Part 4

Kertomukset jumalien rakkaudesta maan tyttäriin olivat aivan yleisesti tunnetut koko helleenisessä maailmassa. Jumala lähestyy impeä, impi kauhistuu, lähtee pakoon. Pyhä henki varjostaa immen, impi synnyttää pojan, joka koroitetaan jumalaksi taivaaseen. Eikö neitsyt Maarian ilmestys ole vain toisinto samaa tarua? Neitsyt Maariakin synnytti poikansa alennustilassa lehmien ja aasien keskellä, mutta hänen pojastaan tuli maailman vapahtaja, Jumalan poika. Suunnaton ero on vain siinä, että Jehova ei lähestynyt Maariaa rakkauden hurmiossa, vaan täyttääkseen suuren siveellisen aikomuksensa, pelastaa ihmiskunta iankaikkisesta turmiosta. Raamatun kertomuksen sävy on syvästi siveellinen, kreikkalainen taas puhtaasti lihallinen, ihanteellisen kauniin naisolennon palvominen.

Raamattu pakottaa joskus vastahakoisenkin aiheen taipumaan korkean tarkoitusperänsä alle, ylitse kaiken vakavan ja siveellisesti korkean maailmankatsomuksensa puitteisiin.

Ihmisen muuttuminen eläimeksi ja eläimen ihmiseksi on niinikään yleinen aihe kaikkien kansojen taruissa. Niinkin myöhäisessä raamatun kirjassa kuin Danielin apokalypsissa kerrotaan, että mahtava Baabelin kuningas Nebukadnezar Jehovan käskystä muuttui häräksi, ajettiin ulos ihmisten seurasta, söi ruohoa kuin härkä, kulki laitumella, kunnes hän, niinkuin Io, koroitti silmänsä taivaaseen, pyysi jumalalta armoa ja sai takaisin järkensä. Ja Nebukadnezarista tuli vieläkin mahtavampi hallitsija kuin konsanaan ennen oli ollut.

Mikä tuntuva ero taas on olemassa Zeun ja Väinämöisen kosinnan välillä! Zeus pakottaa kaikki immet myöntymään, hän ei vähän vähääkään piittaa heidän rukkasistaan, heidän kauhustaan, heidän paostaan. Väinämöinen parka taas ottaa vastaan satelemalla satelevat rukkaset alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin. Itkeä tirauttaa hiukkasen, jo koettaa uudelleen. Vaikka olikin niin perin viisas, ei tuntenut sanasutkausta: "vie sinä, minä vikisen, oo vievinäs väkisin".

Lemminkäinen ja Zeus taas ovat saman-hengen lapsia pursuavassa rakkaudenkaipuussaan.

Europa.

Sidonissa asui kuningas Agenor, jolla oli kuvankaunis tytär nimeltä Europa. Zeus oli häneen silmittömästi rakastunut. Mutta Europa karttoi ylijumalaa.

Kun kerran Europa oli mennyt meren rannalle kisailemaan tyrolaisten tyttöjen kera, ajoi Hermes-jumala Zeun käskystä suuren karjalauman samalle rannalle. Tähän karjaan pistihe Zeus itsensä ihanaksi sonniksi muuttuneena. Sonni oli valkoinen kuin lumi, hänen sarvensa kimallelivat kuin jalokivet, ja hänen silmänsä loistivat niin kirkkaasti ja tyynesti, eikä hänen otsansa ollut niin peloittavan jylhä, uhkaava ja syvämietteinen kuin sonneilla tavallisesti on.

Ihmetellen neitoset lähestyivät tätä eriskummallisen viehättävää sonnia, ensin varovaisesti, sitten rohkaistuina, kun sonnin silmäys näytti niin harvinaisen hyvänluontoiselta. Jo taputti Europa sonnia, kurotti kukkasia sonnille syödä. Sonni suuteli häntä kädelle tulisesti, hyppeli ja mylvi niin suloisesti, heittihe pitkälleen rannan keltaiselle somerolle. Jopa uskalsi kuninkaan tytär istuutua sonnin selkään. Sonni lähestyi merta, polkkasi leikillään rannikolla, mutta puhalsihe äkkiä meren syvänteille. Vavisten katseli neitonen rannalle, pitäen kiinni kauniin sonnin sarvista, ja hänen vaatteensa hulmusivat tuulessa.

