Part 3

* * * * *

Nii Mari krähmis siält hakokasast ylös ja pit kii sualvyästäs ku hame ol ratkeunu. Ja sitt ku hän kärkis tuppa, niin kaikk naoro hent ja sanosi:

"No jok suu mämm'mahas o hamenki halassu."

Ei Mari ol kettä näkevännäs mutt huutta vaa:

"Alma tuas lankka ja neola ja vähä jouttu."

Nii Alma juasta tänittä' mutt siin samas hä huamaki ett henell o valkost lankka neolas. Nii hä sano:

"Voi kun täsä o valkost lankka ja su hames o must, mää menenki vaahettama".

"Se o se sama", sano Mari, "vaikk ols punast, värä' kii vaa."

Ku Alma siin umpele Mari sualvyät kiine, niin tule Hessu tuppa ja ruikutta ett henen pöksys puttova' ku Mari räpis pännin poikk.

"Umpeles sä Alma se kans kiine."

"Älä umpel, älä umpel", sano Mari nii nopjastas.

Isänt tule kans tuppan ku niit siin sitt parhalas toklata.

"Paikkaks mä Hessu housun pänni", kyssy Alma isänält.

"Umpel vaa mutt Marill se oikeutt myärön kuulusis, ku hä se o räpinykki."

Alma ruppe sitt umpelema Hessu housunpänni kiine, mutt Mari sano:

"Ohoh ku muu o vetine olo" ja hä ruppe silakkaukalo hakema. Hä ruppeki sitt syämä raakka silakka ja oikken kova rukist leippä. Mattikin tule tuppa, ei hä ol iso aikka ollukka. Nii Matt sano:

"Onk sull Mari tullu mistaak, ett luuleks sä laskjasen tulos oleva."

"Ei, kyll mä sen tiärä, ett pääsjänen tule, mutt ku mä meinasi jo se mämmyn kans itten tappa."

"Jaa'a", sanos Alma, "kuuleks sä, ek se ol sentä vähä sukkel, kun toi Mari o ain joka juhla erell niin kovi henke vaaras."

"Niinpä", sano Hessu, "mutte hullun kette saiska miakka antta, ei häntäkä sais päästä ruan pari."

"No no Hessu, ei pata saa' kattela soimata' ku molema ova yht musti", sanos Alma.

"Kyll Mari tost taas friskau", sanos Matt, "kyll mar hee Hessun kans taas menevä noitämmi kattelema ja kuuteleman kuin pal he ova' karvoi kokko saanu."

"Mist noitämmä niit sitt ova' kassan kraappinu", sanos Mari.

"No sillon ku paasto aikaki alkas", meinas Matt, "sillo noitämmäkki alo' karvojen kokkomise. Ku mä olin tommonen poikk'klopp ikä toi Hessu, nii mää muistan ku muu isän juttel, ett he oli joskus menny jonku vanha myllynkopi al pitkperjanta vasta yäll ja ku he' kuuteli ja katteli' siäll, nii he näi' kui noitämmi rupes tulema joka haaralt, mikä ajo vaska seljäs, mikä ajo luura seljäs ja kaikill oli' piäne' pussi' kainlos ja sitt piäne ajan takka tul piru ite. Sill ol yks silm keskell otta ja suure' sarve' pääs."

"Ui' jeekal, kun tee juttele'simmossi, mää pelkkä jo", sanos Alma.

"No em mää juttelekka sitt", sanos Matt, "mutt kyll se tosi o, vaikk siit on kuminki sata vuatt ku simmost konsti pruukatti."

"Jutelkas vähä sentä viäl, mitäs niitte noitämmätten pussis ol", sanos Mari.

"Niis ol niit karvoi, ku ruvettin punnittema. Sill isoll pirull ol oikke suur kuparinen puntar. Sill ku ol kaike enemän karvoi, se ylenetti rankisas ja siit tul kaikke ylimäine noit, mutt sill ku ol kaike vähemä, nii se joutus pois virastas päräte ja sitä lyätti sill puntarill päähä ja piru huus:

"Hos me hottan, lupiimas tetta."

