Part 14

Tobolsk oli ollut paljoa huonompi kuin Tsarskoje Selo, mutta Jekaterinburgiin verrattuna se oli paratiisi. Nyt nimittäin keisarillinen perhe oli oikeassa vankilassa. Kaikki yhteys ulkomaailmaan oli katkaistu. Vangit saivat tästä lähtien vain niukat ruoka-annokset, eikä heidän sallittu liikkua talon vieressä olevassa pikku puutarhassa muuta kuin tunnin ajan päivässä. Ikkunaruudut oli maalattu himmeän valkoisiksi, ja koko talossa saattoi avata vain yhden ainoan ikkunan, niin että toukokuun ja kesäkuun kuumilla ilmoilla huoneiden raskas huono ilma kohosi usein kahdeksaankymmeneen asteeseen Fahrenheitia (noin 27 ast, Celsiusta). Vangit kärsivät tavattomasti, eniten kaikista Aleksei poikanen; hänen painonsa väheni, ja hän näytti surkastuneelta. Vuoteita ei ollut tarpeeksi, ja suuriruhtinattaret nukkuivat lattialle levitetyillä patjoilla. Aleksandran terveys huononi. Hänen sydämensä vaivasi häntä; tuntien itsensä heikoksi hän pysyi päiväkausia vuoteessa. Liikuskelu puutarhassa julkeiden punaisten vahtisotamiesten läsnäollessa ei tuntunut hänestä houkuttelevalta. Mieluummin hän luki tuntikausia raamattua ja mietiskeli. Päiväkirjassaan hän mainitsee usein "kokoilevansa ajatuksiaan". Mutta me näemme siitä myöskin niiden harvojen huvitusten luettelon, joita vangeille myönnettiin harvoina kertoina. Niinpä lapset eräänä päivänä ilahtuivat saadessaan hedelmäsalaattia, ja erään toisen kerran muuan ystävällinen punainen antoi heille vähän suklaata. Vähitellen ne harvat palvelijat, jotka olivat jääneet perheen luokse, otettiin pois. Viimeksi lähti uskollinen merimies Nagorni, joka oli ollut Aleksein "hoitaja". Suuriruhtinattaret suorittivat urhoollisesti kaikki kotiaskareet. He pyyhkivät pölyt, kiilloittivat mitä tarvittiin, pesivät vaatteet, saivatpa he leivotuksi leipääkin, minkä taidonnäytteen Nikolai erikoisesti mainitsi päiväkirjassaan. Heinäkuussa asiat pahenivat. Komissaariksi nimitettiin röyhkeä Jurovski, joka pani toimeen kotietsintäjärjestelmän. Hän riisti vangeilta heidän maitoannoksensa ja takavarikoi kaikki heidän hallussaan olevat jalokivet. Koettipa hän kiskoa Nikolain sormesta hänen vihkisormustaankin, mutta se ei lähtenytkään irti oltuaan paikallaan melkein viisikolmatta vuotta. Kansalaissodan siirtyessä lähemmäksi Jekaterinburgia syntyi punaisten keskuudessa hermostunut jännitys, ja heidän vuokseen vankien oli pakko luopua kävelytunnistaan, jotta heidän ei olisi tarvinnut kuulla vanginvartijoittensa saastaisia ja häpeämättömiä huomautuksia. Heinäkuun toisella viikolla Aleksei sai uuden verenvuotokohtauksen ja joutui vuoteen omaksi kovaan kuumeeseen, mutta hänen epätoivoisen äitinsä ei sallittu kutsua lääkäriä. Maailmasta eristettypä, tukehtumaisillaan tuulettamattomien huoneiden ilmassa, kehnosti ravittuina ja lakkaamatta alttiina tyranniensa loukkauksille vangit joutuivat alakuloisuuden valtaan. Välistä he koettivat pelata vähän béziqueä, ja keisarinna sai lohtua raamatun lukemisesta...[115]