Samassa silmänräpäyksessä laskihe aallot levolle, ulappa välkkyi rasvatyynenä. Joukko lemmenjumalattaria liihotteli aivan sonnin edessä niin lähellä pintaa, että varpaat viistelivät vedenkalvoa. Heillä oli soihdut kädessä ja lauloivat morsiusloiluja. Nereidit nousivat pinnalle, ratsastivat valaitten selässä ja paukuttivat hurmiossa käsiään. Muut merenneitoset tanssivat piiritansseja Europa-neidon ympärillä. Itse meren jumala Poseidon oli noussut vaunuihinsa ja teki tietä uivalle, puuskuttavalle sonniveljelleen. Jottei mitään puuttuisi, oli lemmenjumalatar, itse Afrodite, ilmestynyt merelle, loikoillen näkinkengän kultaisessa kupurassa, kahden tritonin hinaamana, sirottaen kukkia satalukuisin Europa-morsiamen yli. — Näin sitä juhlakulkueessa kiiruhdettiin Foinikian rannoilta aina Kreetan saarelle saakka. Mutta niin pian kuin sonni tapasi pohjan ja nousi maihin, muuttui hän heti loistavaksi ylijumalaksi, joka talutti punehtuvan kuninkaantyttären, Europan, viileään luolaan.

Ja meri rupesi taas vyörymään ja aallot toisiaan ajelemaan.

* * * * *

Sonni on iänikuinen jumalan ilmestysmuoto maailmassa. Sanotaan Jahveakin kuvatun vanhimpina aikoina tähän tapaan. Apis-härkä ja kultainen vasikka Sinain kupeella muistuttavat samaa palvomista. Mooseksen ja profeettain Jahve oli kuuman hieta-aavikon ankara Jumala, joka ei suvainnut sonninpalveluksen kevytmielisiä menoja. Sillä sonnia kunnioitettiin lannistumattoman lemmentunteensa takia.

Aivan vapaa ei sentään raamattukaan ole tällaisista jumalien rakastumisista maan tyttärihin. 1. Moos. 6, 1-4 kertoo muun muassa seuraavan: "Ja ihmiset maan päällä alkoivat lisääntyä, ja tyttäriä syntyi heille. Ja Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäriä, että he olivat ihanoita ja ottivat itselleen vaimoja, jotka heitä enin miellyttivät." Jehova itse oli sekä naimaton että lapseton, mutta enkelit sen sijaan näkyivät olleen Olympon jumalien hengenheimolaisia, vaikk’ei raamattu syvenny yksityiskohtaisesti kuvailemaan heidän rakkausseikkailujaan.

P. Jaakobin alkuevankeliumi.

Niinkuin aikaisemmin jo on mainittu, syntyi suuren miehen kuoltua vähitellen hänen elämästään ja hänen teoistaan kokonainen romaanisarja, jossa suitsutetaan hänen mainettaan. Nykyään kirjoitetaan teräviä arvosteluita tällaisen henkilön töistä, hänen elämästään ja hänen suvustaan. Mutta muinoin korvasi mielikuvitus terävän arvostelun, hyvä tahto historiallisen totuuden. Kristuksen ympärille kiedottiin niinikään mitä monikirjavaisin kudos kaikenlaista jaloa ja hyvää elämänkertomusta, niin että vihdoin ei enää tiedetty, mikä oli pidettävä oikeana mikä vääränä. Evankeliumien luku kasvoi kasvamistaan. Toinen seurakunta piti yhtä kertomusta ennen kaikkia totena, toinen taas toista. Vihdoin jouduttiin siihen tilanteeseen, että oli pakko seuloa pois sellaiset kirjat, jotka sisälsivät todistusvoimaltaan toisarvoisia asioita tai joilla ei ollut suurta kannattajajoukkoa. Näin vähitellen neljän vuosisadan kuluttua päästiin siihen, että nykyiset neljä evankeliumia julistettiin kanonisiksi, s.o. määrääviksi eli ohjeita sisältäviksi, toiset saivat tyytyä apokryfisten kirjojen nimeen, joka merkitsee, että niitä pidettiin vähemmän pyhinä, ikäänkuin vain salassa sallittuina.

Hurskas taru kertoo kumminkin ihmeen tapahtuneen yksinpä tässä evankeliumien kanoniseerauksessakin. Oltiin ymmällä eräässä kirkolliskokouksessa, kun ei päästy yksimielisyyteen siitä, mitkä olivat pyhiä kirjoja mitkä vähemmän pyhiä. Kun ei muu auttanut, päätettiin jättää Jumalan ratkaistavaksi koko riita. Asetettiin kaikki evankeliumit temppelin lattialle alttarin ympärille ja poistuttiin pyhätöstä rukoilemaan. Pyydettiin Jumalalta, että Hän suvaitseisi nostaa ne evankeliumit alttarille, jotka olivat pyhiä, ja jättää ne lattialle, jotka vain olivat apokryfeja. Ja katso, kun he palasivat temppeliin, olivat Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit alttarilla, kaikki muut lojuivat lattialla.

Jaakobin alkuevankeliumi oli niiden joukossa, jotka jäivät lattialle. Mutta siitä huolimatta kunnioitetaan ja luetaan hartaudella tätä kirjaa koko katolisessa maailmassa varsinkin kreikkalaisessa kirkossa. Sitä on kunnioitettu tässä kirkossa enemmän kuin yksinpä kanoniseerattuja evankeliumeja. Jaakobin alkuevankeliumilla on ollut, niinkuin saamme nähdä, suuri vaikutus Kalevalankin runoon, jossa kerrotaan neitsyt Maariasta ja Kristuslapsesta.