"Voi voi sentä", sanos Alma, "kyll tää o ollu enne maelmas vähän kamal yä ku vastan tule, ku simmonen ku ol kaike vähemä vikapäräne, tapetti ja sitä taas ku ol vähemä noitunu, lyättin puntarin kans päähä ja juur joka asjas vaan kaike suuremppi pahantekki o armatettu."

"Nii oikke", sanos Matt, "simmost se o ollu ja simmost se o viäläki."

* * * * *

Isänt tule ny' kamarist tuppa ja sano:

"Tänäpä o suur juhl'aatto, ett laittaka ny vaa askares simmotti reera, ett te' saa ruveta lukema."

Sitt hä mene kamarin takas jelle, ja kun piän aik kulu nii siält ruppe kuuluma simmost veisu äänt. Lempi ja Hilma ruppeva' tuvas veissaman kans ja kaikk muu' kuuteleva. Mutt ku on piän aik veisattu nii siält ove suust sano joku:

"Hos me hottan".

Hessu ja Mari tuiniva' siäll toissias, kunne he viittis millän tappa olla hiljaksi. Se on heiti miälestäs kaike ikävämppä ku lueta ja veisata, ja vaikk heitti kuin tystytettä olema hilja nii ei he' saa olluks hilja; kyll heitill ain o jotta simmost hanhenknopa.

Ku flika lakkava veissamast nii Matt otta kaapistas simmose iso virskirja, se o vissin pual kyynärä pitk. Hä o nii vanh jo, liki seittemänkymmene, nii ette hä näe simmosest piänest. Hää lukke pualen tunti verra oikken kovall äänell. Matt oliki sitt oikke hyvä lukema ett harva see ikkäne miäs osas nii hyvi lukke. Melkjäst joka pyhä hän keve kirkos ja se isone virskirj ol ain felis.

Simmoseks se nyykin taas päätetti ett huame mennän kirkon tyä kahre hevosen kans.

Nii ämänt sano:

"Ja ei ny mittä muut sitt ku ruvetan tällämä ruakka pööräll ja ruveta ehtolisell ett päästä maat."

"Nii ja ny onki sitä ihanaist kriiskryynpuuro, niinku Matt pruukka sano", meinas Alma.

"Jaa'a", sano Mari nii äkiste, "sitä määkin taas syä nii ett napa nitise."

"Syä vaa", sanos isänt, "mutt muist ny olla vähän kohtuure miäs."

"Nii", meinas Alma, "kosk täll pääsjäsell ova meill kaikk kohtuure miähi, koske kukka ol juaksis." Isänt kattele tommotti ikä pualmitten pahaste Alman puale, mutte siit sitt kukka see enemppä asja tee' ku ruveta vaa ehtolisell ja see jelkke taas maat niinku muilaki ehtoill.

* * * * *

Ny on pitkperjanta. Kaikk tuhtava vähä simmosell erityisemäll kiirull, ett saaran kaikk askare' tehryks ennenkun kirkko mennä.

"Olkkas hilja", sano Kustava nii äkiste.

"No mikäs ny o", meina Jus, "vieläk sää luule noitämmitten kolisteleva."

Siin samas ava Juhani-faar ove. Lempi sano sillo hiljaksi Kustavall:

"Ei se ollu noitämmäjen kolin, mutt noitäijä."

Sitt isäntäkin tule jo kamarist tuppan, ku hän kuule faari ääne.

"No hyvä huament", sano isänt, "kuinas faariki o jo näi aikasi liikkell."

"Ei sunka hää ny ol menne yän makkaman kärinny", sanos Mari, "ku hää ain juttele ett hää noittu ossa, niin kyll mar hää ny' kans o lensis ollu."

"Vares huutta nimetäs", sano faar.

"No kun tee jutteli, ett yks kert, kun teijä ämm noituma men, nii hää meinas teijän pettä, ett see kanno kirnun teiti vieresäs sänkky ja läks ite uuniluura seljäs ajama."

"Pir sää siin ny vaa suus kii ja men pihatto", sanos ämänt, "ett sää vihota' taas vaa Juhani-faari."

