Part 5

Toise' sitt miäleläs pitäväkkin, ku hee ova vähä simmose rahjaune', ku hee ova niin tavattomaste hypäny ja juassu. Matt sentän tua tupakk'kaukalon tuppa ja ruppe hakkama itteläs tupakki. Mutt ku ehto ny' taas tule, niin kaikk ova niin virkkoi, ja hypilaut ja nopo ova' taas simmoses lensis. Ja sitt kun tule viimespyhä ehto, nii sitt ova' kaikk taas yhteses touhus, joka talon tarhas tavi' paukkuva ja nopo läntävä ja tyhji mämm'rovikoi o sitt vaan kontturi nurkis aika tavall, ja jostan talost o mämm keskenki loppunu.

Nii simmost see pääsjäne ol sitt sillon, ku mää olin tosa kahrentoist korvis, ja nee vanha ihmise jutteli' sillo, ette see ollu juur muuttunu heitinkä ijäläs miksikkä. Ja niitte vanhojen ku sitt sanota ain oikken tiätävä.

3. HELATUARSTA.

"Nii se o simmosell tavall ja sill viisill", sano Sarkniitu säpp, "ett tänäpä o sitt taas se helatuarsta-aatto, kun kaikk piika ja trenki' kantava olksäkkis luhtisänkky."

"Nii se o", sano Kestalo isänt, "ett se tapa o ollu koko maelma siu, mutt kyll see nyyki vaa olsis päre meijän talo flikoill, ku he' pysysisi alissänkys ku o näin kylm."

"Viis he' kylmäst välittävä", sano säpp, "kyll niit lämmyttäji saaran tänäpehto."

"Mistäs niit sitt tänäpehton paremi saaran ku muulastenka", räiskäs Mari, "ei sunkan kukka simmosest vanhast leskest vaa hual kun tee ole."

"No no, älä ny' paha tykk, em mää itettän meinanu. Mutt mahta se ihme olla, jolle' sääki vaan tänäpehton tualt mäelourost jotta löör."

"Niin oikke", sanos isänt, "tänäpehton o sitt taas se helavalkjan polttaminenki. Ku simmosen tava sais jollan tappa enratuks, ku ne riivatu oli mennä vuankin kantane meijän pinohuanest oikke hyvi halvoi ainaki yhre syllä, jolle enemä."

"Nii ja kui munt kahlo olkki mahretti viärä."

"Em mää noitte olkkien pääll nyy niin pal ols räknäny, ei sunka hee niit se enemppä tarvinu' ku ett virkkimä saatti."

"Älä luul, vast sitt viimitteks niit oikken kannetankin, kun kohetetta ett saara väki muilt mäilt Talola mäell tulema. Ku menne vua määki istusi Ropako laron pääll ja muu oikken kaohot, kun koko Talola mäki ol niinkun tulimeri."

"Vai simmotti, em mää ol kaikist tietänykkä", sanos isänt, "ja em mää ol sinn koska viittiny' kattomanka mennä, mutt tänäpehto tarttis."

"Äläst pahust puhukka, määkin tule", sano säpp.

"Nii saara sitä sitt huntera", meinas isänt taas.

"Jaa'a," meinas Mari, ku hää ol nii vihanen, ku see säpp ol siin kannellu, "kaikk hankkulpussi' sinn ny' tänäpehto meinava mennä. Se o see paikk, ett mää ei men kuminka ollenka."

"Mihe es sää sitt mein mennä", sanos Juhani-faar, ku sattus juur tuleman tuppa.

"Nii", sanos Lempi, "siält tule toine rättäkitt, kyll ny' tuleva' taas kaikk asja' framill."

"Tiäräks tee isäntä mitä", sanos Juhani-faar, "ku noi' teijä Mari ja Hessu ova' saanu vissi mättvahti vira."

"Mitä vaste sitt", sano isänt.

"No ku he ova jo ussema ehto juasse' tuall pitki mätti ja koonu' kaikk kuivanu' krisu yhte."

"Siin oltti", sano säpp, "kylläpä ova onke ulko jo Hessull ja Marill."

"No see onki oikken tehty, siit määkin tykkäsisin, ku he' polttasisi ne' kuiva' krisu."