Jaakob oli Kristuksen velipuoli, ja sanotaan hänen olleen piispana Jerusalemissa, vaikka monet kohdat tässä kertomuksessa todistavat, että kirjoittajalla oli hyvinkin hatarat käsitykset Palestinan maantieteestä ja juutalaisten temppelimenoista. Kertomus on kirjoitettu noin kaksi ja puoli sataa vuotta jälkeen Kristuksen.

Jaakobin kertomus.

(_Kaikkein pyhimmän Jumaläidin Maarian syntymisestä_.)

Joakim oli hyvin rikas mies, mutta hänen vaimonsa Anna oli hedelmätön. Joakim jätti kotinsa, poistui erämaahan ja rukoili jumalaa, jotta Hän herättäisi hänelle siemenen. Ja Anna tuli hyvin murheelliseksi, pesi tukkansa, pukeutui morsiuspukuunsa, ja astui alas puutarhaansa yhdeksännellä hetkellä vaipuakseen hartauteen. Ja hän äkkäsi laakeripuun ja istuutui sen alle ja huusi Herraa näin lausuen: Jumala, minun isäni, siunaa minut ja kuule minun rukoukseni, niinkuin siunannut olet Saaran kohdun ja olet antanut hänelle pojan Iisakin. Ja kun hän katseli taivaalle, näki hän varpusenpesän laakeripuussa ja hän koroitti valitusvirren ja loihe laulamaan:

Voi minua, kuka minut siittänyt on, mikä äidinkohtu minut muovannut? Sillä kironalaiseksi olen syntynyt Israelin lasten keskuuteen, ja he ovat minua pilkanneet ja nauraneet ulos Herran temppelistä!

Voi minua, kenen kaltainen minusta on tullut? En taivaan lintujen kaltaiseksi ole tullut; sillä myös taivaan linnut ovat hedelmällisiä sinun edessäsi, oi Herra!

Voi minua, kenen kaltainen minusta on tullut? En maan eläinten kaltaiseksi ole tullut; sillä maan eläimetkin ovat hedelmällisiä sinun edessäsi, oi Herra!

Voi minua, kenen kaltaiseksi olen tullut? En tämän veden kaltaiseksi ole tullut; sillä myös tämä vesi on hedelmällinen sinun edessäsi, oi Herra!

Voi minua, kenen kaltainen minusta on tullut? En maan kaltaiseksi ole tullut; sillä myös tämä maa tuottaa hedelmän aikanansa ja ylistää sinua, oi Herra!

Ja katso, Herran enkeli astui esille ja sanoi hänelle: Anna, Anna, Herra on sinun äänesi kuullut ja sinä olet raskaaksi tuleva ja olet synnyttävä, ja sinun siemenesi on koko maailmassa kuuluisaksi tuleva. Ja Anna vastasi: Niin totta kuin Herra, minun Jumalani elää, jos minä olen synnyttävä, olipa poika- tai tyttölapsen, tahdon hänet Herralleni ja Jumalalleni uhrilahjaksi antaa, ja hänen tulee kaiket elämänsä päivät pyhässä palveluksessa toimiman. Ja tuli kaksi lähettiä ja he sanoivat hänelle: Katso, Joakim sinun miehesi tulee karjansa kanssa. Sillä Herran enkeli tuli hänen tykönsä ja sanoi: Joakim, Joakim, Herra sinun Jumalasi on kuullut sinun rukouksesi. Lähde pois täältä; sillä katso, Anna sinun vaimosi on kohtuiseksi tuleva. Ja Joakim nousi ja kutsui paimenensa ja lausui:

Tuokaa minulle kymmenen lammasta, puhdasta ja viatonta, ja ne kuulukoot Herralleni, Jumalalleni, ja tuokaa minulle kaksitoista lihavaa vasikkaa ja ne kuulukoot papeille ja vanhemmille, ja sata pukkia kaikelle kansalle. Ja katso, Joakim tuli karjoineen, ja Anna seisoi ovella ja näki Joakimin tulevaksi ja juoksi vastaan, kävi hänen kaulaansa ja sanoi: Nyt tiedän, että Jumala on minut runsaasti siunannut. Sillä katso, leski ei enää ole leski, ja minä, joka lapseton olin, olen raskaaksi tuleva, ja Joakim meni ensimmäisenä päivänä levolle kodissaan. Seuraavana päivänä vei hän lahjansa perille ajatellen itsekseen: Jos Jumala minulle armollinen on, niin se ilmenee papin otsanauhasta. Kun Joakim toi lahjansa ja tarkasteli papin otsanauhaa, noustessaan Herran alttarille, ei hän huomannut mitään syntiä papissa. Ja Joakim sanoi: Nyt tiedän, että Herra minulle armollinen on ja kaikki minun syntini pois ottanut on. Ja hän lähti Herran huoneesta puhdistettuna ja meni kotiaan.