"Kummottis teijä mämm o luanistanu", kyssy faar ämänält.

"No kyll se simmost tavalist kans o ja saara sitä ny maistakkin, ku ruveta juur rovikoi jakelema."

Sitt ämänt sanoki ett:

"Menkkäs flika' sitt vaan tuama mämmrovikoi sisäll."

Flika meniväkki, ja ämänt tällä roviko ympärs pöörä siin oortninkis kummotti väki pruukka istu. Sitt tälletä jokasell koi kakku niinku joulunaki ja pannan pööräll kans kaikki muit simmossi tavallissi vähä paremppi ruakki ku juhl'peevill pruukata. Ruveta sitt syämä, mutte juur kukka viit alkka mämm'rovikkotas, trenki' pistävä' kaappi ja piika viävä ulos ja ketkevä yks sinn, toinen tänn, simmotti ette' trenki niit lööräs.

"Älä ny Mari vaa simmottin ketk, ette' sää itekkä löör", sano Alma.

"Ja piti piti", sanos Mari, "eipä vanh Vilkkikä vaa löytäny, vaikk hää siäll vintill ain keve nuuskuttelemas."

"Joko' sää ole' ketkeny Alma", sano faar, "kutte suu rovikkotas missä näy. Sitä mää juur tulin kattomanki kummost mämmy siit tul, kun Trato-Juljana roviko ol tehny ja Matt uunin tälläny."

"Ei mull olekka yhtikä mämm' rovikko", sano Alma, "muu rovikkon men kuukilei."

Nii ämänt sano ett:

"Piti piti, kukas keske simmosen Trato-Juljanan kans nii hyvä olema, ny' sä saa olla ilma mämmy koko pääsjäse."

"Ei hene mittä ilman tartt olla", huutta Mari, "mull o nii helkuti suur rovikko, kyll hää siit saa toisen puale."

"Älkkä siin ny niitte mämmyjes kans risakka, ruvekka ny vaa laittama ittetäs oorninki, täytty täst lehte' kirkko", sano isänt.

Koht sitt kaikk ovakki valmei. Mariki lehte, mutte hää olekka muistanu, ett ny o murhejuhl ja hää on pistäny' pääläs oikken punase hame.

"No Mari, ei ny' pas simmotti lehte' kirkko, jolle sull muut hamet ol, nii sitt sun täytty jättä' pääsjäspeeväks koko kirkko meno", sano isänt.

"No kyll mu hamen pääsjäspeevä yht punane on ku nyyki", sano Mari.

"Nii", sano Alma, "pääsjäspeevä saaki olla niin korja vaatte' kun tahto, ku sillo o ilojuhl, mutt ny o murhejuhl ja ny' täytty olla must."

"No onpa sull se harma", sano Lempi, "onpa seeki vähä mukavemp, kun tää punane."

Mari suuttu jo vähä ja sano:

"Siit kirkkoreisust o senki seittämä riksräätti."

Ku he ova' sitt kaikk valmei lehtemä, nii Alma sano viäl Marill:

"Älä vaa lähr kirkost ulos kun papp alas saarnast tule ett tänäpä on kaks saarna."

"Siunakko", sano Mari, "sitt em mää menekkä."

"Kyll su mennä' täytty", sano faar, "ett siäll saarnatankin tänäpä valla mämmyst."

"Haistaka te huilu", sano Mari simmotti ikä vähä hiljaksi. Mutt sentänki Mari päättä ette hää men, ku henell o ollu' simmossi mämmyrommelei, ett jos niist jouttu reera tekemä.

"No päre onki", sano Jus, "ku o nii huan keliki ett."

"Nii ja", huutta Hessu viäl viimitteks, "mitäs kis kirkas tekke, ei siäll ol kiuvastaka."

Sitt he lehtevä menemä. Faar läks kans töpöttämän kottin päi ja omaväki tul sisäll. Matt ei sitt mennykkän kirkko, hää ott se iso virskirjas ja rupes lukema. Ämänt rupes pualpeeväsen tällinki ja toise auto hent.