"Sinä päivänä minä rakennan Daavidin kaatuneen majan". Keisarinna miettii näitä profeetta Amoksen sanoja, jotka hän on juuri kuullut. Ei ole vielä paljonkaan yli puoliyön. Huoneen ilma on lämmin ja painostava. Aleksandra ei voi nukkua. Hän on oikaissut väsyneen ruumiinsa kovalle vuoteelle ja kuuntelee puolisonsa rauhallista hengitystä ja poikansa levotonta huohotusta. Rakas lapsikulta: hän ei ole lainkaan hyvissä voimissa, hän on kuumeinen, ja huomisaamuna Aleksandran täytyy taas koettaa saada komissaarilta lupa tuoda lääkäri katsomaan Alekseita. "Minä rakennan Daavidin kaatuneen majan". Niin, Aleksandra uskoo Sallimukseen. Taivaan kanssa tehty sopimus on voimassa, ja kaikki muuttuu vielä hyväksi. Kaiken täytyy muuttua hyväksi. Kärsimykset tulevat Jumalalta... mutta oi, kuinka vaikea välistä on kärsiä ja olla menettämättä toivoaan. Ihmeitä tapahtuu. Eikö Jumala auttanut pehmittämään kauhean Avdjevin, humalaisen ja moukkamaisen komissaarin sydäntä, vaikka hän oli aluksi niin hävytön? Eikö hänen sydämensä heltynyt? Eikö hän muuttunut ystävälliseksi? Ja Moshkin, hänen julma apurinsa? Eikö hän toimittanut Nickylle vankilan ulkopuolelta lähetettyä kirjettä, jossa luvattiin apua? Tosin heidät ilmiannettiin neuvostohallitukselle, ja heidän tilalleen lähetettiin Jurovski, julma mies. Mutta usko saa aikaan ihmeitä. Kenties hänkin?... täytyy vain uskoa, odottaa ja rukoilla.

Askeleita käytävässä. Sen huoneen ovi, jossa Nikolai, Aleksandra ja heidän poikansa nukkuvat, lennähtää auki. Jurovski tulee huoneeseen ja kehoittaa kaikkia nousemaan heti paikalla: kaupungissa on levottomuuksia, vankien on lähdettävä pois paikalla, heidän täytyy pukeutua ja kerääntyä alakerrassa olevaan huoneeseen. Jurovskilla on kiire, hän antaa vangeille hyvin niukasti aikaa pukeutumiseen ja muutamien esineiden sieppaamiseen. Hän menee heidän edellään alakerrokseen. Nikolai tulee ensimmäisenä silmät vielä unisina ja kantaen poikaansa sylissään, Aleksandra seuraa tyttärineen ja heidän takanaan vartiat työntävät edellään vanhaa tohtori Botkinia, palvelustyttö Anna Demidovaa, joka kantaa pieluksia, Tsarskoje Selon vanhaa keittiöpäällikköä Haritonovia ja lakeija Trupia.

Vangit kootaan Jurovskin osoittamaan huoneeseen. Se on oikeastaan kellari, jota valaisee varjostamaton pyöreä lamppu. Ajopelit, joissa heidät viedään pois, eivät vielä ole tulleet, sanoo Jurovski. Hän menee ulos katsomaan niitä. Kellarissa on kolme tuolia. Aleksei, joka ei voi kipeän säärensä vuoksi seisoa, vaipuu yhdelle istumaan. Hänen lähellään istuu entinen keisari. Hänen puolisonsa on työntänyt tuolinsa seinän viereen, jota vasten hän kallistaa väsyneen päänsä. Toiset seisovat unisesti nojaillen seiniin saadakseen tukea. Minuutit kuluvat. Jurovski tulee taas huoneeseen. Hänen mukanaan on toisia. Hän menee Nikolain luokse ja huutaa: "Sinun kannattajasi ovat koettaneet pelastaa sinut, mutta eivät ole onnistuneet, ja meidän on pakko surmata sinut". Kädessään olevalla revolverilla hän laukaisee suoraan eteenpäin Nikolaita kohti, joka lyyhistyy kokoon. Sitten Jurovski ampuu pojan. Toiset murhamiehet ovat tällä välin yhteislaukauksella lopettaneet muut vangit. Palvelustyttö Anna on säästynyt luodeilta ja syöksyy ovea kohti. Murhamiehet heittäytyvät hänen kimppuunsa ja pistävät hänet kuoliaaksi pistimillään. Poika makaa lattialla heikosti valitellen. Jurovski ampuu luodin hänen päähänsä. Yksi suuriruhtinattarista ei ole vielä kuollut; hänetkin lopetetaan pistimellä. Verilammikkoja muodostuu lattialle. Seinälaastiin ovat luodit tehneet kuoppia, ja siinä näkyy hurjasti heiluneiden pistimien piirtämiä halkeamia. Murhamiehet rupeavat tarkastamaan vainajien ruumiita... Auto on nyt oven edustalla. Ruumiit laahataan ulos ja heitetään siihen sikinsokin. Auto ajaa ulos yöhön kitisten ja kolisten epätasaisilla mukulakivillä. Tie johtaa metsään, jonne on varustettu kokkoaineksia käyttämättömäksi jääneen kaivoksen aukon lähettyville. Ruumiit poltetaan, ja tuhka heitetään alas kaivoksen aukosta. Uusi järjetön rikos siirtyy historiaan...[116]