Mutta Annan kuukaudet täyttyivät; yhdeksäntenä kuukautena Anna synnytti. Ja hän virkkoi kätilölle: Minkä olen synnyttänyt? Ja hän vastasi: Tytön, ja Anna sanoi: Ylentynyt on minun sieluni tänä päivänä. Ja hän laski lapsen levolle. Ja kun päivät täyttyneet olivat, peseytyi Anna, antoi lapselle rintaa ja nimitti hänet Maariaksi.

Päivä päivältä yleni lapsi; kun hän kuusi vuotta vanha oli, laski äiti hänet maahan koetellakseen, osaisiko lapsi seista. Ja hän käveli seitsemän askelta ja palasi hänen helmaansa. Ja hän nosti lapsen syliinsä ja sanoi: Niin totta kuin Herra Jumalani elää, et tätä maakamaraa tule kävelemään, kunnes minä sinut Herran temppeliin vien. Ja hän teki pyhän tilan makuuhuoneeseensa eikä sallinut minkään huonon ja likaisen häneen sattuvan, ja hän kutsui luokseen heprealaisten tyttäriä, jotka koskemattomia olivat, ja ne pitivät huolta lapsen huvituksista. Joutuipa lapsen ensimmäinen syntymäpäivä ja Joakim piti suuret pidot ja kutsui pitoihin papit, kirjanoppineet, vanhimmat ja koko Israelin kansan. Ja hän kantoi lapsen pappien eteen, ja he silmäsivät lasta ja sanoivat: Isä meidän Jumalamme siunatkoon lasta ja antakoon hänelle kuuluisan nimen iankaikkisesti kaikkien kansojen kesken. Ja kaikki kansa sanoi: Olkoon niin, olkoon niin, Amen! Ja hän vei lapsen ylimmäisen papin luo, ja he siunasivat lapsen ja sanoivat: Taivasten Herra, katso tämän lapsen puoleen ja siunaa se sillä ylimmällä siunauksella, jota ehompaa ei ole. Ja äitinsä otti lapsen ja vei sen makuuhuoneensa pyhään paikkaan ja antoi hänelle rintaa. Ja Anna koroitti herralle laulun ja sanoi:

Laulun tahdon Herralleni laulaa: Sillä hän on koetellut minua ja minulta pois ottanut viholliseni häväistyksen. Ja antanut on Herra minulle "vanhurskauden hedelmän" yksinkertaisen ja runsasmuotoisen hänen edessään. Kuka julistaa Rubenin pojille, että Anna imettää? Kuulkaa, kuulkaa, te kaksitoista heimoa, Anna imettää!

Ja hän laski lapsen levolle makuuhuoneensa pyhään paikkaan ja palasi takaisin ja palveli pöydässä. Mutta kun ateria oli syöty, läksivät vieraat pois täynnä riemua ja ylistystä Israelin Jumalalle.

Mutta lapsi yleni kuukausi kuukaudelta; mutta kun lapsi oli kahden vuoden vanha, sanoi Joakim vaimollensa Annalle: Me tahdomme viedä hänet temppeliin, jotta täyttäisimme lupauksen, minkä antaneet olemme. Ja Anna vastasi: Odottakaamme kolmatta vuotta, jottei lapsi ikävöi isäänsä ja äitiänsä. — Ja lapsi tuli kolmen vuoden vanhaksi ja Joakim sanoi: Huutakaa kokoon hebrealaisten tyttäret, jotka saastuttamattomat ovat, ja ottakoon kukin heistä soihdun käteensä ja olkoot ne sytytetyt, jottei lapsi käänny taakseen eikä anna sydäntään viekoitella pois temppelistä. Ja he tekivät niin, kunnes saapuivat Herran temppeliin. Ja pappi otti hänet vastaan, suuteli ja siunasi hänet ja sanoi: Herra on koroittanut sinun nimesi kaikkien sukupolvien yli: sinun kauttasi on Herra aikojen lopussa ilmoittava Israelin lapsille pelastuksen.

Ja pappi laski lapsen istumaan alttarin kolmannelle portaalle, ja Herra valoi suloutta hänen päällensä, ja hän tanssia sipsutteli sisään, ja koko Israelin huone mielistyi häneen. Ja vanhemmat poistuivat kotiaan ja ylistivät kaikkivaltiasta Jumalaa, ettei lapsi ollut kiintynyt heihin.

Mutta Maaria oli temppelissä kuin kuherteleva kyyhkynen ja sai ruokansa enkelin kädestä.

Kun hän tuli kahdentoista vuoden vanhaksi, neuvottelivat papit keskenänsä ja sanoivat: Katso Maaria on temppelissä tullut kahdentoista vuoden vanhaksi; mitäs nyt hänen kanssaan tehdään, ettei hän saastuttaisi Herramme Jumalamme pyhättöä? (Vaatteellinen nainen ei saanut astua pyhiin paikkoihin, josta syystä naista ei tänäkään päivänä saa laskea kreikkalais-katolisen kirkon kaikkein pyhimpään osastoon, ja juutalaisten synagogassa naiset pysyttelevät lehtereillä.) Ja he puhuivat ylimmäiselle papille: Sinä seisot Herran alttarin ääressä; mene sisälle pyhättöön ja rukoile hänen puolestaan, ja mitä ikinä Herra ilmaisee, se tehkäämme. Ja ylimmäinen pappi otti amuletin kaksinetoista kelloineen ja astui sisään kaikkein pyhimpään ja rukoili hänen puolestaan. Ja katso, Herran enkeli astui esille ja sanoi hänelle: Zakarias, Zakarias, mene ulos ja kerää kansan leskimiehet kokoon, ja tuokoot he mukanaan sauvan, ja kelle Herra merkin antaa, sille Maaria on menevä vaimoksi.

Lähetit läksivät kiertämään Judean maita ja Herran pasuunat puhaltelivat ja kohta riensivät kaikki kokoon. _Jooseppi_ heitti kirveensä syrjään ja kiiruhti myös kokoukseen, ja kun kaikki olivat kokoontuneet, tarttuivat he sauvoihinsa ja menivät ylimmäisen papin luo. Hän otti sauvat kaikilta, meni temppeliin ja rukoili. Rukoiltuaan otti hän taas sauvat, meni ulos, antoi sauvat leskimiehille eikä minkäänlaisia merkkejä näkynyt heissä. Viimeisen sauvan sai Jooseppi, ja katso, kyyhkynen lensi ulos sauvasta ja asettui Joosepin päälaelle. Ja pappi puhui Joosepille: Sinä olet arvan kautta määrätty ottamaan Herran neitseen hoitoosi. Mutta Jooseppi vastusti ja sanoi: Minulla on poikia ja minä olen vanha mies. Mutta Maaria on nuori, minä joudun naurunalaiseksi Israelin lasten edessä. Mutta ylimmäinen pappi sanoi Joosepille: Pelkää Herraasi Jumalaa ja muistele, mitä Herra on tehnyt Dathanille, Abiramille ja Korahille, kuinka maa halkesi ja nieli heidät heidän vastustamisensa takia. Pelkää siis jumalaa, jottei sinulle niin kävisi. Ja Jooseppi pelästyi ja otti Maarian suojaansa. Ja hän sanoi Maarialle: Katso, minä sain sinut Herran temppelistä, ja nyt jätän sinut huoneeseeni ja lähden pois rakennustöilleni ja palaan takaisin; Herra sinua sillä aikaa suojelkoon!

Papeilla oli kokous, ja päätettiin laittaa esirippu Herran temppeliin. Ja pappi puhui: Kuuluttakaa kahdeksan saastuttamatonta neitsyttä kokoon Davidin huoneesta. Ja palvelijat menivät ulos ja hakivat, mutta löysivät vain seitsemän. Silloin pappi muisti neitsyt Maarian, että hän oli Davidin sukua ja puhdas Herran edessä. Ja palvelijat läksivät häntä hakemaan ja toivat hänet Herran temppeliin, ja pappi sanoi: Arpokaatte täällä, kuka on kehräävä kultaa, kuka pumpulia, silkkiä, purppurasinistä, tulipunaista ja aito purppuraa. Arpa lankesi Maarialle kehrätä aito purppuraa ja tulipunaista, ja hän otti kehruut ja palasi kotiaan ja ryhtyi työhön.

Maaria otti saviastian ja kävi vettä noutamassa, ja katso, eräs ääni virkkoi: Terve armoitettu, Herra olkoon sinun kanssasi, siunattu sinä vaimojen seassa. Hän vilkui oikealle ja vasemmalle, mistä ääni? Kovasti vavisten hän riensi huoneeseensa, laski saviastian syrjään, otti purppurat käsille, istuutui ja kehräsi. Ja katso, enkeli astui hänen eteensä ja sanoi: Älä pelkää, Maaria, sillä sinä olet annon löytänyt kaikkivaltiaan edessä ja tulet hänen sanastaan raskaaksi. Kun hän tämän kuuli, kävi hän epätoivoiseksi ja virkkoi: Tulenko raskaaksi elävästä Jumalasta ja synnytänkö niinkuin kaikki vaimot tekevät? Enkeli vastasi: Ei niin, sillä Herran voima on sinut varjostava; sentähden on se pyhä, joka sinusta syntyy, kutsuttava Korkeimman pojaksi. Sinä olet nimittävä hänet Jeesus, sillä hän on pelastava kansansa synneistä. Ja Maaria vastasi: Olen Herran piikanen hänen edessään; tapahtukoon minulle, niinkuin sanonut olet.

Ja Maaria valmisti purppura- ja tulipunaisen kehruunsa valmiiksi ja vei ne papille, ja tämä siunasi hänet ja sanoi: Maaria, Herra Jumala on tehnyt nimesi suureksi ja olet siunatuksi tuleva kaikkien sukukuntien seassa. Riemastuksissaan tästä lähti Maaria tapaamaan Elisabetia, sukulaistaan, ja kolkutti hänen oveaan. Kun Elisabet tämän kuuli, heitti hän tulipunaisen kehruunsa syrjään, juoksi ovelle, avasi ja tervehti Maariaa sanoen: Mistä tulee, että minun Herrani äiti tulee tyköni? Sillä katsos, lapsi minun kohdussani hypähti ja tervehti sinua. Mutta Maaria ei ajatellut sitä salaisuutta, minkä arkkienkeli Gabriel oli sanonut hänelle, vaan katseli taivaalle ja sanoi: Kuka minä olen, että kaikki sukukunnat minua siunaavat? Ja hän viipyi kolme kuukautta Elisabetin luona. Mutta päivä päivältä hänen ruumiinsa paisui, ja Maaria rupesi pelkäämään, palasi kotiaan ja kätkeytyi Israelin lapsilta. Maaria oli kuudentoista vuoden vanha, kun kaikki nämä ihmeelliset seikat tapahtuivat.

Mutta kun hänen kuudes kuukautensa täyttyi, palasi Jooseppi rakenteeltaan, ja kun hän astui huoneeseensa, huomasi hän Maarian raskaaksi. Ja hän löi kasvoihinsa, heittäytyi maahan ja itki katkerasti sanoen: Millä kasvoilla katselenkaan Herraani? Sillä minä olen hänet impenä saanut Herrani Jumalani temppelistä enkä häntä vaalinut. Kuka se on, joka on minut pettänyt? Kuka on tämän konnantyön minun huoneessani tehnyt ja immen raiskannut? Onko Aatamin kohtalo uusiutunut minulle? Niinkuin hänen kunniansa hetkellä käärme tuli ja tapasi Eevan yksinään ja petti hänet, niin on myöskin minulle käynyt. Hän huusi Maarian luokseen ja sanoi hänelle: Sinä Jumalan sylilapsi, miksi olet tämän tehnyt ja olet Herrasi Jumalasi hyljännyt? Miksi olet itsesi alentanut, sinä kaikkein pyhimmässä kasvatettu ja enkelin kädestä ruokittu? Maaria itki katkerasti ja virkkoi: Puhdas olen enkä miehestä mitään tiedä. Mutta Jooseppi sanoi: Mistä on sitten tuo sinun ruumiiseesi tullut? Maaria vastasi: Niin totta kuin Herra minun Jumalani elää, en tiedä, mistä se minuun on tullut.

Ja Jooseppi pelästyi kovin ja poistui hänestä ja mietti mitä tehdä. Jooseppi tuumi itsekseen: Jospa minä hänen syntinsä peitän, niin minua syytetään, että taistelen Jumalan käskyjä vastaan, ja jos minä hänet paljastan Israelin lasten edessä, niin pelkään, että, jospa se, mikä hänessä on, lieneekin enkelistä lähtöisin, minut mainitaan sellaiseksi, joka viattoman veren olen kuolemantuomioon saattanut. Mitäs nyt hänelle teen? Tahdon hänet salaa jättää. Ja yö yllätti hänet. Ja katso, Herran enkeli ilmestyi hänelle unessa ja sanoi: Älä pelkää tämän immen takia, sillä se mikä hänessä on, on pyhästä hengestä, ja hän on synnyttävä pojan, jonka nimi on oleva Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa synneistä. Ja Jooseppi heräsi unestaan ja ylisti Israelin Jumalaa, joka hänelle sellaisen armon oli osoittanut, ja hän otti Maarian suojaansa.

Mutta kirjanoppinut Kannas tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: Miksi sinua ei ole näkynyt meidän kokouksissamme? Jooseppi vastasi: Koska matkasta väsynyt olin ja tahdoin ensimmäisen päivän levätä. Kannas kääntyi taakseen ja huomasi Maarian raskaaksi. Juoksujalassa hän riensi papin luo ja sanoi hänelle: Jooseppi, jonka taannut olet, on tehnyt konnantyön. Pappi kysyi: Kuinka niin? Ja hän sanoi: Neitsyen, jonka hän temppelistä saanut on, on hän raiskannut ja harjoittanut salavuoteutta, eikä ole siitä ilmoittanut Israelin lapsille. Ja pappi vastasi ja sanoi: Jooseppiko olisi tämän tehnyt? Kirjanoppinut Hannas vastasi: Lähetä palvelijoita tutkimaan, ja olet neitseen huomaava raskaaksi. Ja palvelijat läksivät sinne ja totesivat kirjanoppineen puhuneen totta, ja toivat neitseen Joosepin kanssa oikeuden eteen. Ja pappi lausui: Miksis olet tämän tehnyt, Maaria? Ja miksis olet sielusi alentanut ja olet unohtanut Herrasi Jumalasi, sinä, joka olet kasvatettu kaikkein pyhimmässä ja ravintosi saanut enkelin kädestä ja ylistyslauluja kuullut ja tanssinut hänen edessään? Miksi olet tämän tehnyt? Maaria itki katkerasti ja sanoi: Niin totta kuin Herrani Jumalani elää, puhdas olen enkä miehestä mitään tiedä. Ja pappi sanoi Joosepille: Miksis olet tämän tehnyt? Ja Jooseppi vastasi: Niin totta kuin Herra minun Jumalani elää, viaton olen minä häneen. Ja pappi sanoi: Älä lausu väärää todistusta, vaan puhu totuus; olet harjoittanut salavuoteutta etkä ilmoittanut Israelin lapsille etkä ole taivuttanut päätäsi kaikkivaltiaan käden alle, jotta siemenesi siunatuksi tulisi. Ja Jooseppi vaikeni.

