ett isäntäki jo mene kattoma. Mutt ku isänt huama ette Mari nii henke saeras ol, nii hä sano:

"Simmottinkos sitä mämm' tautti pois hiarota."

"Niin kyll", sanos Mari, "ku mu vattan ol sitt niin kipjä ja hän tule tohon pitittämä."

"Jaa'a", sanos isänt, "Hessu antta samast sarvest takasi, mitäs sä henest huamelta enssin pilkka tei, vaikk henell menne vua simmonen tapaturm tul, mutt se ol kans mämmy ansjo."