XIX. UHRI

Heittäessään Nikolain ja Aleksandran ruumiit tuleen ja kaataessaan sitten sekoitetun tuhkan alas kaivoksen aukosta murhamiehet eivät voineet aavistaa täyttävänsä uhriensa hartaan toiveen.

"Ei enää lainkaan eroa! Vihdoinkin yhdistetyt, liitetyt toisiimme elinkaudeksi, ja kun tämä elämä on lopussa, tapaamme taas toisessa maailmassa pysyäksemme yhdessä ikuisesti".

Nämä sanat Aleksandra kirjoitti miehensä päiväkirjaan heidän kuherruskuukautensa aikana. Hän olisi sanonut samaa kuolinpäivänään. Jos hänen olisi annettu valita, hän olisi mieluummin kuollut rakastettunsa kanssa ja joutunut hänen kerallaan nimettömään hautaan kuin jäänyt eloon hänen jälkeensä ja maannut yksin upeassa haudassa. Hänen elämänsä oli tosiaankin suuripiirteinen ja arvollinen jatkumaan maallisten siteiden katkettua. Kuolema ei häntä kauhistuttanut. Vallankumouksen aikana hän virkkoi:

"En voi ymmärtää, kuinka kukaan pelkää kuolemaa. Olen aina pitänyt kuolemaa hyvänä ystävänä, suurena lepona".

Hänen murhaajansa eivät ymmärtäneet, kuinka olisivat parhaiten osanneet olla julmia. Jos he olisivat sen ymmärtäneet, olisivat he jättäneet Alixin henkiin... Maailma on väittänyt, ja monet ovat yhä edelleenkin sitä mieltä, että keisarinnan ajatukset olivat keskittyneet valtiolliseen valtaan, että hän tyydyttääkseen kunnianhimoaan näissä asioissa oli valmis uhraamaan perheensäkin. Hänen tekemänsä virheet ovat niin räikeästi silmiinpistävät ja niiden tulokset ovat olleet niin onnettomat, että on vaikea sanoa sanaakaan hänen puolustuksekseen. Toivomme kuitenkin, että tämä teos osaltaan haihduttaa hänen kunnianhimostaan vallitsevia harhaluuloja. Nikolain palatessa vallasta luopuneena hänen puolisonsa näki itsevaltiuden, loistavan pilvilinnansa, luhistuneena ja maahan hajoitettuna. Olisi ollut luonnollista, että hän olisi vaikeroinut menetystä ja syytellyt. Mutta sen sijaan hän nimitti Nikolaita "sankarikseen" ja vakuutti hänelle, ettei keisari, vaan rakastaja, puoliso ja isä oli hänen hellän rakkautensa kohteena.

Alixin valtiollinen kunnianhimo oli vain sen hänen toiveensa hedelmä, että saisi nähdä Nikolain siirtyvän historiaan suurena yksinvaltiaana. Valtionasiat eivät olisi kiinnittäneet hänen mieltään, elleivät ne olisi olleet niin tärkeänä osana hänen puolisonsa elämässä. Juuri Nikolai itse veti hänet aktiiviseen yhteistyöhön kanssaan valtionasioiden hoidossa. Alix ei olisi koskaan yrittänyt itse käydä käsiksi hallitushommiin, ellei hän olisi huomannut ratkaisevalla hetkellä Nikolain heikkoutta. Alixia ei ohjannut kunnianhimo, vaan velvollisuudentunne puolisoaan ja poikaansa kohtaan. Hänen yrityksensä itsevaltiuden pelastamiseksi epäonnistui. Se joudutti lopullista luhistumista. Keisarinnan ihanteet olivat väärät, hänen menettelytapansa niinikään väärät. Jo eläessään hän sai rangaistuksekseen häneen tähtääviä kauheita syytöksiä, joita ei saatu vaiennetuiksi. Mutta Venäjällä ei ole oikeutta pitää itseään Alixin uhrina. Viimeksimainittu päin vastoin oli Venäjän uhri.

Kuningatar Viktorian tyttärentyttären kohtalon muovaili kaksi miestä: Nikolai ja Rasputin. Molemmat olivat tyypillisiä Venäjän tuotteita. Epäonnistunut keisari oli sellaisen hallitusmuodon hedelmä, joka sortaessaan kansan tahtoa ja omaatuntoa huononsi myöskin vallanpitäjien siveellistä ryhtiä. Mitä johtoa saattoi Nikolailta saada? Koska Alix rakasti häntä, koska rakasti häntä niin suuresti, hän ihannoi häntä ja vajosi hänen henkiselle tasolleen, jossa perinnäiset käsitykset veivät voiton järjestä ja ennakkoluulot johdonmukaisista päätelmistä. Alixin isoisä oli prinssipuoliso, joka oli todellinen valtiomies, ja isoäiti kuningatar Viktoria, joka ymmärsi velvollisuuksien ja oikeuksien oikean tasapainon, mutta hänestä itsestään tuli sellaisen miehen vaimo, joka oli vakuutettu arvonimensä jumalallisesta alkuperästä eikä ollut lainkaan poliitikko, saati sitten oikea valtiomies. Ison-Britannian prinsessan Alicen, jolle Strauss oli omistanut teoksensa _Voltairen elämä_, tytär joutui naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka mielestä vankila oli filosofeille sopivin paikka. Alix omaksui Nikolain mielipiteet, ja — niinkuin usein käy — lahjakas oppilas pääsi opettajansa tasalle, veipä vielä voitonkin hänestä. Aleksanteri II:n aikaisten uudistusten jälkeen seuraavan sukupolven Romanovit olivat vaipuneet alemmaksi ja palanneet vaivattomaan kaavaan: itsevaltius, oikeaoppisuus ja kansallisuus, joka salli heidän vastustaa kansanvaltaisuuden vaatimuksia. Alix omaksui tämän kaavan haltioituneesti. Hän uskoi, että itsevaltius, jonka peruskirjana oli taivaan kanssa tehty sopimus, oli jumalallista alkuperää ja ainoa Venäjälle sopiva hallitusmuoto. Se sopimus oli tehty oikeauskoisen kirkon kanssa, joka edusti Jumalaa maan päällä. Tällä tavoin itsevaltius ja oikeaoppisuus tunkeutuivat toinen toisensa lävitse muodostaen kokonaisuuden. Siitä syystä keisarinnan mielestä oikeaoppiset eivät voineet olla tasavaltalaisia. Ainoa kansallisuus, johon oikeat venäläiset saattoivat kuulua, oli se ainoa, joka hyväksyi itsevaltiuden ja noudatti oikeauskoisuutta. Näiden harhapäätelmien valitettavan seurauksen olemme nähneet. Mutta todellinen onnettomuuden aiheuttaja oli Rasputinin vaikutus.