"No ruppes sää ny Mari kans vähä lukema", sanos ämänt, "es sää sitt pääsjäsen pyhill kuminka malt lukke."

"No jokos lukuse' sitt tuleva", meinas Mari, "vast ne juur hiljakkoisi oli".

"Kyll muulostenkin kans lukke' täytty", sanos ämänt, "ei paljast lukuste erell." Sitt Mari hakke katkismukse ja ruppe' plarama sitä. Ämäntä pakka vähä naorattama ja hää sano:

"No älä katkismust ota, mutt lue' täänpeeväne evankeljum."

Mari muutta sitt, mutt hää vihastu taas ja sano:

"Em mää täst simmost evankeljumi löör."

Matt hakke henell sen pitkperjantaise evankeljumi ja sitt sitä lueta.

* * * * *

Kell ruppe jo sitt taas tulema sihen kahren paikoll ett ruveta jo kirkost takas kärkkimä. Ny ne jo tuleva ja sanova':

"Tervessi kirkost."

Nii faarikin tule taas takas ja ruppe sitt Hessult koht ensmäseks tutkima ett:

"Eks ämmä jutellu' kirkon kaunistukse all, kui heiti mämmys ol luanistanu."

"Sitäpä nee' sitt vallan kohisi", sanos Hessu, "ett kaikkie suu ol nii mämmys ja kysysi ain toinen toisiltas, ett onks mu suun mämmys. Yks simmonen kuur ämmäki, kun kuul vääri, sanos 'kui, onks susi männys'."

"Nii", sanos faar, "kyll mää sen tiärä, ett simmost ennen kuminki o ain ollu' pitkperjanta."

"No olik siäll ny' kaikill musta vaatte", sanos Mari.

"No joksikkin kaikill, paljast Sukamäe Miinall ol valkonen karttuninen klännink yl', niinku ain ennenki."

Nyy ruppe väki pualpeeväsell. Tää pitkperjanta täytty simmotti raohalisest kulutta, ei sillo saa mennä' kylä. Ei sillon pruuk juur kettä oorojakan tull, jolle jotta välttämätönt asja ollu. Pitkperjanta tuntus vähä simmoselt pitkält, ett nuar väki sanosiki:

"Kyll tää peev o sitt nimetäs vastava."

* * * * *

Tule pääsjäslaovanta. Isänt meina ett:

"Tää peev onki ny' tämmötti molemis syrjis pyhäs kiine, ette tänäpä ny mittä oikja tyät ruvet tekemä ett tee' saa ny' poja' puhrista vaa niit hevoste värkei ja jos mee' tonn Paimjos tänäpä lehte, nii me otanki vissi Musta sitt."

"Em mää Musta ann", sano Matt, "kyll Ruskjaki saa kelvat."

"Nii ain", sano isänt, "mutt mää meinasi, ett ku Must on kaike enemä seisonu' tallis ja muu ova olle enemä ajos."

"Nii ja on kaike enemä sentä leippä ja kaoroi syäny", sanos ämänt sihe.

Ei Matt puhu mittä mutt ku men talli vaa ja rupes krapama Ruskjat ja puhristama ikä siit varalt, ett hää sen tällä Paimjos menemä.

Sitt Matt komenta simmotti, ett Jus ja Hessu saava mennä' tasottama hakko tarhas, ku se o simmotti vähä kasois siäll. Hä sanos, ette sill muuto väli olsiska, mutt kosk väki pois mene, niin kyll meijän tarhas sitt ruveta sitä pääsjäsviti pitämä.

"Nii o", meinas Jus, "kun kati ova' pois, nii hiire ova nii vallan pääll."

* * * * *

Ny o sitt jo niin pal pääsjäslaovantat kulunu, ett pia huuretan pualpeeväsell. Ku he' siin parhalas syävä, nii sattus faar taas tulema.

"Jaa mitä erinomast toi tööthutkar tosa tööttä koko peevä", sanos Mari.

"No se ol ny oikke hyvä ett te' tuli", sano ämänt, "kyll mar te ny' tulekki meill vähä jööt pitämä, ku meitin piräsis lähtemän Paimjos."