"Siit sais", sano Mari ja tälläs peukalsormes nänä päite ja pikku sormes faari päite.

"Hää näyttä ny' pitkä nänä", meinas faar, "mutt kyll hää jouttu viäl se lyhentämänki."

Ny' Kustava tule pirtist tuppa ja o aika hiki hatus ja räiskäs Marill ett:

"Täälläkös sä vaa järmä noitte äijäjen kans, vaikk sun pit fällyi kantaman pirti lauvoll."

Sillo Mari peljästys, hyppäs tualill seisoma ja vät ylissänkyst fälly ja sitt alissänkyst samas ja menn juaste jalkka niitten kans pirtti. Ja sitt Kustava sanos:

"San sitt Juss, jos sä anna jo tehrä' sijas luhti."

"No kyll se ny' kysymättäkin tiättä, sanos Ulla-pappi, ett jokanen taivassen kohetta", vastas sihe Jus.

"Nii", sanos faar sitt, "ett flikastama Jussi miäl kans tekke."

"Ei ikän kissanpoik kaoroi syä", sanos Jus taas faarill.

"Ei riaskaka maist ku istu kupi viäres vaa", sanos faar.

"Faar onkin taas niin praakkamisen pääll", meinas Jus ja läks menemä ulos.

Sitt Mari tul taas Jussi vasta ja henell oli nee' kuuma' fälly' seljäs.

"Mihes kirpu meni", kysys Jus.

"Sinn mist ova' tullukki", sanos Mari ja kiipes vaa ylös luhtintrapui.

"Jaa kyll se on parast, ett mää tua vaan toise vaatte' kans, ett laiteta sija oorninki", sanos Mari, "tänäpehto onkin taas niinku ols kahlest päässy' kun päässe siält tuva sänkyst pois."

Alma ol tullu' tuppa ja laitt paketti tuameoksist. Nii Mari sanos:

"Ek sä ann meiti luhtisan kans."

"Kyll mää teill, Kustava sitä jo pyys, sillonku mä Muntola hakka läksi."

"Toisse luhtin kans tälletä, meill on kaks simmost vanha tuappi, simmost kun passa hyvi juur."

"Niin kyll heitin täytty saara'", sanos faar, "ku tuam vahto, nii o flikkojen tahto."

"Kyll tätä vaan pojakkin tahtova", sanos Alma, "kun tää on nii nätt ja haisseki niin kovi hyvält."

"Kui' sä tommosill piikoill ja trenkeill viiti' tällätä, mikse' sä pan vintkamari", sanos faar.

"Siäll ova' pöörä niin täys munelaissi murkrööni ja Anna-silmi", sanos Matt. "O mulkin tällätty ja o oikken punast joukos."

"Niinku meijä lehmhaas o simmossi orjantappuri kun kukostava, mutte ollu' paljo", sanos Alma sihe.

"No kuinas neeki o sitt Matill tällätty", meinas isänt.

"Ei Matill ol mittä muutaka lysti, hää o vaa yksinäs tuall toises tuvas, ei hää menn helavalkjall ja ei yhtikäs mihenkä."

"Ei meilt saa' kukka mennä helavalkjall", sanos isänt.

"Ei ne ol ennenkä saanu, mutt ain ne ova ollu", sanos faar.

Ny' tule ämäntäki jo saunast tuppa lastes kans ja sanos:

"Tervessi saunast." Hä istus pöörä viäre ja sanos:

"Ohhoh ku siäll ol hyvä sauna, nii ett mää oikke väsysi. Onk sull Hilma kaffe valmist, ku mä keski su laittama, kaaras sitt."

Hilma kaas ja vei pannun taas takas totto. Sitt ämänt sanos:

"Kaar ny' faarill ja sepäll kans." Hilma kaas ja sanos:

"Tost saa' Sapara-Matti Keikka-Heikin tuapist." Nii faar sanos:

"Tiäräks sää mikä simmone on, ku on kyynärä karvast, pivoala paljast, syrämell se hyvä tekke ja perssell pal paremppa."

"Fyi tommost faari", sanos Hilma.

"Onk se ny mittä fyi", sanos Alma, "ku me äske juur simmossi tekemäs oli."