Rasputinin, samoin kuin Tolstoin ja Leninin, henkinen alkuperä on löydettävissä siitä venäläisen slaavin kummallisesta ominaisuudesta, että hänellä on hyvin voimakas halu asettua vastustamaan vakiintunutta arvovaltaa, olipa sitten kysymyksessä kirkon, hallituksen tai yhteiskunnan arvovalta. Tällainen vastarinta ei tavallisesti kehity ainaista, purevina moitteina ilmenevää tyytymättömyyttä pitemmälle, vaan pysyy aisoissaan, koska venäläisille on yhtä tyypillistä vastahakoisuus siirtyä sanoista toimintaan. Välistä kuitenkin vastustuksen henki raivaa tieltään kaikki esteet ja hekumoi hurjassa hävitysvimmassa. Venäjän bolshevismi on ennen kaikkea hävittävä ilmiö, ja jälkimaailma muistaa Leninin varmasti kaiken olevaisen tuhoojana. Sillä vaikka hän väitti olevansa rakentaja, ei hän saanut salatuksi sitä tosiasiaa, että hän koetti hävittää oikein tieteellisesti. Tolstoikin oli hävittäjä, ellei ota huomioon hänen kirjallista neroaan ja henkilökohtaista hyvyyttään. Hän kävi olemassaolevien yhteiskunnallisten olosuhteiden kimppuun erittäin menestyksellisesti. Mutta hänen suosittelemaansa vastarinnattomuuden oppia voi tuskin sanoa rakentavaksi. Venäläinen runoilija kehoitti maanmiehiään rakentamaan järkiperäisesti ikuisuutta varten. Tolstoilla ei ollut mitään sitä vastaan, vaikka olisi nähnyt kaikki rakennukset maan tasalle hajoitettuina; hän olisi mielellään antanut auran kulkea kaiken ylitse. Rasputin oli hävittäjä. Hän järkytti yhteiskunnan siveellisiä perustuksia, ja hänen turmiollinen valtansa oli siitä syystä vielä suurempi, kun hän toimi vaistomaisesti, pirullisten vaikuttimien yllyttämänä. Keisarinna oli hänen tiedoton aseensa ja kuvitteli rakentavansa lujasti tulevaisuuden varalle. Tämä oli traagillinen asia, mutta koko hänen elämänsä Venäjällä oli ollut murhenäytelmää siitä päivästä lähtien, jolloin hän saapui morsiamena rakastamansa miehen luokse. Traagillinen kohtalo piteli häntä tiukasti otteessaan. Ei siis kumma, että hän oli valmis toivottamaan kuoleman tervetulleeksi vapauttajaksi...

Onnellisemmissa olosuhteissa hän olisi ollut viehättävä ja rakastettava olento. Välistä hänen herttaisuutensa ilmeni epäedullisissakin olosuhteissa. Emme malta olla mielihyväksemme kertomatta seuraavaa tarinaa, joka valaisee tarkoitustamme. Vallankumouksen riehuessa pahimmillaan, kun ei mitään tietoja saatu keisarista ja kun kapinallisia sotilaita kerääntyi palatsin ympärille, muuan keisarinnalle uskollinen ylhäisönnainen tarjoutui nukkumaan leposohvalla hänen makuuhuoneensa lähellä. Keräillen lakanoita ja villapeitteitä tämä rouva alkoi valmistaa vuodettaan. Keisarinna tuli sisään yöpuvussaan, jonka ylle hän oli vain vetänyt aamunutun. Pitkä tukka valui hänen selkäänsä raskaana palmikkona; hän näytti tyttömäiseltä, mutta hänen kasvonsa todistivat tällaisen käsityksen vääräksi, niin kalpeat ne olivat, niin ylimaalliset, niin liikuttavat. Hän katseli kömpelöä vuodevaatteiden röykkiötä, ja hellä, ilkamoiva hymy pehmitti äkkiä, hänen tiukkapiirteiset huulensa: "Te hienoston naiset ette osaa olla käytännöllisiä. Tyttönä ollessani isoäitini, kuningatar Viktoria, näytti minulle, kuinka vuode on valmistettava. Opetan sen nyt teille". Keisarinna parka, vankeutensa ikävinä päivinä hän varmaankin usein palasi ajatuksissaan nuoruutensa Grannyn luokse.

Leninin hallitsijasuvun neuvostotsaarit eivät tunteneet oloaan Kremlissä turvalliseksi, ennen kuin olivat surmanneet kukistamansa sukuhaaran viimeisen edustajan. Tyranni syö tyrannin. Mutta kansanvalta ei tunne Jekaterinburgin murhia kohtaan ainoastaan inhoa, vaan katkeraa mielipahaakin. Sillä tulevan taantumuksen kylvö on kylvetty. Bolshevikkimielettömyyden kautta monarkismi on saanut marttyyrinsä.

VIITTEET:

[1] Kirjeet on julkaissut Moskovan keskusarkisto: Perepiska Nikolaja i Alexandri Romanovih.

[2] Tämä päivämäärä on vanhan ajanlaskun mukaan, joka oli edellisellä vuosisadalla kaksitoista päivää jäljessä tavallisesta kalenterista.