"Jaa'a kyll mää tule", sano faar, "ja ei muuton taeras änä olla nurkk'kivekkän paikolas, kun te' takas tule."

"Kyll se simmost pakka olema, vaikke meijä oma väki ny, mutt kun pakka tulema niit vieraskulmalaissi. Vaikke siit ny' piräsis kenenkän tiätämän, kutte mee ol sitä enne sanonu", meina isänt.

"Nii jolle faar ol vaa ite' kuuluttanu' sitä", meina Matt.

"Mitäs mää sitt."

Nii Lempi ja Hilma katteleva vähän toistes puale ja hunterava itteksesäs, ett kyll se tiäretä sentä. Mutt isänt katto kellon puale ja sano:

"Ai, ai meitill tulevakkin kiiru', täst täytty ruvetakki lähtemä." Miähe lähteväkki sitt tällämä hevost ette, ja isänt ja ämänt vaatettava itettäs.

Ämänt huamaki, ette hä ol viäl kylänkakkuka muistanu. Hä sano Almall:

"Mene' sä valikoittema kaikken parema' kaku' siält." Alma tuaki sitt koi oikken kaunist nisukakku ja sano:

"Täsä on kol kakku ja salvet mutt mitäs tähän kans panna."

"Voi juakses vähä jouttu hakema juusto ja pankakku kans."

Nii Alma tule taas juusto ja pankakun kans.

"No täll ne' knyytti ny vaa ja kulma' solmu."

"Em mää niit solmu sentä viit tällä mutt pistä noi' kulma risti ja tällän knupp'neolan kans kiine. Siin o", sano Alma, "oikken komja kylänkakk'knyytt."

"No ja rekke sitt vaa", sanos ämänt, "kyll mää täsä jo valmis ole."

Ny o hevone trapu eres ja isänt tule jo kattorna ja sano:

"Ek sä ny jo valmiks tul?"

"No hyväst ny", sano ämänt, "olkka tääll nätist."

Sitt he lähtevä ja Matt sano ett:

"Lykky ny reissu."

Mari huutta viäl viimitteks:

"Lykky reissi ja lopp kuppes" ja juakse sitt riamunkekkalis tuppa ja huutta:

"Ny' tulevakki joul ja pääsjäne yhtaikka ku saatti ne lopultaki lähtemä."

Faar kyssy sitt ett:

"Kukas huame huamelta mene kattoman ku aurink tanssa."

"Ei ihmise änä viit mennä' sitä kattoma, kutte ne usk sitä", sano Matt. "Mutt sillonku mä oli nuar kakar, niin kyll aurinko nousemise aika ol joka mäe nokas ihmissi."

"Nii mutt tanssaks se kans", kyssy Alma.

"Ja kyll se vaan tanssa", sano Matt, "em määkä uskos, jolle mää ols ite nähny."

"No mimmot see sitt oikken kei", kyssy Alma taas.

"No simmot vaan ku aurink nousse ja ku se on kaikk jo näkyvis, nii sitt se hyppä tommott kyynärä verra ylöskesi ja tule alas taas ja simmost see tekke viis kuus kertta."

"Se o vähä sukkel, mutt uskoks tee faar ett se tanssa."

"No em mää ol sitä koska nii nuukan kattonu, mutt mennä huame huameltan kattorna."

"Jaa mutt mennäs, tulkkas tee' kans flika' kaikk", sanos Alma.

"Kuka ny viitisis, kun täytty tonn Jokikausta Ukomäell ain mennä, ei sitä aurinko nousemist muhalt näe", sano Lempi.

"Jaa'a mä meinasi", sano Jus, "ette Lempi aurinko nousemistaka näe mistä muhalt ku Jokikaustalt."

"Mitäs tee' tommossi ny' taas rupesi juttelema, nytte hän kuminkan tul", sano Alma. "Mutt olkko ilma, jolle kukka muu tul, nii mää mene faarin kans kahre. Sitt mää se vissin tiärä, jos se tanssa taikk jolle se tans."