"Mikäs simmone sitt o", sanos Hilma.

"No viht se o, ek sä ol kuulnu' ku faar se o munt kertta sanonu", sanos Alma.

Jus ja Hessukin tuleva ny' sitt tyäst koti. Koht ku he faari hoksava, nii he ruppeva' kysymä, jos hää helavalkjall lehte.

"No kummottis muute sitt kuumas maatta, jolle paeralas."

"Sitä määki meinasi", sanos Jus, "ett mee' teenkin taas nii jyry valkja, ett se vättä kaikk pualas".

"Mutt ei ol hyvä halvoi otta", sanos Kustava, "ku äij lupas ite mäell kans tulla."

"Se o juttu, sano Jama, ku hän tule koti saunast ja jua piänen punsi, nii hä nukku niin kaunist mamma viäre, ette hän tiär maelma menost."

* * * * *

Ehtopual tule Matt sisäll ja sano ett:

"Kattokas Ukomeell, kuin komja valkja siäll o."

Niin kaikk meni vähä viakkast kattoma akkonan tykö.

"Jaa'a", sano ämänt, "mutt onpa Piintlä meelläki jo."

"Nii mutt kattokas Falkkila meell, siäll o oikke tervneliko' seippä nokas", sanos Lempi.

"Nii onki, mutt kuinas Talolalaise' tänä vua niin takatuupparei ova, ette viäl ollenka suittekka", meina Kustava.

"Kyll noi muu ens komjast alkkava, mutt lopus kiitos seisso", sanos Jus.

Ny Mari juakse sisäll niin tavatont puhti ja huutta:

"Ny on kahreksa valkjat jo ja mee vaan kränkkistelen tääll sisäll."

"No palmikoit ny hiukseski, hyvä laps", sano ämänt, "ei sunka sää sinn ny vaa hiukse hasselas men."

"Nii mutte täst ol nii hyvä lehte' kans, kun toi äij tosa viäl kränkkistele."

"Men pääll vaa, ei hää suust mittä hual, mutt omi' flikojas hää vaan kiäls."

Samas isänt ravot vähän kamari ove ja sanos:

"Tuas Tilta viäl vähän kaffett, mee' teen täsä yhren pikkase naapuri isänän kans."

"No kyll se ny jo sais piisata, see o merkilist, ku joka juhla-aatto täytty vaa ain sen punsin kans tuhrata."

"No viäkkä ny helkutis", sanos Mari, "kyll määki viä."

Mari nappas kaffepannu hellan päält, vei kamari ja kaas sitt pual kuppi vaan kummalleki. Sitt hän tul takas ja sanos:

"Isänt oliki jo aika pätkäs, kyll täst helavalkjall uskalta mennä." Siin samas hää loikat silmiläs uuniakkonast vähä sinn helavalkjan puale ja huus:

"Siunakkon ku siäll o iso valkja, mahtavaks nee' siäll Hessu ja mun krisunikin poltta."

Sitt lapse menivä' kaikk polvilas uunin penkill ja vahtasi' sinn ylös mäkke.

"Voi voi sentä", sano Alma, "kyll tuall ols vähä lysti olla' ku uskalas mennä."

"No", sanos Matt, "men ny' pyytämän pappalt, ei ol tiatto vaikk pääsisis."

"Kyll mää se vanhastas tiärä, ette see pyytämisest paran, mutt jos mää koheta muuto mennä."

Mutt siin samas tul joku out tuppa, see ol Lintelööv. Nii ämänt avo kamari ove ja pääst Lintelöövi sinn. Ämänt sanos:

"Panes kaffepann ny jouttun pääll Lempi, tul viarai."

Sitt Alma sano:

"Ny mä menen pyytämän ku Lintelööv o siäll, ett hän pruukka ain mun pualestan vasta."

Alma men sitt kamari, ja Lintelööv sanos koht:

"Kas kutte Enkla-vainan kuapo ol muistanu helavalkjalleka mennä."

"Ol vai, ei simmost saa' puhukka", sanos isänt, "ku heill o muutenki sinn simmonen kirnu."

"No onk se sitt mittä, jos hee' toho omall meell mensisi, ett totta vissi isoma' flika ny' kuminki menevä."

"Em mää piikoist tiär, mutte oma' flika vaan kuminka saa mennä", sanos isänt ja nous seisoma.

Mutt Lintelööv likist hene jelle istuma ja sanos ett:

"Ist sää vaa ja ann flikkoje mennä, es sää sinn ite' kuminkan pääsisiskä."

Sitt Lintelööv sanos tommotti salapitte Almall ett:

"Men sää ny vaan, kyll mää su erestäs vasta, ette sää mittän tori saa."

Sitt Alma men tuppa ja ol siin kahrell pääll, ett menek hän taikk ei, mutt toise oli' sitt jo kaikk menny. Hä men kuistin kuutelema ja siäll kuulus sitt simmotti, niinku ols kymmene harmonikka soinu. Mattiki istus toisen tuvan kuistill ja kuutel sitä meno, ku siält mäelt kuulus. Sitt Alma kysys Matiltaki viäl ja sanos:

"Mitäs te meina, mahraks mää uskalta mennä' tonn."

"No men vaa", sanos Matt, "ku sanota, ett see kutte pirä maan tappa, nii menkkö maast matka."

Sillo Alma rohkas ittes ja läks kiippemä mäkke myäre ylös.

Siäll mäell ol sitt jo simmost älämä. Sinn oli jo kokounu' kans muilt mailt, Ammakolt, Kankarelt, Piintläst, Kyröst, Muntolast, Karvalast ja Riikolast ihmissi, ja Talolast sitt kans melkjäst kaikk nuar väki. Muill meill oli ny änä simmose vinsuvaise valkja', ku ol jätetty pahuure halttu ja lähretty' Talola meell, ku ol sihen totuttu. Siäll ol nii hyvä puitte saalis, kun Kestalon pinohuane ol juur mee all ja siäll pruukas ain olla munt kymment sylttä kuivi halvoi. Simmost nyyki ruvetti hunteraman, ku oli' kaikk krisu jo loppun poltettu, mitä ol viikoll kokko haalittu, ett ku sais vähä halvoi, mutte oikke arvettu niinku enne, ku ne' Kestalo flika oli' siäll.

Mutt sitt siäll sattus olema muutamppi simmossi vähä tuttavamppi poikki kutte juur flikoi peljäny. Nii nee meni' simmosse vähä hessumaisse joukko, kun pelasi' kortti vähän kaukemppa. Ne rupesi yllyttämä sitt ett:

"Menkkä ny ja tuakka jokane yks syly, ett kyll mee asja vasta."

No see ol niill niinku rasva, mutt tahrotti vaa oma Hessu menemä erell ett saattin tiättä misä ol simmone aljettu' pino. Mutt Jus vaarott sentä ett:

"Älä men, ei siit äijäst ol tiatto, ku se Lintelööv lehte pois, vaikk se äij tulsis tänn."

Mutte sitä kukka uskonu, kutte se ollu viäl koskan tapattunu ja sitt päätetti mennä ja tuara.

Nii Alestuvan Kalle komens:

"Kaikk mettä hakeman krisui."

Tul simmonen töminä, katavi väretti juurinas ja tuattin kuivi krisui ja tuatti mitä sitt vaa vallall saatti. Ku ne' sitt kannetti valkjan pääll, nii siit tul niin taitamatone röykjö, ja sitt ku se ol juur parhamas tules, nii sitt se kaatus. Niin penssast huus yks:

"Roiskis, sano merimiäs ku laeva kaatus."

Se oliki sitt se Sarkniitu säpp kutte ikä viäl ollu helavalkjall ollu. Niin kaikill tul syrän pivo ja pelko pöksys, kun tiäretti, ett se ol simmonen kantelpus ain ollu. Mutt sitt meinatti, ett se o auttamatont ny' ku siält mee alt kuulus jo ähkäpuhku, ku siält tul kymmenkunt simmost hessumaist poikka halvo' sylys.

"Kattokas noi vast miähi ova", sanos Alestuvan Kalle, "ku ova' Kyröst saakk tulle' tänn ja tuava viäl halvoikin tullesas."