Ja pappi puhui: Jätä neitsyt tänne takaisin, jonkas saanut olet Herran temppelistä. Ja Jooseppi pyrskähti suureen itkuun. Ja pappi puhui: Minä annan teidän juoda Herran koetusvettä, ja hän on teidän syntinne paljastava teidän omien silmienne eteen. Ja pappi otti veden ja antoi Joosepin juoda ja lähetti hänet vuorelle, mutta hän tuli riutumattomana takaisin. Hän antoi myös Maarian juoda, mutta hänkin tuli terveenä takaisin. Ja kaikki kansa ihmetteli, ettei mikään synti heistä näkynyt. Ja pappi puhui: Koskapa Jumala ei ole ilmaissut teidän syntiänne, en minäkään teidän syntiänne tuomitse, vaan päästän teidät. Ja Jooseppi otti Maarian ja palasi kotiaan täynnä riemua ja ylistystä Israelin Jumalaa kohtaan.

Ja tuli käsky keisari Augustukselta, että kaikki, jotka Betlehemissä Juudaan maassa asuivat, piti verolle laskettaman, ja Jooseppi lausui: Tahdon poikani kirjoituttaa, mutta mitä teen tämän neitseen kanssa? Miten minä hänet kirjoitutan? Vaimokseniko? Silloin saan hävetä. Tyttäreksenikö? Mutta tietäväthän kaikki Israelin lapset, ettei hän minun lapseni ole. Herra tehköön aikanansa, miten hän tahtoo. Ja hän satuloi aasinsa ja nosti Maarian satulaan, ja poika veti aasia ja hän itse kulki siinä vieressä. Kun oli päästy kolmen peninkuorman matkan päähän, kääntyi Jooseppi Maariaan päin ja näki, että hän oli murheellinen, ja sanoi itsekseen: Ehkäpä häntä vaivaa se, mikä hänessä on. Ja taas kääntyi Jooseppi häneen päin ja näki hänen nauravan ja kysyi häneltä: Maaria, miten on sinun laitasi, konsa näen sinun kasvosi nauravan, konsa murehtivan? Ja Maaria vastasi Joosepille: Kaksi kansaa näen silmilläni: toinen on täynnä itkua ja voihkinaa, toinen täynnä iloa ja riemua.

Kun he saapuivat matkansa puoliväliin, sanoi Maaria hänelle: Auta minua alas aasin selästä; sillä se mikä minussa on, pyrkii ulos tulemaan. Ja hän otti Maarian alas aasin selästä ja sanoi hänelle: Minne minä sinut vien ja miten kätken sinun pahoinvointisi; sillä kaupunki on kaukana.

Ja hän huomasi siinä lähellä luolan, vei hänet sinne, jätti poikansa Maarian luo, lähti itse ulos kätilöä hakemaan Betlehemin ympäristöltä. Ja minä Jooseppi käyskentelin enkä päässyt minnekkään ja katselin taivaan kantta ja näin sen seisovan liikkumattomana, ja katselin ilmaa ja näin sen jähmettyneen ja näin linnut liikkumattomina, ja minä katselin maata ja näin vadin maassa ja työmiesten leiriytyneen sen ympärille kädet vadissa, ja pureskelijat eivät purreet ja jotka olivat ylösnousemassa, eivät päässeet pystyyn, ja ne, jotka aikoivat pistää suuhunsa, eivät saattaneet sitä tehdä, vaan olivat kaikkien kasvot käännetyt korkeuteen; ja katso lammaskatrasta ajettiin, mutta se seisahtui, ja paimen nosti kättänsä aikoen lyödä, mutta hänen kätensä jäi tonkaksi pystyyn, ja katsoin virran kulkua ja näin pukkien turvat veden kalvossa, mutta ne eivät juoneet. Ja yht'äkkiä luisti taas kaikki luonnollista kulkuaan.