Pääsjäslaovanta ruppeki sitt taas jo loppuma. Faar lehte pois ja luppa tulla pääsjäspeevä jelle.

* * * * *

Sitt kun tule se pääsjäspeev, nii Matt härättä Alma aikasi enne aurinko noussu. Alma laitt ittes äkki reera ja men uuninpenkill istuma ja kattoma, jos faar jo tule. Ei kauvan kestäkkän ku faarin köpp ruppe vilkkuma ja hän tule kans. Ja sitt hee lähtevä menemän toispuall jokke Ukomäell. Faar mene töpöttä erell nii taitamattoman kovi ja Alma tipsutta päräs. Ku he' kärkkivä' sinn mäe nokka, nii siäll o iso laum flikoi ja poikki jo. Ne vähä ens peljästysi, ku he' simmosen karvase äijä näi, mutt sitt ku he' tunsi Alma, nii he hoksasi asja. Faar tervettä heitti ja kyssy ett:

"Mitä vaste hee' sinn ova' tullu yäll."

"No ku aurinkon piräs tanssama."

Faar sano sillo:

"Em mää ol tullu' kattoman ku aurink tanssa, mutt mä tulin kattoman kun tuall Kestalo nurkis tansatan ku siält ova väki pois."

Ne rupesi' toinen toissias tuinima ja tuli ikä vähä levottomaks, ett heiti ols tarvinu' kyssy ett onks se tosi. Mutt nyy rupes aurinko syrj näkymä. Taevas onki niin kirkas ett. Jokane o nii hilja, ette hee henkketäs värä ja vahtava' sihe aurinkko. Sihe' soppiki juur suaran katto. Se nousse siält Talola mäen takka ja sitt ku se on tullu' kaikk näkyvi, nii jokane o sitt vaa näkevännäs, ett se viakkaste nousse ylös ja alas. Kaikk ova' siin sitt siin päätökses, ett se tansas.

Siin samas joku huama, ett Kestalon korstenist tule saohu vaikk o nii varhane. Nii sitt meinata, ett mitä vaste siäll o näi aikasi ylös noustu.

"Jaa'a ei se mikkä ihme ol", sano faar, "siäll ovakkin tänäpä oikke juupeli juhla."

Nii sitt he' tuliva' kaikk sihe vahva usko ett Talolan Kestalost ol väki menny' pois.

Alma ja faar läksi' taas kotin päin kahnama. Ku he' kärkesi' koti, nii Mari ja Hessu oli jo pöörä viäres ja rähkisi' kaffet. Jokane huus sitt:

"Tansasik aurink."

"Kyll se tansas kans mutt — —". Almall tul niin kiiru, ett hän pääs Lempi jutuill. Hä meniki Lempin kans hussuttelema ja sanos:

"Voi, voi tiäräk sä ku siäll ol niin pal Jokikausta flikoi ja poikki ja faar lavet sitt kaikill ett meilt väki' pois ova."

Lempi sanos sitt oikken kovall äänell:

"Voi yhren kerra ja kahren kesken tota faari, ku se sinn sattus menemä ja ny ne' kaikk sai' taas tiaro."

"No mitäs mää sitt muuto jööt pirä, mutt ku isänt sano, ette noist omist väkkeist ol, mutt kun pakka viarai tulema", meinas faar.

Faarill anneta sitt kaffet vaa, ja hä lehte kotjas menemä.

Ny' tule taas se hunteramine ett kukas kirkko mene, mutte kukka viitis ny oikke mennä. Alma meina ett:

"Kyll kirkkon kans täytty mennä, ett tule tunnovaevojaki, jolle kukkan kirkko men, vaikk o näi suur pyhä."

Sitt he' pääti' keskenäs, Hessu, Alma ja Mari, ett hee menevä. Mutt Mari muista ett:

"Ei sunkkan tänäpä vaan kaht saarna ol." Nii Alma vasta sihe vähä leikkispitte:

"Ei saarnas kaht kertta olla, mutt alttarill ollan kaks kertta."

Marit harmit vähä, mutt hän tul sentä ja nii he meni.