"Taitava olla ain Joensuun Kumjost, siäll ku hyvä mättä o", sanos Paturi nuar isänt.

"Olkko mist hyväs", sanos naapurin Kalle, "ruveta latoma vaa."

Ne larotti simmotti risti sitt samall tavall, ikä joulaatton pruukattin puit totto latto.

Nii Riikola isänt tul viäl mäkke ylös ja ol ottanu' simmose hakotukin ku ol kol jalkka all ja meinas nosta' se sinn valkjan pääll. Mutt sitt ku Alma näk, ett see ol Mati hakotukk, nii hän pyys niin kovi ette sitä vaa saa' poltta. Nii he jätikki se sitt ja paiskasi yhten katavapenssas ja se sattusiki menemä juur pysty.

Mutt sitt ol nii suur valkja ett se oikke valas sinn ales pelloll saakk. Niin Paturi isänt sanos ett:

"Mää pirä ny ikä fouri virkka, ett kaikk flika ja poja yhten kassa vaa ja sitt ruveta jottan tekemä vaikk rinktanssi."

Mutte siit rinktansist tahtonu mittän tulla', ku simmose hessumaise' poja rupesi' paiskelema simmossi' piänemppi flikoi katavapenssais ja mihe vaa. Mutt sillo Alestuvan Kalle sano nii äkist:

"Olkka ny hilja, nii saara jenes."

Nii siält könse taas flikoi ja poikki ylös ja laolo' tullesas jotta simmost ruakotont laolu. Vaikke se senttä mittä nii ruakotont ollu, sitä pruukatti joskus purppuri härsysäki laola' sillon kutte harmunikka ollu.

Siin samas tul taas joku valkjan tyä ja paisko sihe ison kasa ja huus:

"Ens tiista o helatuarsta ja sitt o maelma lopp, sano entinen papp".

Niin kaikk entine väki vähä sahtaus, ja he rupesi' kutiteleman, ku ne vaskjolaise' siin nii mylvisi.

Mutt taas siält katavitte joukost juaks joku, se ol joku niist pikku' trenkeist ja huus:

"Ny' tule piru paatti ja kaks ruuhe, ku noi halvo' tuli' toho ny juur larotuks ja ny' Kestalo isänt ja Juhani-faar könsivä mekke pitki ylös."

"Flika, flika, menkkä pian pakko", huus naapurin Kalle Kestalo flikoill. Sitt ne isännä' tuli' siält ja huusi hyvä ehtot koko väell.

"Kyll mää sitä meinasi ett tänn paremppi ihmissi kans tule ku mee oikken kauni valkja laito", sano Alestuvan Kalle.

"Komja o ain", sano Kestalo isänt, "halvoivaa ikä Aaprahami alttaris. Ja pässikin penssas, vaikk o sarvetoine ja koljalkane" ja siin samas isänt nappas se Mati hakotuki siält penssast ja pan seisoma valkjan pääll. Ku flika' se huamasi, ette pappa ollukkan pahall tuulell, nii heekki uskalsi jo tulla liki. Niin kaikk rupesi' tulema nii rohkiks ja rupesi' sitt vaa ikä tuttavuut tekemä niitte isäntien kans ja jolla ol viinpottukin poves ja hää rupes niill ryyppykin tarjoma. Mutte hee' sentä ottanu mutt ku istusi' sitt vaa sinn väe joukko. Kestalo isänt sano:

"Kyll tää oikjastas simmonen kaunis tapa o ja se o jotta simmost vanha muisto kans." Nii sitt kaikk tuli nii hohkesas ja rupesi' sanoma:

"Jaa'a ruvekkas tee meill selittämä mikä meinink tämmösill oikke o."

"Niin kyll mää ole vähä huan profeetaks", sanos Kestalo isänt, "mutt muu isoisän kuminkin praakas hene luulotas, ett se piräsis olema sitä muisto kun Piatar kiäls Jeesukse ja siin ol valkja, ku hää lämmittel. Mutt sitt mun tätivainan ol siin uskos, ett se merinteeras sitä, ku Vapattaja astus Öljymäe vuarelt ylös taevas."

"Nii oikke", sanos sitt Juhani-isänt, "ett kyll siin voi ollakki joku simmone alku, ja ihmise ova' kans simmossi, ett mihe hee vaa ens tottuva, nii siit ei he' sitt taas helposte luav."

Nii Kestalo isänt sanos:

"Jaa kyll mar mee' taas jo lährenki, kyll mee jo aikan ole ollukki helavalkjall." Sitt ne läksi ja kaikk tuli niinkun kimalaise ja sanosi':

"Kun pahon pelkkä, nii hyvi selkki."

Sitt ruvetti uurestas ajama valkjas niit halvoi, ku ol viäl siäll penssatten taka ja krisui, nii ett tul ilo oikke ylimilles.

Mutt sitt Kustava sano ett:

"Kyll tää ny vaan tiättä jotta erinomast, ku meijä isänt on tullu' tänn helavalkjall ja ei hän koska enne ol ollu."

"Nii se läks ny' kaikk siit, ku se Lintelööv ol meill", sanos Lempi, "ja ei hän kehrannu' punssi juara ja ei nukkunu' sitt ja kaikk fiiraus."

"Mutt se ol vähä hyvä asja, ette se huamanu noit halvoi tosa", sanos Patur.

"Älä siin uskos ol, ette see huamanu", sanos Jus, "huamas oikke, huamas oikke, ett sanosiki hää jotta ett siin halvoi o."

"Mutt mitäs näist maallisist", sano Hessu ja pist oikke aika katava sinn valkja ja taas tul kova pritin.

"Jaa'a, kyll se o simmonen paikk, ett kyll meijän täytty lehte pois, ennenku aurink nousse", sanos Lempi.

"Nii oikke", sanos Mari, "ett se piissa jo mitä piikoilt saara."

He läksi menemä, ja sitt ain vaa vähä erältäs jokane omall haaralas.

* * * * *

Piika ja trenki meni' sitt luhtisas ensmäst yät makkama. Ku he oli muutaman tunni maannu, nii ämänt kopist flikoi lypsämä. Trenki' sai maatta' suurukse ast, nee' kutte hevosten kans ollu mittän tekemist. Sitt ku syätti suurust tosa yhreksä aika nii isäntäkin tul tuppa väkketäs kattoma. Isänt sanos ett:

"Voikos kukka ny' kirkko mennä, kun koko yä o niin kollattu." Matt sanos sihe sitt:

"Nii ittestäs hyvä ihmine asja arva." Isänä suu men vähä naorun, ku hä huamas ett Matt hent vähä pistel ja sanos:

"Niin kun toi Juhani-isänt o niinku naskal, ku se o vähä ryypis, ja se sai munkin tonn meell viätellyks kiippemä, vaikk ol se sentä mukavaki, ett mää se huamasi, ette nee' kantelemise mittä valhei ollu, ett kyll siäll nyyki vaa meijä halvoi palo."

"Jaa mutt kyll tee ite' sentä oli' kaike hullump, kun tee luuli Mäti hakotukinkin pässiks ja nosti' se sinn valkjan pääll palama", sanos Alma.

"Noo", sanos isänt, "ku se kerra sinn ol traijattu, niin kyll mar se kuminki ols poltettu."

"Jaa kyll ne ova nii merkillissi, ku niitten kaikk pittä huamamanki", sanos Matt.

Se jutt loppus sitt vaa simmotti, ette siit tullu mittän piremppä poru täll kerrall. See ol simmost ku jos pata ols kattela soimanu, ku yht must kylk ol kummalaki.

Kirkko siit sitt läksi simmose vanhema ja lapse, mutte nuart väkke ollu helatuarstan pal Halikon kirkos ja niis luhtesas nee' sitt tavalisest oli' koko helatuarstan peevä, oli vähä väsyne, joku ol nukkunu, jollan trenkill ol vähä viinaki ja pistoovas sitä naapurin trenkeill ja siält luhtist kuulus välist simmost piänt laulu hyrinä.

Nii ja simmotti se sitt tavalisest loppus se helatuarsta. Ehto sentä välist mentti sinn meell, vaikke niittä valkja tehty, mutt mentti vaa sitä mäkket kattoma, siin miäles kuminki, ett siäll nähtin tuttavi ja joskus siäll pistetti vähän tansiksikin, ku sattus tulema hyvä harmunikanpelaja. Se tanssamine siäll Pepalo meell loppus kuminkin ku Juhani-faar anno sill nimen kiimatori ja sitä sitt vähä niinkun kavatetti.

4. HELUNTA.

"Niin oikke", sanos Kestalo isänt, "ny' tule taas se heluntaki."

"No mitäs siit sitt", meinas ämänt, "kyll niit mont heluntat jo on tullu."

"Kyll nii, mutt enne maelmas pruukatti vaa sano ett:

"Tule taas se herttane helunta, ku nuarell vihrall vihrellä, tyttäre' kotin tuleva ja munaprotti keitetä."

"Mitäs se mittä enne maelma tarvitte, meina mää tänä vuankin taas yhren tiu muni mäskätä", sanos ämänt sihe.

"Nii mutt se pettikin tänä vua", sanos Matt, "ku sanota, ett tänä vuann tule nahkahelunta, ku ol pirttipääsjäne."

"Ei simmose vanha' paavi mittän tiär", räiskäs Mari, "ett ku nyyki o niin kuum jo, ett hiki tippu joka karva nokas."

"Niinpä, sitäpä määki meina, ett se pettä ny, kun pääsjäne ol kans melkjäst yht kuum ku nyyki."

"Nii ol se hyvä ett ilma lämpys", sanos Jus, "jos tämmöst ols piisanu, nii mää olsinkin tänäpehton tahtonu sijan tuppa jelle. Ole mar mä tään pualtoistviikko niin paleltunu, ett hamppa ova helisny' siäll luhtisänkys."

"Voi paha kurk, tommostaki juttu", sanos Mari, "kehta jutellakki nuar miäs parhamallas, mutt ku o nii laisk miäs ette viit flikastamanka mennä, makka siäll luhtisänkys vaa, niinku sika pahnois.

"Ei prunkat puuron kans leippä", sanos Jus.

"Nii oikke, see ku syä puuron kans leippä, see on pualhull, ja see ku pautten kans, see on kokohull", sanos Kustava.

"Nii mutt ei sunka tee ol paleltunukka", sanos Hessu sihe, "kun tään pualtoist viikko on teijä luhtis keiny' poikki niinku säkki myllys."

"Kuulkkas tommost Hessu hassu Halikost, ku valhettele juur päi silmi", sanos Kustava.

"Mahtaks se nii valheka sentä olla", sanos ämänt, "ei Hessu valhe jälill ol juur pal päästy."

"Ei mutt kyll hää nyy sentä juttele vallan pilkka."

"Ei niin piänt pilkka ette tott toinen pual", sanos Alma.

"No ol sää ny hilja, es sää simmosten pääll mittä ymmär", sanos Lempi.

"Kyll mää yskä ymmärrä, vaikke mä' kröhi' taer", sanos Alma ja men pois tuvast.

Sitt Hilma juaks pirtist tuppa ja sanos ett:

"Kyll saun o jo valmis, ett jos kuppari tarvita, niin kyll mää mene hakema."

"No oleks sä ny laerolas", sanos ämänt, "kuka hull ny juhlaatton kupparsauna mensis."

"No sitt onki mukava, ei mittä muut ku saa mennä sauna vaa, ja täsä o ne uure vihra' ku mää olin pärät niit lauvoniitus tekemäs."

"Kyll näkky kans ett ova' sun tekemiäs", sanos Lempi, "kosk vita' koht helttivä."

"No em mää niit simmotti os tehrä' ku sää", sanos Hilma.

"Nii mutt, ku sä ole nii laisk kans, ette sää viit ja ek sä muist sitäkin ku Matt sano, ett nuare ihmisen täytty ol niinku väänetty vitt, ett sen täytty taippu mutte taittu, ja su vihrasittes ova simmossi ett taittuva mutte taivu."

"Juu ja nuara noihin täytty panna", sanos ämänt, "ett hajova ne muuton koht." Hilma men ottama Matin kaapist simmost hampuspintarin punet, ja sitt he rupesi niit Lempin kans yksis neuvois piuvama.

Ku he siin sitt juur tuhtasi niitte vihtatten kans, nii Juhani-faar tul pyytämä ett jos heijä väki pääsis kans meijä sauna.

"Kyll sinn tulla' saa, kyll siäll löyly piissa, vaikk huamelta' saakk", sanos ämänt. Sitt faar otta siit yhre vihra ja ruppe syynämä sitä sitoust.

"Kylläpä o luja."

"Jaa jaa", sanos Lempi, "lujapa se kruunukin tahto, kosk o raurasta porti ja visasta vahri."

"Misä sää simmost kuullu ole", sanos faar.

"Kerra yks simmonen kulkkevaine äij juttel, ett Turu linnas ol kerra yks nii rahkoarpine vaht ja yks simmone fank, ku ols pois juur pian päässy linnast, nii hän kattos viäl sitä rautportti ja sitä rahkoarpist vahti ja sitt henen täytys sano ikä kiusall — vaikk kyll hää meinas, ett hää siit viäl jää linna: 'luja se kruunu tahto, ku o raurasta porti ja visasta vahri'."

"Vai nii, vai nii", sanos Juhani-faar, "ett kelppaks rahkoarpine linnavahriks, vaikke se pirull kelpp".

"Kyll mar pirull sentän kaikk kelppava, vaikke se kiirut pirä", sanos Matt.

"Ei kelpp", sanos faar, "ett siit o simmonen tavaline sanantapa: 'es sää mull kelp, sano piru rahkoarpist'. Niin kyll niit o sanantavoi kaikelaisist asjoist. Joku sano tommosist vanhoist ämmistäkin ku ova' kovin pahoi ja vanhaks älävä, ett kutte tommone jo kualekka, ja sihe usse sanota, ett' Jumal ei pirä' kiirutt, mutt piru tiättä ain saavas'."

Ämänt taas sahtautta heiti juttus, ku hän tul saunast koti ja sanos:

"Ei tee yhtikä välit, vaikk o suur juhla-aatto, ku rämä' kaikist fankeist ja piruist."

"Jaa ei mee ol ollu' saunas viäl", sanos faar, "kyll siäll sitt puhtaks tule kaikist pahoist juanist. Kirkk ja pirtt ova yhtläise' puhristushuane, kirkk puhrista sialu synnist ja saun ruumi."

"No menkkä ny vaa sanoma muarill, ett tee' pääse' sauna, meijä muu väki saa mennä' sitt päräs." Mutt Mari räiskäs ett:

"Ei sunka mee vaan tommosse sauna men mihen tommone äij mene ensmätteks, kyll tommosell äijäll o aikka olla vaikk koko yä."

"Nii mutt se o simmott kans, ette Mari ol hyvä mennä jelkke yhreksä sauna, ett siäll parkuva' piäne' poja' pirtin permano all heluntlaovanta."

"Siunakko sentän tommost äijä", sanos Mari.

"Nii", sanos Kustava, "ain hää juttele niin kamali, ett oikken karvoill kei."

Sitt faar otta köppis ja lehte töpöttämä, mutt hää sanoki, ett hän tulekin kaikke viimitteks, ett see henell meininkiki ol.

Nii Alma tule sisäll, ja henell on kaks perunkoppa keres, toises on kuusenkasvatuksi ja toises lehti riivitty.

"Mitä sull ny o", sanos Jus.

"No eks tee siit ny viäl tiär, eks Vaskjoll tämmöttin pruukattu."

"Ku sä simmossi kysykkä, mitä Vaskjon tollo' sitt tiäräsi", sanos Mari.

"Kyll Vaskjoll kans pruukatti juhanneksen peevän tommotti lehti räppi ja tuattin koivui kokonaskin tuppa."

"Niin tääläkin pruukata mutt heluntan pruukata vaan paiska' permanoll lehti ja kuusenkasvatuksi."

"Jaa huame onkin taas äijä olla' trenkinä", sanos Hessu, "ku on lehti permanoll ja munaprotti pööräll."

Isäntäkin taas tule, hää o ollu saunas, o simmottin paitahiholas ja sanos siin sitt:

"Menkkä ny' kaunist luhtisas, ette tee men mihenkän pitkin kyli juaksema ett huamen täytty kirkko mennä."