Part 5

Ja hän otti liejua ja muovaili siitä kaksitoista varpusta. Ja oli sabbatti, kun hän tämän teki. Oli siellä myös; paljon muitakin lapsia leikkimässä hänen kanssaan. Mutta kun eräs juutalainen näki, että Jeesus sabbattina leikki, riensi hän heti isä Joosepin hio ja sanoi: Katso, sinun poikasi on puron partaalla, on ottanut liejua, muovaillut kaksitoista lintua ja rikkonut sabbatin Ja kun Jooseppi tuli paikalle ja näki tämän, ärjäisi hän hänelle: Miksi teet sitä sabbattina mitä ei saa tehdä? Mutta Jeesus paukutti käsiään kokoon, huusi varpusille ja sanoi heille: Lentäkää pois! Ja linnut lehahtivat kirkuen ylös ja hävisivät. Kun juutalaiset sen näkivät, kauhistuivat he, menivät pois ja ilmoittivat päämiehilleen, mitä olivat nähneet Jeesuksen tekevän. __ __ __

Mutta kirjanoppineen Hannaan poika seisoi siinä Joosepin vieressä, otti puunoksan ja pani veden virtaamaan, minkä Jeesus oli koonnut kuoppiin. Kun Jeesus näki mitä tapahtui, virkkoi hän vihaisena hänelle: Vallaton, jumalaton pässinpää, mitä ovat kuopat ja vesi sinulle tehneet? Katso, nyt sinä tulet kuivumaan kuin puu etkä ole kantava lehtiä, et juuria etkä hedelmiä. Ja tuossa tuokiossa näivettyi tuo poikanen täydellisesti. Mutta Jeesus meni pois ja tuli Joosepin huoneeseen. Mutta kuihtuneen pojan vanhemmat kantoivat hänet pois ja valittaen itkivät hänen nuoruutensa voimaa ja veivät hänet Joosepin luo ja syyttivät häntä: Katso mimmoinen poika sinulla on, joka tuollaisia tekee!

Toisen kerran käveli hän kylän läpi, ja eräs poika juoksi ja töykkäsi häntä olkapäähän. Tästä vihastui Jeesus ja sanoi hänelle: Sinä et tule kulkemaan tietäsi loppuun asti. Ja samassa poika luuhistui maahan ja kuoli. Muutamat, jotka tämän näkivät, sanoivat: Mistä tuo lapsi on peräisin? Sillä jokainen hänen sanansa on valmis teko! Ja kuolleen pojan vanhemmat tulivat Joosepin luo ja valittivat: Kun sinulla tuollainen poika on, et sinä meidän kanssamme voi samassa kylässä asua; tai opeta häntä, että hän siunaa eikä kiroa: sillä hän tappaa meidän lapsemme. Ja Jooseppi otti pojan erilleen ja vetosi hänen omaantuntoonsa: Miksi sinä teet semmoisia, että väki saa kärsiä ja meitä vihataan ja vainotaan. Mutta Jeesus vastasi: Minä tiedän, että nämä sanat eivät ole minun vaan sinun; kumminkin tahdon vaieta sinun takiasi; mutta nuo muut kärsikööt rangaistuksensa. Ja samassa sokenivat ne, jotka olivat häntä syyttäneet. Ja jotka sen näkivät, pelästyivät kovasti eivätkä tietäneet, mitä heidän tuli ajatella, ja sanoivat hänestä: Kaikki mitä hän puhuu, olkoonpa hyvää tai pahaa, toteutuu ja muuttuu ihmeeksi. Mutta kun Jooseppi näki, että Jeesus sellaisia oli tehnyt, tarttui hän pojan korvaan ja nykäisi häntä kovasti. Mutta lapsi pani vastaan ja sanoi hänelle: Sinulle olkoon kylliksi hakea eikä löytää, ja sangen typerästi sinä olet tehnyt. Sinä et tiedä kuka minä olen; jos sen tietäisit, et minua suututtaisi. Ja vaikkapa minä nyt sinun luonasi olen, niin minä olen kumminkin ennen sinua luotu.

Ja muutaman päivän perästä Jeesus leikki ullakon katolla, ja yksi leikittelevistä pojista putosi katolta alas, ja kun toiset pojat näkivät tämän, pakenivat he, ja Jeesus jäi yksinään paikalle. Ja kuolleen vanhemmat tulivat ja syyttivät häntä, ikäänkuin hän olisi heittänyt pojan alas. Jeesus sanoi: Minä en ole häntä alas heittänyt. Vanhemmat kurittivat häntä. Jeesus hyppäsi katolta alas ja seisoi pojan ruumiin ääressä ja huusi kovalla äänellä: Zenon — se oli nimittäin hänen nimensä — nouse ylös ja sano minulle, olenko minä sinut heittänyt alas? Hän kavahti heti pystyyn ja sanoi: Et, Herrani, et ole tyrkännyt alas, vaan olet herättänyt ylös. Ja jotka näkivät, peljästyivät. Lapsen vanhemmat taas ylistivät Jumalaa ihmeen takia ja kunnioittivat Jeesusta. __ __ __

Muutamien päivien perästä hakkasi nuori mies halkoja liiterissä. Silloin luiskahti kirves ja halkaisi koko hänen jalkansa ja hän kuoli verenvuotoon. Kun nyt melua ja juoksua syntyi, niin juoksi myöskin Jeesus-poika sinne. Hän tunkeutui voimakkaasti joukon lävitse ja tarttui nuoren miehen haavoitettuun jalkaan ja siinä paikassa se parani. Mutta hän sanoi nuorukaiselle: Mene pois hakkaamaan halkojasi ja ajattele minua. Kun kansa näki mitä tapahtunut oli, kunnioittivat he poikasta ja sanoivat: Totisesti asuu poikasessa Jumalan henki. — __ __ __

Kun hän oli kuuden vuoden vanha, lähetti hänen äitinsä hänet vettä hakemaan ja tuomaan kotia, annettuaan hänelle saviastian; ahdingossa kolhaisi hän astiata ja astia särkyi. Jeesus levitti päällystakkinsa, täytti sen vedellä ja toi sen äidilleen. Kun äitinsä näki tämän merkin, suuteli hän poikaansa ja kätki tämän ihmeellisen tapahtuman, jonka hän näki, sydämeensä. __ __ __

Mutta hänen isänsä Jooseppi oli kirvesmies; hän teki auroja ja ikeitä. Nyt oli eräs rikas mies antanut hänelle tehtäväksi vuoteen itselleen. Kun nyt toinen sivulauta tuli lyhyemmäksi kuin vastaava toinen, ja Jooseppi ei tietänyt mitä hän tekisi, virkkoi Jeesus-poikanen isälleen: Pane molemmat laudat maahan ja sovita yhteen lautojen toinen pää. Ja Jooseppi teki niinkuin Jeesus oli hänelle sanonut. Jeesus asettui toiselle puolelle, tarttui lyhyempään lautaan kiinni ja veti sen yhtä pitkäksi kuin toisenkin. Ja hän virkkoi Joosepille: No tee nyt mikä sinun on tehtävä. Ja isä Jooseppi näki tämän, ihmetteli ja syleili lapsukaista, suuteli häntä ja sanoi: Mikä onni, että Jumala antoi minulle tuon poikasen. __ __ __

Kun Jooseppi huomasi poikasen älyn ja miten hän varttui, päätti hän, että pojalle opetettaisiin kirjoitustaito ja lukutaito, ja vei hänet siis opettajalle. Opettaja sanoi Joosepille: Ensin tahdon opettaa hänelle kreikankieltä, sitten hepreankieltä. Sillä hän tiesi jo ennestään pojan älyn ja pelkäsi häntä; kaikissa tapauksissa hän kirjoitti aakkoset ja selitti niitä uutterasti pitkän aikaa, mutta poika ei vastannut hänelle mitään. Vihdoin Jeesus sanoi hänelle: Jos sinä oikea opettaja olet ja tunnet kirjaimet kunnollisesti, niin sano minulle A-kirjaimen merkitys, ja minä tahdon sanoa, mitä B merkitsee. Tämä suututti opettajaa ja hän nappasi poikaa kalloon. Mutta poikanen, johon koski, kirosi hänet, ja tuota pikaa opettaja meni tainnoksiin ja putosi maahan kasvoilleen. Mutta poikanen palasi takaisin Joosepin huoneeseen. Mutta Jooseppi murehtui ja kääntyi äidin puoleen: Älä laske häntä ulos ovesta; sillä ken hänet suututtaa, hänen täytyy kuolla. __ __ __

Muutaman ajan perästä sanoi taas toinen opettaja, Joosepin läheinen ystävä: Annappas minulle poikanen kouluun; ehkäpä minä voin ystävällisillä puheilla opettaa hänelle kirjaimet. Ja Jooseppi sanoi: Jospa sinulla rohkeutta lienee, veliseni, niin ota hänet mukaasi. Ja hän otti hänet mukaansa pelolla ja vavistuksella; poikanen lähti kernaasti mukaan. Ja kun poika uljaana astui kouluhuoneeseen, huomasi hän kirjan pulpetilla, ja otti sen ja luki ei ainoastaan kirjaimet, mitkä siinä seisoivat, vaan hän koroitti äänensä ja puhui täynnä pyhää henkeä ja opetti läsnäoleville lakia.

Mutta paljon väkeä, mikä kokoontunut oli, seisoi siinä ääressä ja kuunteli häntä, ja he ihmettelivät hänen oppinsa suloutta ja hänen sanojensa luontevuutta, että hän, alaikäinen lapsi, voi siten esiintyä. Mutta kun Jooseppi sen kuuli, kauhistui hän ja juoksi kouluun luullen, että tämäkin opettaja oli jo raajarikkona. Mutta opettaja sanoi Joosepille: Veliseni, minä otin poikasen oppilaakseni; mutta hän on täynnä korkeaa armoa ja viisautta, ja muuten minä rukoilen sinua, veliseni, ota hänet pois huoneeseesi. Kun poikanen tämän kuuli, naurahti hän hänelle ja sanoi: Koska sinä oikein olet puhunut ja oikean todistuksen antanut, niin sinun tähtesi parantukoon myöskin lyöty, ja samalla parantui myöskin toinen opettaja. Mutta Jooseppi otti poikasen ja meni huoneeseensa. __ __ __

Jooseppi lähetti poikansa Jaakobin sitomaan halkoja yhteen ja tuomaan kotia, ja poikanen lähti hänen mukaansa. Sillä aikaa kuin Jaakob keräsi risuja, pisti kyykäärme Jaakobin käteen, ja kun hän tuskasta kitui ja oli menehtymäisillään, astui Jeesus hänen luokseen ja puhalsi haavaan, ja samassa kipu loppui ja eläin halkesi, ja siitä hetkestä parani Jaakob. __ __ __

Kun muutaman ajan perästä huonetta rakennettiin ja suuri pauhu syntyi, seisahtui Jeesus kuuntelemaan ja meni sinne, ja kun hän siellä näki kuolleen makaavan, tarttui hänen käteensä ja sanoi: Mies, minä sanon sinulle, nouse ylös, tee työsi. Ja samassa mies nousi ylös ja kunnioitti pilttiä. Mutta kun kansa tämän näki, ihmetteli se ja sanoi: Tuo piltti on taivaasta kotoisin, sillä monta sielua hän on kuolemasta pelastanut, ja monta hän on vielä herättävä elämänsä aikana. __ __ __

Sen jälkeen oli Joosepin naapuruudessa sairas lapsi kuollut, ja hänen äitinsä itki kovasti. Jeesus kuuli, miten suuri valitus ja voihkina syntyi, ja riensi kiiruhtaen sinne ja tapasi lapsen kuolleena, ja hän kosketti lapsen rintaa ja sanoi: Minä sanon sinulle, lapsi, sinä et saa kuolla, vaan elää, ja sinun pitää olla äitisi luona. Ja samassa lapsi katsahti ylös ja hymyili. Mutta hän sanoi vaimolle: Nosta se ylös ja anna sille maitoa ja ajattele minua. Ja ympärillä seisova väki oli ihmeissään ja sanoi: Totisesti tämä poika oli joko Jumala tai jumalan enkeli; sillä jokainen hänen sanansa on valmis tosiasia. Ja Jeesus läksi sieltä pois ja rupesi leikkimään muitten poikien kanssa. __ __ __

Kun Jeesus palasi koulusta kotia, näki hän verstaan ja nuoren miehen, joka kasteli vaatteita ja monenlaisia harmaita liinoja kattilassa, samalla kuin hän käsitteli kutakin kappaletta tilaajan halun mukaan. Jeesus-poikanen astui nyt siihen, nuorukaisen tehdessä työtään, ja otti omasta puolestaan erään siellä viruvan huivin ja heitti sen kattilaan, joka oli täynnä indigoa. Kun nuorukainen huomasi, että huivit olivat pilaantuneet, kirkaisi hän ääneen ja karkasi Herran Jeesuksen kimppuun ja sanoi: Mitä sinä, Maarian poika, olet minulle tehnyt ja saattanut minut huonoon huutoon kaupungin väestön keskuudessa; jokainen on pyytänyt sopivan värin, ja sinä tulet tähän ja pilaat kaikki! Herra Jeesus vastasi: Minkä huivin värin sinä tahtonetkaan saada muutetuksi, sen minä tahdon sinulle muuttaa. Ja hän ryhtyi nostamaan vaatteita kattilasta; kaikki oli värjätty siihen väriin, niihin värjääjä tahtoi, kunnes hän kaikki oli nostanut ylös. Kun juutalaiset nämä ihmeet ja merkit näkivät, ylistivät he Jumalaa. __ __ __

Kun hän oli kahdentoista vuoden vanha, menivät hänen vanhempansa tavan mukaan pääsiäisjuhlille matkatoveriensa kanssa ja juhlien jälkeen he palasivat kotiaan, ja kotimatkalla Jeesus poikkesi Jerusalemiin. Mutta hänen vanhempansa luulivat, että hän kulki matkaseurueen mukana. Kun he olivat kulkeneet yhden päivämatkan, hakivat he häntä sukulaistensa joukosta, ja kun he eivät häntä löytäneet, tulivat he murheellisiksi ja palasivat taas kaupunkiin ja hakivat häntä ja kolmantena päivänä he löysivät hänet istuvana temppelissä, opettajien keskellä, kuinka hän lakia selitti ja he kysyivät. He huomasivat kaikki ja ihmettelivät, kuinka hän, joka vielä oli poikanen, johdatti kansan vanhimmat ja opettajat toisille ajatuksille selittäessään lain pääkohtia ja profeettojen lauseita. Silloin astui hänen äitinsä Maaria esille ja sanoi hänelle: Miksis olet tämän tehnyt, lapsukaiseni? Katso, me olemme sinua haikeasti hakeneet. Jeesus vastasi hänelle: Miksi te haette minua, ettekö tiedä että minun täytyy olla siinä, mikä minun isälleni kuuluu. Kirjanoppineet ja farisealaiset sanoivat: Oletko sinä tämän poikasen äiti? Hän vastasi: Minä se olen. He sanoivat hänelle: Autuas olet sinä vaimojen joukossa, sillä Jumala on sinun ruumiisi hedelmän siunannut, sillä moista ihanuutta ja moista kuntoa ja moista viisautta emme ole nähneet emmekä kuulleet.

Jeesus nousi ja seurasi äitiään ja oli vanhemmilleen alamainen. Hänen äitinsä kätki kaikki, mikä tapahtunut oli, sydämeensä. Mutta Jeesus varttui viisaudessa ja vuosissa ja armossa.

Hänelle olkoon kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen! Amen.

* * * * *

Jos Jeesus olisi käynyt Suomen tasavallan nykyaikaisia valtion oppilaitoksia, olisi varmaa varmempi, että hänellä joka lauantai olisi ollut jälkeenistumista uppiniskaisuudesta, röyhkeydestä j.n.e. Ja lopullisesti huolestuneelle isä Joosepille olisi annettu koulun puolesta kehoitus ottamaan poikansa pois koko luku-uralta. Israelilainen filosofi Tuomas ei ole, innossaan elävästi kuvata Jumalan oman pojan äkkikypsyyttä ja hänen merkillistä kykyään jo nuorena poikana hämmästyttää ympäristöä aina onnistuneilla ihmetöillä, muistanut siveysopin alkeellisimpiakaan vaatimuksia. Mutta eihän Tuomas ole ainoa, jolle tällaisia erehdyksiä on tapahtunut. Kanoniset evankelistatkin antavat Jeesuksen tylysti puhutella äitiään, ja äiti puolestaan, kaikista Jeesuksen tekemistä ihmeistä huolimatta, ei ymmärrä häntä arvostella muuksi kuin tavalliseksi lapseksi, ja ihmisille Maaria sanoo pojastaan, että hän on hullu.

Näille kirjailijoille on annettava anteeksi. Heillä oli huono pää, mutta hyvä sydän. He tekivät työtä vain Jumalan kunnian ylistämiseksi.

Paavalin ja Teklan teot.

Niinkuin nykyaikaisessa ranskalaisessa kirjallisuudessa "aviorikokset" ovat kertomusten pääaiheita, niin alkukristittyjen novelleissa "aviolakko" näyttelee pääroolia. Kristinoppi vaikutti ylenpalttisella hentomielisyydellään aluksi etupäässä naisiin. Apostolien ja ensimmäisten saarnaajien ympärillä kihisi naisia, kaikesta päättäen hysteriaan taipuvia. Naisten avulla kristinoppi noin vuonna 500 j.Kr. vihdoinkin voitti ja sulatti itseensä vaarallisen kilpailijansa Mithras-opin, jonka miehekkäämpää sävyä varsinkin legioonasotilaat intohimoisesti kannattivat.

Pelkkiä mielikuvituksen tuotteita eivät liene nuo yhä uusiintuvat kertomukset apostoleilla aviovaimoista, jotka luopuivat miehistään ja lapsistaan ja varhaisesta aamusta myöhään iltaan juoksivat kokouksissa, suutelivat apostolien jalkoja, heidän kahleitaan, heidän käsiään. Loistavia perhekuvauksia sisältävät varsinkin Indian apostolin Tuomaan teot. Erinomaisen hienotunteisten aviomiesten kaikki houkutukset, pyynnöt ja rukoukset olivat turhat; vaimot, jotka olivat vuosikymmeniä eläneet onnellisissa avioliitoissa, jättävät miehensä, kotinsa ja lapsensa ja seuraavat saarnaajaa matkoilla, seurustelevat hänen kanssaan vankiloissa, joskus kärsivät hänen kanssaan kidutuksia ja teloituksia. Saarnaajia eivät mitkään perheonnettomuudet järkytä; manaten he vaativat, että aviovaimojen täytyy pontevasti torjua kaikkia miestensä lähentelemisiä. Pidättyväisyys avioelämästä, maallisen lemmen lakko on kristityn velvollisuus.

Olivatko näitten naisten ja saarnaajien suhteissa eroottiset tunteet vaikuttamassa? Yhdistikö heidät toisiinsa jonkinlainen sublimeerattu lemmentunne? Ehkä jonkinlainen itsetiedoton hellä suhde. Mutta harvoin saa lukea kirjallisuutta, jossa "elämän puhtaus" on niin sydämen pohjasta ylistettyä kuin näissä apostolien teoissa. Saattaahan olla mahdollista, että kuolevan kansan keskuudessa voi tavata olioita, joille lemmenlakko on luonnollista ja puhdasta. Useimmiten lemmenlakko on epäpuhtauden huippu.

Saattoihan toiselta puolen se sukupuolielämän hurjastelu, joka ajanlaskumme alussa vallitsi koko silloisessa maailmassa, tympäistä ruumiillisesti heikkoja tai henkisesti kehittyneitä henkilöitä, niin että he inholla käänsivät selkänsä maailmalle ja vapaaehtoisesti tekivät lemmenlakon.

Kreikkalaiset tarut kertovat vain lemmestä, ja yhä vain lemmestä ja jumalien aviorikoksista, kristityt legendat yhtä mittaa lemmenlakosta. Mutta maallinen lempi sittenkin on molempien "lempiaihe". Kristittyjen negatiivinen lempi ehkä vieläkin kiihkoisempi kuin kreikkalaisten positiivinen, kevyt lempi.

Tekla ei ollut aviovaimo, vaan kihlattu morsian, mutta henkisesti Paavaliin kiintynyt. Paavalin ulkonaisesta henkilöstä annetaan kuvaus, joka ei tavalliseen naiseen tee edullista vaikutusta. Paavali oli "mies lyhyenläntä, kaljupää ja vääräsääri, jaloryhtinen, kulmakarvat yhteenkasvaneina, ja hänellä oli pieni, vähän köyry nenä".

Tekla-legenda on hyvin arvossapidetty varsinkin kreikkalaiskatolisessa kirkossa, jossa hänen nimensä luetaan Fjokla.

Ja kun Paavali oli poikennut Onesiforoksen taloon, syntyi suurta iloa ja polvistumisia ja leivänmurtamista ja puhetta pidättyväisyydestä ja kuolleista ylösnousemisesta, samalla kuin Paavali sanoi: Autuaita ovat ne, jotka ovat puhtaat sydämestä, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat ne, jotka ovat säilyttäneet lihansa siveänä, sillä he muuttuvat Jumalan templiksi. Autuaita ovat ne, jotka pidättäytyvät, sillä Jumala puhuttelee heitä. Autuaita ovat ne, jotka tämän maailman ovat kieltäneet, sillä he ovat Jumalalle mieluisia. Autuaita ovat ne, joilla on vaimot niinkuin heillä ei niitä ollenkaan olisi, sillä he perivät Jumalan. Autuaita ovat ne, joilla on jumalanpelko, sillä heistä tulee Jumalan enkeleitä. Autuaita ovat ne, jotka pelkäävät Jumalan sanoja, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat ne, joita Jeesuksen Kristuksen viisaus on liikuttanut, sillä heitä kutsutaan Kaikkeinkorkeimman lapsiksi. Autuaita ovat ne, jotka ovat kasteen säilyttäneet, sillä he saavat virkistystä isässä ja pojassa. Autuaita ovat ne, jotka ovat tulleet tuntemaan Jeesuksen Kristuksen, sillä he saavat olla valkeudessa. Autuaita ovat ne, jotka Jumalan rakkauden tähden ovat hyljänneet maailman menon, sillä he saavat istua siunattuina isän oikealla puolella. Autuaita ovat ne, jotka ovat laupiaat, sillä he voittavat laupeuden eivätkä näe viimeisen tuomion kauheata päivää. Autuaita ovat neitsyitten ruumiit, sillä ne miellyttävät Jumalaa eivätkä menetä siveytensä palkkaa. Sillä isän sana on heille pelastuksen keino pojan päivänä, ja he saavat rauhan iankaikkisesti.

Ja sill’aikaa kun Paavali näin puhui seurakunnalleen Onesiforoksen talossa, istui eräs Tamyris nimiselle miehelle kihlattu neitsyt, jonka nimi oli Tekla — ja jonka äidin nimi oli Teoklia — oman talonsa läheisessä ikkunassa ja kuunteli päivät ja yöt sanaa neitseellisestä elämästä ja rukouksesta, niinkuin Paavali sitä julisti. Eikä hän taipunut lähtemään ikkunasta, vaan kiintyi yhä lujemmin uskoon sanomattomalla ilolla. Mutta kun hän näki myöskin useiden vaimojen ja neitsyitten menevän Paavalin tykö, syntyi hänessä halu, että hänkin saattaisi olla kyllin arvokas Paavalin eteen astumaan ja Kristuksen sanaa kuulemaan. Sillä hän ei ollut vielä omin silmin Paavalia nähnyt, vaan kuuli ainoastaan hänen sanansa. Mutta kun Tekla ei poistunut ikkunasta, lähetti hänen äitinsä noutamaan Tamyristä. Mutta tämä tulee mitä iloisimmalla mielellä, ikäänkuin hänen olisi pitänyt Tekla jo vihille viedä. Nyt puhui Tamyris Teoklialle: Missä onkaan minun Teklani, että hänet saisin nähdä? Ja Teoklia vastasi: Kummallinen tarina on minun sinulle kerrottava. Kolmeen päivään ja kolmeen yöhön ei nimittäin Tekla ole ikkunasta noussut, ei syömään eikä juomaan, vaan ikäänkuin hän olisi mitä korkeimpaan riemuun huomionsa kääntänyt, niin on hän kiintynyt erääseen vieraaseen mieheen, joka petollisia ja häikäiseviä sanoja opettaa, niin että ihmettelen, miten niin ylvään neitsyen kuin hänen kainoutensa tätä tuskallista alennusta on sietänyt. Tamyris! Tämä ihminen vie ikonilaisten kaupungin kapinaan, ja sinun Teklasi seuraa mukana. Sillä kaikki vaimot ja nuoret miehet menevät hänen luokseen ja ottavat opetusta häneltä. Ihmisen täytyy, niin hän sanoo, yhtä ainoata Jumalaa yksinomaan peljätä ja pidättyvästi elää. Mutta minunkin tyttäreni on yhä kiintynyt, kuten hämähäkki ikkunan pihtipieleen takertuu, hänen sanojensa vaikutuksesta äärettömään kaihoon ja kammottavaan intohimoon. Hän kallistaa koko korvansa tälle puheelle ja antaa itsensä sen johdosta hullaantua, tyttö parka. Mutta mene hänen tykönsä ja puhu hänen kanssansa; olethan hänen kanssansa kihloissa.

Ja Tamyris meni, täynnänsä rakkautta, hänen luokseen, mutta samalla tuntien jonkinlaista kammoa hänen kiihtymyksensä tähden, ja puhui: Tekla, morsiameni, mitä varten istut siinä? Ja mikä on se intohimo, mikä sinut on vallannut, ettäs olet noin poissa tolaltasi? Palaja Tamyriksesi tykö ja häpeä. Mutta hänen äitinsä sanoi vielä samaa hänelle: Lapsi, miksi istut siinä ja tähystelet ympärillesi, etkä mitään vastaa, vaan olet kokonaan järkytetty? Ja läsnäolevat itkivät katkerasti, Tamyris, koska hän menetti vaimonsa, Theoklia tyttärensä tähden, palvelijattaret herrattarensa tähden. Talossa vallitsi nyt vaikerrusten suuri nielu. Eikä mihinkään näihin tapahtumiin Tekla kiinnittänyt huomiotaan, vaan kuunteli ainoastaan Paavalin sanaa.

Mutta Tamyris hyökkäsi ulos kadulle ja tarkasteli kaikkia, jotka Paavalin tykö menivät ja sieltä tulivat. Ja hän näki kaksi miestä, jotka keskenänsä kovin riitelivät, ja hän puhui heille: Miehet, keitä te olette, sanokaa minulle, ja kuka on se, joka on teidän kanssanne tuolla sisällä, tuo harhaopinlevittäjä, joka siellä nuorukaisten ja neitsyitten sielut pettää, etteivät he avioon halua, vaan vapaiksi tahtovat jäädä? Lupaan teille nyt antaa paljon rahaa, jos te minulle annatte hänestä tietoja, sillä minä olen kaupungin ensimmäinen. Ja Demas ja Hermogenes vastasivat hänelle: Kuka tämä on, emme tiedä. Mutta hän ryöstää miehiltä vaimot ja neitsyiltä miehet, sanoen: Mitään ylösnousemusta ei teille ole ilman, että siveinä pysytte ettekä lihaanne tahraa. Mutta Tamyris sanoi: Tulkaa, miehet, kotiini ja nauttikaa virvokkeita kanssani. Ja he astuivat ylellisen aterian ääreen, missä oli runsaasti viiniä, paljon rikkautta ja loistava pöytä. Ja Tamyris antoi heidän juoda, koska hän oli Teklaan rakastunut ja tahtoi saada vaimon huostaansa hänen äitinsä Teoklian määräämänä päivänä. Ja aterioitaessa puhui Tamyris: Rakkaat miehet, sanokaa minulle, mikä hänen oppinsa on, että minäkin sen oppisin tuntemaan; sillä minun tuskani ei ole vähäinen Teklan tähden, koska hän on niin rakastunut tuohon muukalaiseen, ja minä tahtoisin päästä naimisiin. Mutta Demas ja Hermogenes vastasivat: Vie tuo mies käskynhaltija Castelliuksen tykö, koska hän kansaa yllyttää Kristuksen uuteen oppiin, ja sen nojalla hän hänet tuomitsee kuolemaan, ja sinä saat vaimosi Teklan.

Kun Tamyris oli tämän saanut heiltä tietää, nousi hän vuoteeltaan varhain aamulla, hyvin mustasukkaisena ja suuttuneena, ja hän meni Onesiforoksen taloon ylimmäisten ja liktorien ja kartuilla varustetun oman väkensä seuraamana ja puhui Paavalille: Sinä olet ikonilaisten kaupungin vietellyt ja erittäinkin minun kihlatun morsiameni, ettei hän minua tahdo! Nouse, me tahdomme mennä käskynhaltija Castelliuksen tykö! Ja koko väki huusi: Matkaan, velho! Hän on vietellyt kaikilta meiltä vaimot, ja kansa on yllytetty.

Ja Tamyris astui tuomarinistuimen eteen ja puhui suurella äänellä: Prokonsuli, tämä ihminen — emme tiedä, mistä hän on —, joka ei tahdo nuorten tyttöjen menevän naimisiin: hänen on sinulle tunnustettava, miksi hän näin opettaa. Mutta Demas ja Hermogenes puhuivat Tamyrikselle: Sano, että hän on kristitty, ja heti olet saattanut hänet turmioon. Mutta prokonsuli tahtoi päättää hänen entisyydestään ja kutsui Paavalin luoksensa ja sanoi hänelle: Kuka olet ja mitä opetat? Ei ole mikään vähäinen syytös, jolla he sinua vastaan esiintyvät. Ja Paavali koroitti äänensä ja sanoi: Koska minun tänään tulee puhua siitä, mitä opetan, niin kuule, prokonsuli: Se elävä Jumala, koston Jumala, kiivas Jumala, se Jumala, joka itselleen on kylliksi, se tahtoo ihmisten pelastusta ja on minut lähettänyt, että minä riistäisin teidät irti katoovaisuudesta ja saastaisuudesta ja jokaisesta maallisesta riemusta ja kuolemasta, jotta ette enää syntiä tekisi. Sentähden on Jumala lähettänyt poikansa, josta minä evankeliumia julistan ja opetan, että ihmisillä hänessä toivo olisi, — jolla yksin oli sääliä langennutta maailmaa kohtaan, jotteivät ihmiset enää olisi lain alaisia, vaan että heillä usko olisi ja Jumalanpelko ja siveellisen arvon tuntemus ja totuuden rakkaus. Jos nyt opetan, mitä Jumala on minulle ilmoittanut, mitä pahaa silloin teen, prokonsuli? — Kun prokonsuli oli tämän kuullut, antoi hän käskyn sitoa Paavalin ja viedä hänet vankeuteen, kunnes hän paremman tilaisuuden tullen voisi häntä tarkemmin kuulustella.

Mutta Tekla antoi yöllä rannerenkaansa, jonka hän kädestään oli irroittanut, ovenvartijalle, ja kun ovi hänelle avautui, meni hän kiireesti vankilaan. Vankilan vartijalle hän lahjoitti hopeaisen peilin, ja hän saattoi nyt mennä Paavalin luokse, ja hän istuutui hänen jalkainsa juureen ja kuunteli sanaa Jumalan suurista teoista Paavali ei ollut vähintäkään pelännyt, vaan hän käyskenteli luottavassa kanssakäymisessä Jumalan kanssa. Mutta Teklan usko karttui hänen suudellessaan Paavalin kahleita.

Mutta kun Teklaa hänen talonväkensä ja Tamyris kaipasivat, juostiin häntä etsien kaikilla kaduilla, ja eräs ovenvartijan orjakumppani antoi ilmi hänen yöllä ulosmenneen. Ja he tutkivat ovenvartijaa, ja tämä sanoi heille: Hän on mennyt muukalaismiehen tykö vankilaan. Silloin he menivät ulos, ottivat kiireesti kansanjoukon mukaansa ja kertoivat prokonsulille, mitä oli tapahtunut.

Tämä antoi viedä Paavalin tuomioistuimen eteen. Mutta Tekla kieriskeli siinä paikassa, missä Paavali oli häntä opettanut vankilassa istuessaan. Prokonsuli antoi Teklankin saattaa tuomioistuimen eteen; mutta hän meni sinne täynnä iloa ja ihastusta. Mutta Paavalia uudelleen tuotaessa esiin huusi joukko kansalle: Hän on noita, perikatoon hänet! Mutta mielellään kuuli prokonsuli Paavalin puhuvan Kristuksen hurskaista teoista. Ja kun hän oli pitänyt neuvottelun, huusi hän Teklalle sanoen: Miksi et mene naimisiin ikonilaisten lain mukaan Tamyriksen kanssa? Mutta Tekla seisoi paikallaan ja katseli lakkaamatta Paavaliin. Kun hän ei nyt vastannut, niin huudahti Teoklia, hänen oma äitinsä: Polttakaa tuo kuriton, polttakaa tuo naimaton teatterissa, jotta kaikki vaimot, jotka tämän miehen ovat antaneet itseään opettaa, joutuisivat hätään. Ja prokonsuli kärsi suuria tuskia ja antoi Paavalia ruoskia. Mutta Teklan hän tuomitsi roviolla poltettavaksi.

Heti nousi prokonsuli paikaltaan ja meni teatteriin. Ja koko väkijoukko tunkeutui tuskallista näytelmää katsomaan. Mutta Tekla — kuten karitsa erämaassa tähystelee ympärillensä paimenta kaivaten, — niin etsi hän Paavalia. Ja nostaessaan katseensa yli kansanjoukon näki hän Herran istuvan Paavalin hahmossa, ja sanoi: Ikäänkuin en olisi voinut lujana pysyä, on Paavali tullut minua katsomaan. Ja Tekla kiinnitti häneen koko huomionsa; mutta Paavali katosi taivaaseen. Mutta nuorukaiset ja neitsyet toivat halkoja ja olkia sisään, polttaakseen Teklan. Kun hänet nyt alastomana tuotiin esille, itki prokonsuli ja ihmetteli sitä voimaa, mikä hänessä asui. Mutta teloittajat latoivat halot ja käskivät hänen nousta polttoroviolle. Hän astui puiden päälle ja teki samalla ristin merkin. Mutta he sytyttivät tulen hänen allensa. Ja vaikka voimakas liekki leimahti ilmoille, ei tuli häneen koskenut. Sillä Jumala armahti häntä ja antoi maanalaisen kohinan syntyä, ja vesipilvi ja rakeet varjostivat teatterin yläpuolelta, ja suuri pilvisäiliö purkautui, niin että paljon katseli joita joutui vaaraan ja kuoli ja tuli sammui, mutta Tekla pelastui. __ __ __

Mutta Paavali oleskeli Onesiforoksen ja hänen vaimonsa ja hänen lastensa kanssa avoimessa hautaholvissa tien varrella, joka johtaa Ikoniasta Dafneen, ja paastosi. Mutta kun monta päivää kului, joiden aikana he paastosivat, puhuivat lapset Paavalille: Meillä on nälkä. Eikä heillä ollut mitään, millä ostaa leipää; sillä Onesiforos oli jättänyt maalliset ja oli seurannut Paavalia koko perheineen. Mutta Paavali riisui päällysvaatteen yltään ja sanoi: Mene, lapsi, myy tämä ja osta useita leipiä ja tuo ne tänne. Mutta kun poika oli ostoksella, näki hän naapurinsa Teklan ja säikähtyi ja virkkoi: Tekla, mihin menet? Tämä vastasi: Etsin Paavalia, koska olen liekeistä pelastunut. Ja poika sanoi: Tule, vien sinut hänen luokseen, sillä hän on huolissaan sinun tähtesi ja rukoilee ja paastoaa jo kuudetta päivää. Mutta kun he hautaan astuivat, missä Paavali oli polvillaan ja rukoili sanoen: Kristuksen isä, älkööt liekit Teklaan koskeko, vaan astu sinä hänen avukseen, sillä hän on sinun — niin Tekla hänen takanaan seisoen huudahti: Isä, joka taivaan ja maan olet luonut, rakkaan poikasi Jeesuksen Kristuksen isä, sinua kiitän, että minut liekeistä pelastanut olet, jotta minä Paavalin näkisin. Ja samalla kuin Paavali nousi, katsoi hän häneen ja sanoi: Jumala, sinä joka sydämet tunnet, Herramme Jeesuksen Kristuksen isä, sinua kiitän, että niin pian rukoukseni olet kuullut. Ja haudan sisällä vallitsi suuri rakkaus ja Paavali ja Onesiforos ja kaikki iloitsivat. Mutta heillä oli viisi leipää ja vihanneksia ja vettä, ja he olivat iloisia Kristuksen hurskaista teoista. Ja Tekla puhui Paavalille: Olen hyvin iloinen ja tahdon seurata, mihin menetkin. Mutta Paavali sanoi: Aika on paha, ja sinä olet vartaloltasi kaunis. Ettei vain toinen kiusaus sinua kohtaisi, pahempi kuin ensimmäinen; etkä sinä kestäisi, vaan hullaantuisit miehiin. Ja Tekla sanoi: Anna minulle ainoastaan Kristuksen sinetti, eikä mikään kiusaus minua kohtaa.