Kustava sano sitt:

"No nyy menikin kirkko oikke rutu sakki."

"Nii oikke säläroot", sano Lempi.

"Mutt mitäs mee ny oikke ruppenkan tääll tekemä", sanos Hilma.

"Kas vaa", sano Jus, "ku meijän kahnukallaki on joku eri tunto, ku hääki se jo huama, ett komennusvärki ova vähä laimentunu."

"Ei mee täsä ny mittä muut mutt ku laitanki oikke hyvi ruakki ja oikken Porvo mitall", sano Lempi.

"Mitä vaste sitt niin Porvo mitall, ei sunka ne' tänäpehto viäl kotin tul", sano Kustava sihe, "ett kyll mar me viäl ehtolisenki saa oman pää jelkke laitta."

"Nii saanki ja suuruksenki, mutt huamen pualpeeväst ne melkjäst ova' koto jo. Mutt kattokas Kustava, se o simmone ett jos tule oikke lystilist seora nii ei muist ruvet ehtolist laittama, kosk mää kuuli Marku ämänält ett Kustavakin tänäpehton kalaasi' pittä."

"Nii", meina Kustava nii vitka, "keski mää heijän piika' kans."

Hilma tuinase Lempit vähän kylkke ja sano:

"Tuleks Alestuvan Kalle ilman keskemät." Se ol Kustava sulhane. Nii Lempi huntera, ett mahtaks hää uskalta' kyssy' kun Kustava o simmone vanha aja ihmine, ette hän kärs leikki, mutt sitt Lempi muistaki mutka ja o ikä simmotti naoravanas ja sano ett:

"O sitä vähä sukkel nährä' kummotti faar sitt oikke jööt pittä, ku hää lupas Kallenki feli otta. Kalle ol faarin poik. Kustava ruppe nestukin kulmias piukottama, sitt hän kröhäse vähä ja jo hänt vähä ikä naorattaki. Hän katto ikä simmotti vähä salapitte flikkatten puale. Mutt sitt hä sano:

"Jaa kyll mä pelkkä ett jyllätä hullumi vaan ku simmone isä poikines joukkon tule."

"Jaa'a", sano pikku Minne, "tit tuleki lytti kun Kalle holitta taat."

"Niin kyll mar se sull lysti on, ku se ossa simmottin korjaste filistä", sano Kustava.

"Ei mää usk ett se Kustavankan korvill paha tekke", sano sihe Jus.

Ny' Kustava ruppe taas nestukin kulmias piukottama ja ruppe kattelema heitin pualesas. Sitt hää huama ett he ova' kaikk vähä simmose falski näkössi ja hää sano:

"Mää luule ett teitill onkin koer hias joka ainoall." Mutt sitt Kustava nostaki vähä äkki ketes pysty ja sano:

"Olkkas hilja, ny' saara jenes", ja sitt siält tuleki se sama Alestuvan Kalle tuppa. Minne juakse koht vasta ja sano:

"Holittakkat taat."

Niin Kalle meina:

"Ei ny viäl holistamise aik ol, ett ehtoll vast pruukata."

"Oo ja, ett Jut tano ette tee Kuttavan korvill paha tee."

No ne' tuliva', Kalle ja Kustava, sitt nii' flaatiks ku he luuliva, ettei heiti välistäs pitäny yhrenkä ihmisen tiätämä. Kustava men pihatto ja piukot viäl vaa nestukin kulmias ja poske oli niin punase' kun kaku. Mutt Kalle rupes siin sitt vaa Jussin kans juttelema ett kummosell tavall saaras oikke hyvä hypilaut ehtopualeks.

"Jaa", meinas Jus, "kyll sihen täyttykin tehrä oikken kanke' pääll. Ei simmose laora muuto mittän kest. Menne vua meill rikotti niin pal laoroi, ett isänt jo meinas suuttu."

"Ja simmone se onki, lähretäs koht, oteta vaa saha ja kirves feli", sanos Kalle Jussi.

"Mutt kuuleks sä Lempi", sanos Kalle sitt, "ett vastaks sä asja, jos me uskala laoroi otta."

