III.

Vain valoon, vapautehen ja hengen valtakuntaan nuo joukot nostaa tahdomme, jotk' uinuvat nyt untaan.

Me tahtoisimme osoittaa mi elämän on määrä, ja kuinka elo riennoton on itsekäs ja väärä.

Nyt työtä vaatii isänmaa ja tulevaisuus Suomen. Ken tietää yökö odottaa vai uusi, kirkas huomen.

Pois pikkuhuolet yksilön ja yhteishyvä huoleks'. Ja se kuin joukoin kannetaan niin hupenee se puoleks'.

Pois ajatusten ahtaus ja pienuus näköpiirin, kun kokoonnumme ympäri tuon valon valtaviirin!

Ja tarkastakaa joukot myös, ett' ei lie rivit heikot, vaan jokainen on sankari, näin taistoon siskot, veikot.

Siis eteenpäin, vain taistellen on elo ihaninta. Ja voitto se on arvokkain min kalliiks' nousee hinta.

JUHLARUNO MIKKELIN TYÖVÄENYHDISTYKSEN 15-VUOTISJUHLASSA

13 P. ELOKUUTA 1905.