I.

Terve, tuttu rinne, jonka viertä ennen läsnä kuljin vainioitten ihanuutta imein sielun täyteen. Sieltä katsoin kuinka laiho natisi, tai kuink' elokuinen tähkä sousi hiljaa lainehilla tuulten mukaan, taikka sirrillensä silmät suljin, yli honkain latvoin näin mä sinen purjehtivan aavaan avaruuteen.

Terve! Mutta minne hävinneet on sankarisi uljaat, hongat hartevat, te jättiläiset, maani kuulun voiman esikuva? Tervehdystä teiltä varroin, eikö yhtään seiso ystävistä? Veikö saalistajain piilu kruunupäiset lapsuussadun suuret hallitsijat?

Katkeran nyt tästä kannan muiston, rahan raakuus raiskas pyhän puiston.