"Kyll mä vasta, mutt simmosell tavall, ett vaikk mää kuin kiälsi, niin te oti vaa."

"Mitäs mee simmossi sentä sure", sano Jus, "kyll mää vasta, kosk mä ole jo neljät vuat talos ollu ja ei ol viäl isännän kans hark sana ollu."

"Nii juur ja ei sunka sä sitä ämäntä pelk, ku sä kerranki hyppäsi ylös maast, nii ämänt lait ittes vähä jouttun kamari."

"Nii ja sitt Jut paitkat viäl taappat kamari ove ja mää ja mamm pelkäti vähän kovi", sanos Minne.

"Nii", sano Jus, "ku mull o simmonen paha äkiline luant, em mää vähäll suut, mutt ku mä suutu nii mä suutunki vähän kovi. Ja ku hä rankas tota flikka, tota Almat taas, juur syyttömäst, vaikk se o muutonki sitt niinku lammas ja mää sattusi juur tuppan tulema ja jestas sentän ku mä suuttusi, ett mä meinasi lyärä' se ämmä seinän triiviks."

Sitt he meinava lehte' sitä hypilautta tekemä, mutt Lempi sano: "Orottakka ny vähä, täst tule kaffe juur." — — —

* * * * *

Ny' tuleva nee' siält kirkost kotin kans. Alma tänittä tulla erell ja huutta sitt jo porston puall ett:

"Tervessi kirkost."

Mari kans tule laahusta siält päräs, mutte hää mittän tervessi san, mutt ku ruikutta vaa ett:

"Jos joka paikas ols niin pitk aik kun kirkos, nii sitt kärkkis peeväs tekemä viikkosen tyä."

"Voi voi tota Marit", sano Alma, "mää oisin kuurellu vaikk kuin kauva ja simmost pappi ku Nyyper on, ei simmost ol yhtikä missä, see o niin komjaki ett, ja ku se mene alttarill ja sill on se kultane saal seljäs, nii se o niinkon kuninkas."

"Ei se mikkä saal ollu, se ol meshaka", sano Lempi.

Ny' tule faariki jo. Hän pruukka ain tulla jahtama, mitä kirkos o saarnattu. Ja sitt hä sano:

"No Alma, mitäs se papp siäll ny oikke saarnas paukuttel."

"Jaa kyll Mariki sais ny jutell, mutt ku hän torkkus koko aja. Vaikk mä kuin tuinisi nii hän torkkus vaa."

"No mitäs Hessu sitt", sanos faar.

"Em mää ollukkan kirkos sisäll", sanos Hessu ja kattos Alman puale vähä simmotti falskist.

"Jaa mutt ei se piru ollukka ollenkan kirkos, em mää vaa sitä nähny", meinas Mari.

"Ooja", sanos Alma, "siäll se seisos kirko oven piäles, niinkun pitkä Piana enne maelmas."

"Ei mar sentä", sano Alestuvan Kalle, "kyll tätä hyvä juttu täsä piissa, pääsjänen kulu vaa ja ei tul mittän toimeks."

"No mennä mee vaa ja jätetä hee faarin kans tähä lauteeraman kirko asjoist", sanos Jus sihe.

Sitt he lähtevä' tarha sitä hypilautta tekemä. Plantterata lautkasast yks ja tällätä yks lyhkösemp laut sihen pääll. Nii ja sitt otetan kaks varaseeväst ja tällätä sihen toise laoran pääll. Mutt sitt he' tarttisi' kaks vitlenkki, mutte hee' tiär misä ne ova', ku Matt pruukka niit väänttä ja tällätä ne nii ett hä se vaan tiättä.

"Jaa'a, siin onki asja", sano Lempi, "kui niit saara, ku Matt ol jo menne vuanki niin kiukkune ja sano, ette hän toist kertta ann ku simmossi hypilaoroi tehrä."

"Jaa ja misäs Matt mahta ollakka", sanos Hilma sitt. He hunterava ja Lempi sano:

"Tarttis viätellä Alma pyytämä, kyll se saa." Sitt huureta Alma ja Alma tuleki.

Lempi sano: