Part 9

Oli pimeä kuin säkissä avoimen rannan takana. Täytyi tunnustella tietä ja jäljitellä itse hirveä laskiessaan jalan maahan. Varovaisuudestani huolimatta pensas suhahti, oksa narskahti. Heti vastasi kahina etäämpää, härkä hiipi minua kohti. Se oli kuullut tämän tiedoituksen ja tuli katsomaan, eikö siinä ollut kiusoitteleva naarashirvi, valmiina antamaan sille aika löylytyksen siitä, että se tuotti urokselle niin paljon vaivaa, ja ajamaan sen edellänsä avoimelle rannalle, missä se saattaisi vartioida sitä tiukasti ja estää sen enää uudistamasta noita piiloutumismetkujaan.

Seisoin liikkumatonna puun takana, pitäen kiinni yläpuolellani olevasta oksasta valmiina heilauttamaan itseni ylös hirven ulottuvilta jos se hyökkäisi kohden. Epäselvä musta möhkäle tunkeutui pimeästä metsästä, aivan edestäni, ja seisoi paikallaan. Heikkoa valoa vastaan, mikä kuulsi järveltä lehvikön lomista, suuri pää ja sarvet kuvastuivat kuin maasta väännetty kanto juurineen; mutta en olisi mitenkään ymmärtänyt, että elävä eläin seisoo siinä, ellei olisi kuulunut hiljaisia äännähdyksiä, joita härkä sai aikaan kurkullaan, — tärkeä rakkauden ilmaisutapa, epäilemättä tarkoitettu viemään viekkaalle puolisolle tietoa, että se oli lähellä.

Se astui vielä askeleen minua kohti, hipaisten hiljaa lehtiä, ja matala, valittava mylvähdys kertoi sen kärsimättömyydestä. Kaksi askelta lisää, ja sen olisi täytynyt huomata minut, kun onneksi kuului lähenevää pulputusta ja selvää _plop, plop, plop_ — joka muistutti hirven astuntaa matalassa vedessä — alhaalta rannalta, minne Simmo oli kätkeytynyt. Härkä kääntyi heti ja hiipi pois, kuten varjo varjojen maassa. Muutamia minutteja myöhemmin kuulin sen juoksevan sinnepäin, mistä se oli tullutkin.

Senjälkeen se aina hämärän aikana ilmestyi leirimme läheisyyteen. Se luuli, että hirvilehmä piiloittelihe jossain lähellä, ja se tahtoi löytää sen. Meidän tarvitsi vain muutaman kerran huhuilla kanootistamme tai rannalta, niin kohta kuulimme sen tulevan puhaltaen pientä torveaan, ja pian näimme sen kahisten ryntäävän veteen saaden aikaan molskahduksen, joka pani kaikki kaiut liikkeelle. Sitten eräänä iltana, kun me makasimme suuren kallion kupeella pimeässä varjossa, vaanimassa ällistynyttä nuorta urosta, joka kulki pitkin rantaa kuutamossa, Simmo mylvähti hiljaa kutsuakseen sitä lähemmäksi. Äänen kuuluessa suurempi härkä, jota emme ensinkään olleet vartoneet, juoksi pensaikosta aivan läheltämme hirvittävällä ryminällä ja tulla ryskytti suoraan kanoottia kohti. Vain mitä pikaisin toiminta pelasti meidät. Simmo tyrkkäsi keulan irti ulvahtaen nyt omalla äänellään, joskin tahtomattaan, ja minä meloin poispäin; härkä taas, hämärässä valossa yhä luullen meitä siksi kiusoittavaksi lehmäksi, joka viikon päivät oli huudellut ja piiloitellut itseään, seurasi meitä syvään veteen.

Aivan epäilemätöntä oli, että tämä härkä lopulta luuli huhuilua hirvilehmän huudoksi ja tuli sitä kohti. Kuunvalo on petollinen muutaman jalan päästäkin. Kun nyt matala mylvähdys kuului suuren kallion varjosta, niin se varmasti luuli vihdoinkin löytävänsä kainon eläimen, tuli ulos piilopaikastaan ja päätti pitää sitä silmällä eikä enää päästää käsistään. Sentähden se ui jäljissämme. Jos se olisi lähtenyt tutkimaan outoa ääntä tai mahdollista vaaraa, niin se ei varmaankaan olisi jättänyt maata, koska sen suuri voima ja ihmeelliset aistit vain kuivalla pohjalla pääsevät täysin oikeuksiinsa. Vedessä se on voimaton, kuten useimmat muutkin villieläimet.

Meloin varovasti aivan sen eteen, niin lähelle, että katsoessani yli olkani näin sen silmien tuikkeen ja sen edessä suuren kuonon sysäyksestä syntyneet aallot. Hetken uituaan se alkoi epäillä sitä kummallista oliota, joka oli aina saman matkan päässä, uipa sitten nopeasti tai hiljaa, ja kääntyi rantaan päin äännähtäen kärsimättömästi. Seurasin sitä hiljaa jonkun matkan päässä, ja juuri kun sen jalka pohjasi käskin Simmon hiljaa puhaltaa vienoimman huhuilunsa. Tämän kuultuaan härkä kääntyi takaisin ja rynnisti taas jäljestämme mistään välittämättä, ja minä ohjasin sen sinnepäin, missä nuorempi härkä vielä kulki edestakaisin rannalla huhuillen toivotonna oletetulle naarashirvelle.

Odotin tappelun syntyvän, kun nuo kaksi kilpakosijaa kohtaisivat toisensa; mutta ne välittivät vähät toisistaan. Yhteinen epäonnistuminen tai yhteinen surkeus näytti tukahuttavan luontaisen mustasukkaisuuden tulen, jonka raivokkuuden todistajana olen useammin kuin kerran ollut. Ne olivat kadottaneet kaiken pelkonsa tällä kertaa; ne kulkivat rantaa edestakaisin tai rämpivät vaaroista välittämättä läpi rämeiden, kun petolliset tuoksut ja kaiut kutsuivat niitä milloin sinne, milloin tänne.

Kaukana vuorenrinteellä terävä, uhmaava uroshärän mylvähdys vastasi läpi säikähtyneen metsän meidän kiihoittavan soittomme huminaan. Simmo kuuli sen ja kääntyi keulasta kurkottaen kuiskaamaan haltioissaan: »Toinen härkä! Tällä kertaa saadaan se vanha piru, totta vieköön!» Hän kohotti torvensa ja soinnutti pitkän, kaikuvan hirvilehmänammunnan. Vielä kiivaampi toitotus vastasi rinteeltä, sitten ääni sekaantui kahden ensimmäisen härän aikaansaamaan kahinaan, kun ne ryntäsivät kanoottia lähinnä olevalle rannalle.

Nyt emme pitäneet suurta lukua lähempänä olevista; koko huomiomme oli kiintyneenä käheään, mylvivään ammuntaan — _uh, uh, uh! r-r-r-runh-uuh!_ — johon liittyi pensaikon ratiseva, napsahteleva kahina. Nuorempi härkä kuuli sen; se kuunteli hetken, kuten suuri musta pystykuva kuunvalossa; sitten se pujahti rantapenkereen varjoon. Suurempi härkä kuuli sen niinikään, nosti suuren päänsä ylös uhmaavasti ja tulla kirmasi pitkin rantaa luikaten joka askeleella hurjan taistelunhaasteen kaikuvalle metsälle.

Pahaa ennustava hiljaisuus vallitsi nyt harjulla, mistä hetki sitten oli kuulunut niin tuima meteli. Simmo oli myös hiljaa; melu oli käynyt hänelle ylivoimaiseksi järven nukkuessa allamme ja äärettömän metsän ulottuessa kaikkiin suuntiin taivaan rannalle asti hiljaisuuden asuntona. Mutta minä, häijy tuuma mielessäni, tartuin torveen ja kaiutin puoleensavetävän ammunnan, jommoisen hirvilehmä olisi huutanut samassa tilanteessa. Kuin pyssyn laukaus kajahti vastaus, ja suuri härkä läksi samoamaan — kuului vain räiskettä, rätinää, _r-r-ruh!_, kunnes se syöksähti kuin rajuilma avoimelle rannalle, missä toinen härkä mylvien taisteluun haastavasti juoksi sitä vastaan.

Simmo pyyteli ampumaan, ampumaan, puhuen kiihtyneesti, että »vanha piru», kuten hän sitä nimitti, tulisi entistäkin vaarallisemmaksi, jos laskisin sen nyt menemään; mutta minä vain meloin kanootin lähemmäksi räiskyvää, mylvivää melskettä rantapenkereen varjoon.

Hirvittävä kaksintaistelu oli käynnissä, kun hetken päästä työnsin kanootlini rannan suuntaan. Märät iskivät yhteen, niin että olisi luullut päiden halkeavan. Muta ja vesi pärskyi niiden ylitse; niiden suuret sarvet kalskahtivat ja kumisivat kuin metallisäilät, kun ne iskivät mylvien kuin riiviöt tuimassa kamppailussa. Mutta ottelu oli liian epätasainen kestääkseen kauan. Suuri härkä, joka oli ollut vähällä tappaa minut, mutta josta minä nyt tunsin olevani melkein hurjan ylpeä, oli tullut alas vuorelta peloittavan raivoisana ja voimalla, jota ei mikään voinut vastustaa. Akkisysäyksellä se painoi sarvensa haluamaansa otteeseen; jykevän niskansa ja hartiainsa liikkeellä se pakotti toisen hirven pään sivulle, ja voimallisesti ponnistaen takajaloillaan se lopuksi työnsi vastustajansa kumoon. Toinen hirvi kaatui kuin salaman iskemä petäjä. Kun se taas rämpi jaloillensa, niin vihainen vanha härkä syöksyi uudelleen sen kimppuun ja iski haaraiset sarvensa sen kylkiin. Seuraavana hetkenä molemmat härät olivat ryskäten hävinneet metsään, toinen juosten henkensä kaupalla jättiläismäisin askelin läpi rätisevän pensaikon, toinen aivan kintereillä puskien vihollisiansa takaa ja karjuen kuin villisika raivosta ja kiihkosta. Niin ajo eteni harjun ylitse sen takana olevaan laaksoon, ja hiljaisuus hiipi takaisin kuin Kiinan keisari melskeiseen valtakuntaansa.

Suuren ryteikön takaa niemeltä tuli nyt esiin ensimmäinen nuori härkä, joka nähtävästi oli siellä piileksinyt ja katsellut taistelua. »Vaitelias vie saaliin», se ilmeisesti ajatteli, astellen pelokkain askelin ja varasmaisin liikkein. Matala mörähdys minun torvestani rauhoitti sitä. Nytpä se löytäisi tuon piileksivän naaraan, joka oli saanut aikaan niin paljon hämminkiä, ja juoksisi sen kanssa matkaansa, ennenkuin voittaja palaisi ajostaan! Se juoksi sukkelaan, kurkkuäänellään hiljaa möristen kutsua. Silloin ylhäältä harjulta kuului taaskin pensaikon rätinää ja uhkaavaa mylvintää. Raivo ei ollut saanut voittajaa unohtamaan, tuossa se tuli taas saamaan palkkiotaan. Luottavaisuus hävisi paikalla tykkänään nuoren härän eleistä. Se häipyi metsään. Ei kuulunut ääntä, tuskinpa huomasi liikettäkään, vain varjo näytti hävinneen.

Seuraavana aamuna päivän koitossa löysin vanhan härkäni rannalta pari kilometriä alempaa, ja sen keralla oli se suuri hirvilehmä, jonka minä olin ennen nähnyt vasikkaa opettamassa. Tämä pikku hirvi oli nyt aika suuri ja tukeva, mutta seurasi vielä emoa tottelevaisesti, ja suuri härkä oli ottanut ne molemmat suojelukseensa. Sinne jätin ne häiritsemättä, ajatellen miten mahtavat jälkeläiset kerran syöksyisivät ryskyen vuorenrinnettä alas ja saisivat erämaan vaeltajan tai metsästäjän sydämen ilostumaan ja hermot soimaan, kun järvi taas saa vieraita ja tuohitorven ääni kaikuu yli nukkuvan järven ja säikähtyneen metsän. Tappakoon ken tahtoo. Minä olen nähnyt Umquenawis Mahtavan sellaisena kuin se oli ennenkuin pelko tuli, ja olen tyydytetty.

INTIANINKIELISTEN NIMIEN LUETTELO

Cheokhes (lue: _tsheeokhes'_), vesikko. Cheplahgan (_tsheplaa'gan_), merikotka. Ch'geegee-lokh-sis (_tsh'dziidzii'lok-sis_), talitiainen. Chigwooltz (_tshigvuults_), sammakko. Clote Scarpe, legendasankari, kuten Hiawatha, pohjoisilla intianeilla. Äännetään eri tavoilla, _Kloutskarp, Closcap, Cluscap_ j.n.e. Commoosie (_kommusai'_), kuorista ja oksista tehty maja tai suojus.

Deedeeaskh (_didii'ask_), sininärhi.

Eleemos (_elii'mos_), kettu.

Hawahak (_hauahak'_), haukka. Hukweem (_hukuiim'_), isokuikka, tai koskelo.

Ismaques (_ismakves'_), kalasääski.

Kagax (_kag'aks_), kärppä. Kakagos (_kakagos'_), korppi. K'dunk (_k'dunk'_), korpisammakko. Keeokuskh (_kiokusk'_), myskirotta. Keeonekh (_kii'onek_), saukko. Killooleet (_kil'lulit_), valkokaulainen varpunen. Kookooskoos (_kukuskuis'_), suuri sarvipöllö. Koskomenos (_kos'komenos'_). kärpässieppo. Kupkawis (_kupka'uis_), viirupöllö. Kwaseekho (_kvasiik'ho_), ristisorsa.

Lhoks (_loks_), pantteri.

Malsun (_mal'sun_), susi. Meeko (_miik'o_), orava. Megaleep (_meg'alip_), peura. Milicete (_mil'isete_), intianiheimon nimi, kirjoitetaan myös Malicete. Mitches (_mit'shes_), peltokana. Moktaques (_moktak'ves_), jänis. Mooween (_muuiin'_), mustakarhu. Musquash (_mus'kvash_), myskimajava l. piisamirotta l. myskirotta.

Nemox (_nem'oks_), kiiltonäätä.

Pekquam (_pekvam'_), kiiltonäätä.

Quoskh (_kvosk_), sinihaikara.

Seksagadagee (_sek'sagadadzi_), Kanadan teiri eli kuusipyy. Skooktum (_skuk'tum_), taimen.

Tookhees (_tok'hiis_), metsähiiri.

Umquenawis (_umkvena'uis_), hirvi. Unk Wunk (_unk'vunk_), piikkisika. Upweekis (_upviik'is_), Kanadan ilves.