[3] Koburg — vanhan saksalaisen Saksi-Koburg-Gothan herttuakunnan pääkaupunki, jossa Aleksandran ja Nikolain kihlaus tapahtui 1894.

[4] Alix nimen antoi tyttärelleen Hessenin prinsessa Alice, koska saksalaiset lausuivat Alice sanassa myöskin e:n, joka ei englannissa kuulu.

[5] Alfred, Saksi-Koburg-Gothan herttua, kuningatar Viktorian toinen poika, josta tuli herttua setänsä Ernestin jälkeen. Viimeksimainittu oli Albertin, prinssipuolison, veli.

[6] Tämä on vihjaus erääseen keisarin ja keisarinnan mielikirjaan, Maria Corellin teokseen Poika.

[7] Keisarinna Maria Feodorovna.

[8] Kreivitär Obolenski

[9] Albert Edvard, Clarencen herttua, Walesin prinssin (kuningas Edvard VII:n) vanhin poika, kuoli 1892.

[10] Dnevnik Velikavo Knjasa Andreja Vladimirovitsha, Leningrad 1925. Suuriruhtinas oli tsaarin serkku.

[11] Keisarinnan vanhimmat tyttäret.

[12] Albaanian herttua, kuningatar Viktorian neljäs poika, s. 1870 k. 1884.

[13] Alice, Hessenin suurherttuatar, Ison-Britannian prinsessa, Biographical Sketch and Letters, Lontoo 1884.

[14] Fredrik Wilhelm, Hessenin prinssi, syntynyt 1870, kuoli putoamalla ikkunasta 1873.

[15] Sunny = Päivänsäde.

[16] Madame Lili Dehn, The Real Tsaritsa, Thornton Butterworth, 1922.

[17] Ison-Britannian prinsessa Alice, syntynyt 1843, kuoli kurkkumätään v. 1878 hoidettuaan miestään ja lapsiaan. Meni v. 1862 naimisiin Hessenin prinssin (sittemmin suurherttuan) Ludvigin kanssa, joka kuoli v. 1892.

[18] Viktoria, s. 1863, meni 1884 naimisiin Battenbergin prinssin Ludvigin kanssa. Elisabet, s. 1864, meni 1884 naimisiin Aleksanteri III:n veljen suuriruhtinas Sergein kanssa. Irene, s. 1866, meni 1888 naimisiin Vilhelm II:n veljen prinssi Heinrichin kanssa.

[19] V. Poljakov, Mother Dear: The Empress Marie of Russia and Her Times, D. Appleton & Co., New York, and Thornton Butterworth, London, 1926.

[20] Alfred oli kuningatar Viktorian toinen poika, Edinburghin herttua. Hänen puolisonsa oli suuriruhtinatar Maria, Aleksanteri III:n sisar ja siis Nikolain täti, "Duckyn" avioliitto ei ollut onnellinen. Hän erosi miehestään ja meni naimisiin suuriruhtinas Kirilin kanssa, joka on Nikolain serkku ja nykyjään Venäjän kruununtavoittelija.

[21] Hän oli Mecklenburg-Strelitzin prinsessa, jota suku yleisesti nimitti Miechen-tädiksi. Hänen avioliittonsa yhteydessä prinsessa Alice kirjoitti profeetalliset sanansa uskonnon vaihdoksen tuottamasta vaarasta.

[22] Historiantutkijat, joiden ei ole mahdollista nähdä alkuperäisiä asiapapereita Moskovan valtionarkistossa, tutustuvat varmaankin mielenkiinnolla berliniläiseen julkaisuun: Dnjevnik Imperatora Nikolaja II, Slovo 1923, jossa on otteita Nikolai II:n päiväkirjasta.

[23] Maria, syntynyt 1875, suurherttua Alfredin tytär, meni 1893 naimisiin Ferdinand Hohenzollernin kanssa, josta tuli v. 1914 setänsä Carolin jälkeen Romaanian kuningas. Romaanian kuningatar Maria.

[24] Kaupungin pormestari.

[25] Oli juuri allekirjoitettu venäläis-saksalainen kauppasopimus, joka oli erittäin edullinen Saksalle.