Ja katso nainen astui alas vuorelta ja hän sanoi minulle: Mies, mihin astut? Ja minä sanoin: Haen heprealaista kätilöä. Ja hän vastasi ja sanoi minulle: Oletko israelilainen? Ja minä sanoin hänelle: Olen; hän taas sanoi minulle: Kuka on se, joka luolassa on synnyttämässä? Minä sanoin: morsiameni. Hän kysyi: Eikö se ole sinun vaimosi? Minä vastasin: Hän on Maaria, joka kasvatettu on temppelissä Herran; hänet arvalla sain vaimokseni; kumminkaan hän ei ole minun vaimoni, vaan on hän raskaaksi tullut pyhästä hengestä. Ja kätilö sanoi: Onko se totta? Jooseppi vastasi: Tule katsomaan. Ja vaimo lähti hänen kanssansa, ja he astuivat luolan aukon eteen ja katso, välkkyvä pilvi peitti luolan. Ja kätilö lausui: Tänään on sieluni ylennetty; sillä minun silmäni ovat ihmeitä nähneet; sillä pelastus on syntynyt Israelille. Ja tuota pikaa hävisi pilvi luolasta ja luolasta paistoi kirkas valo, niin ettei silmämme sitä sietäneet; ja hetken perästä valokin hävisi, jonka jälkeen lapsi tuli näkyviin, ja se tuli ja otti rintaa äidiltään Maarialta. Kätilö huudahti ja sanoi: Tänään on minulla suuri päivä, kun tämän ihmeellisen näytelmän nähnyt olen.

Kätilö meni menojaan, ja Salome kohtasi hänet. Ja kätilö sanoi hänelle: Salome, Salome, minulla on ihmeitä kerrottavana sinulle: neitsyt on synnyttänyt, joka on vastoin luonnonlakia. Salome vastasi: Niin totta kuin Herrani Jumalani elää, jollen minä hänen tilannettaan tutki, en usko, että neitsyt on synnyttänyt.

Ja kätilö meni sisälle ja sanoi Maarialle: Laskeudu pitkällesi. Se kamppailu ei ole vähäinen, mikä sinun edessäsi on. Ja hän tutkiskeli merkkejä, parkaisi samalla ja sanoi: Voi minua jumalattomuuteni ja epäuskoni takia. Olen elävää jumalaa koetellut; ja katso minun kättäni polttaa ja se putoaa irti minusta. Ja Salome lankesi polvilleen Herran eteen ja sanoi: Isäini Jumala, muista minua, koska olen Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin siemenestä, eläkä aseta minua Israelin lasten ilkuttavaksi, vaan anna minulle käsivarteni jälleen. Sillä sinähän tiedät, että minä sinun nimeesi toimeni tein ja sinulta palkkani sain. Ja enkeli astui esille ja sanoi: Salome, Salome, nouse ylös, kosketa kädelläsi lasta ja kanna sitä, ja sinulle tulee siitä parannus ja ilo. Salome astui luo ja kantoi lasta sanoessaan: Minä tahdon lasta kunnioittaa, koska se on syntynyt Israelin suureksi kuninkaaksi. Ja katso, heti parani Salome, ja hän astui ulos luolasta vanhurskaana. Ja katso eräs ääni virkkoi hänelle: Sinun tulee kätkeä kaikki mitä ihmeellistä nähnyt olet sydämeesi eikä ilmaista, ennenkuin poika tulee Jerusalemiin.

Mutta minä Jaakob, joka tämän kertomuksen olen kirjoittanut, pakenin korpeen, koska Herodeksen kuoltua levottomuuksia syntyi Jerusalemissa, kunnes kapina siellä sammui, täynnä ylistystä Jumalaa kaikkivaltiasta kohtaan, joka minulle on antanut kyvyn ja viisauden kirjoittaa tämän kertomuksen. Se armo suodaan niille, jotka pelkäävät Herraamme Jeesusta Kristusta, jolle kunnia tulkoon iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen.

* * * * *

Kirjailija kiittää Jumalaa siitä, että hän on saanut kyvyn kirjoittaa tällaisen kertomuksen. Kirjailijakykyä siihen kai ei tarvita, mutta sitä enemmän uskoa. Armaita aikoja, jolloin eivät mitkään ihmeet olleet uskolle ylivoimaisia!

Kertomuksia Herran lapsuusvuosilta, israelilaisen filosofin Tuomaan kirjoittamia.

Minä Tuomas israelilainen aion tässä kaikille pakanoille ilmaista meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen lapsuus- ja suurtyöt, joita hän teki asuessaan meidän maassamme, niissä hän syntynyt on.———

Kun poikanen Jeesus tuli viisivuotiaaksi, leikki hän kerran erään virran kahlauspaikassa ja keräsi ohi virtaavan veden kuoppiin ja puhdisti veden samalla puhtaaksi ja käyttökelpoiseksi, ja pelkällä sanallaan hän tämän teki.