II.

Kuink' usein lentää aatos kauvas vaan ja monenlaisen seudun silmä tapaa. On uljaat maisemat ja laulujaan niin myrskyisiä soittaa tuuli vapaa.

Ja viehättyypi silloin ihminen nyt ilmaretkeilyihin loistokkaisiin. Hän elon ongelmata miettien nyt etsii selvitystä pulmiin maisiin.

Mut pysähtyypi kotka lennossaan ja valtaa asuakseen peränsijan. Myös ihminen, jos elää mielii vaan hän työhön ankarahan ryhtyy pian.

Mut työssä tyhmyys pois ja korkea ain olkoon ajatus mi suuntaa ohjaa. Työ hapuileva vain on vaivana ja tuloksitta hukkuu, vailla pohjaa.

Ja tehtävä, min vaatii nykyisyys se heti suorittakaa käsin varmoin. Pois velttous ja mielen hämäryys Ja mukaan jokainen nyt täysin tarmoin.

Ja kun näin käsitämme, aattehen me silloin elämähän sovitamme. Ja oikeuden voitoks' taistellen me uutta aikaa kohti vaellamme.