[26] Suuriruhtinatar Elisabet, Sergei Aleksandrovitshin puoliso Alixin vanhempi sisar, jonka bolshevikit murhasivat v. 1918.

[27] Suuriruhtinatar ja kuuluisa kaunotar.

[28] Bulgaarian kuninkaan Ferdinandin isä, naimisissa Orleansin prinsessan Clementinen kanssa.

[29] Kuninkaallinen prinsessa, kuningatar Viktorian vanhin tytär, keisari Fredrikin leski ja Vilhelm II:n äiti.

[30] Kuningatar Viktorian tytär, naimisissa Battenbergin prinssin Heinrichin kanssa. Hänen tyttärensä Viktoria Eugenie on Espanjan kuninkaan Alfonso XIII:n puoliso.

[31] Vilhelm II, Saksan keisari.

[32] Edinburghin herttuatar oli pysynyt oikeauskoisessa opissaan avioliittoon mentyäänkin, ja hänellä oli yksityinen kappeli ja pappi.

[33] Edvard, Walesin prinssi, kuningatar Viktorian vanhin poika, sittemmin kuningas Edvard VII.

[34] Granny = isoäiti.

[35] Tohtori Harold Williams, The Timesin ulkomaanosaston toimittaja ja The Daily Chroniclen Pietarin-kirjeenvaihtaja: New Europe, elok. 1, 1918,

[36] Saksalaisia kansankielen sanoja, jotka merkitsevät suunnilleen veijaria tai lurjusta.

[37] Tässä luvussa on päivämäärät ilmoitettu gregoriaanisen ajanlaskun mukaan, jotta olisi helpompi verrata niitä samanaikaisiin englantilaisiin lähteisiin.

[38] Paroni von Staal — Venäjän lähettiläs Englannin hovissa.

[39] Battenbergin prinssi Louis, Alixin vanhimman sisaren Victorian mies, joka oli Britannian laivastossa.

[40] Ruhtinas Dimitri Golitzin, kenraalimajuri, Nikolain henkilökohtainen seuralainen.

[41] Edvard Albert, Walesin prinssi.

[42] Yrjö V, s. 1865. Hän on kuningas Edvard VII:n ja kuningatar Aleksandran, Tanskan kuninkaan Kristian IX:n vanhimman tyttären, poika. Yrjö V meni v. 1893 naimisiin Victoria Mayn kanssa, joka on syntynyt 1863 ja on Teckin herttuan tytär — kuningatar Mary.

[43] Prinssi Arthur, Connaughtin herttua, kuningatar Viktorian kolmas poika, s. 1850, mennyt 1879 naimisiin Preussin prinsessan Louisen kanssa, joka kuoli 1917.

[44] Honourable Henry Byng, kuningatar Viktorian kamariherra ja tallimestari. Hänet oli Nikolain Englannissa oleskelun ajaksi määrätty hänen henkilökohtaiseksi seuralaisekseen.

[45] Sir Dighton Probyn, tallimestari, kuninkaan yksityisvarojen hoitaja, sittemmin hovin talouden tarkastaja. Kuoli 1926.

[46] Itävalta-Unkarin kruununperillinen. Hänen 1914 Serajevossa tapahtunut murhansa joudutti maailmansodan alkamista.

[47] Prinsessa Helena Victoria, prinsessa Christianin vanhin tytär.

[48] Battenbergin prinssi Heinrich, Wightin saaren maaherra.

[49] Ruhtinas Jakov Ivanovitsh Shahovskoi, Poljarnaja Svesdan päällikkö.

[50] Syntyjään Waldeckin prinsessa Helena; meni 1882 naimisiin Albanyn herttuan kanssa. Heidän tyttärensä Alice, s. 1883, meni 1904 naimisiin Athlonen herttuan, kuningatar Maryn veljen kanssa.

[51] Alexandra, Saksi-Koburg-Gothan prinsessa, kuningatar Viktorian lapsenlapsi.

[52] The Honourable Rosa Hood.

[53] Talvipalatsin kirkon ylipappi. Hänet oli lähetetty opettamaan Alixille oikeauskoista oppia.

[54] Nämä samat sanat toistuvat lainausmerkeillä varustettuina yksikolmatta vuotta myöhemmin keisarinnan kirjeessä jouluk. 12 p. 1915.

[55] