IV.

Siinä mökki, — matkalainen, paina pääsi, muista hetki hartaudella siittäjääsi.

Hän se laittoi töllin tähän vaivoin vaikein. Pesän teki perheellensä suurin aikein.

Toisin kävi. Kaatui taatto kesken työtään. Paljon multa hautaan meni hänen myötään.

Emo kulta, muistan sua murhemielin. Kerran puhui puutarhasi kukkaiskielin.

Nyt sun penkkis kasvaa julmaa ohdaketta. Nouse eivät vienot taimet rakkaudetta.

Sunkin on nyt asuntosi turpeen alla. Ainokainen poikas harhaa maailmalla.

Siinä kynnys, ylitsesi käydä emmin. Vieras vienyt kaiken, jota ennen lemmin.

Taltu sydän, tyynny toki, mennään yli, vaikk' ei vuota sisällä nyt maammon syli.

Hyvä Luoja, kuink' on toisin kaikki ko'issa. Kuusitoista vuotta viipyi poika poissa.

Tuossa ukki istui alla akkunansa. Tuolla taatto souti illoin keinuansa.

Tuossa äiti uunin eessä hääri työssä. Pankon takaa kotisirkka lauloi yössä.

Tarinaansa kaikki kertoo lemmen luomaa. Kyynel, älä nouse silmään, — vieras huomaa.

Eespäin vielä, kamarihin sisään kurkkaan. Itkin ensi pettymykseni tuohon nurkkaan.

Katsos, lasin alla ruusu kukkaan puhkee; kuink' on tullut sinustakin pensas uhkee!

Tässä istuin ikkunassa, lahti päilyi, katsoin kuinka autere sen yllä häilyi.

Kauas lensi yli vetten kumma kaipuu. — Väsynyt on matkalainen, tähän vaipuu.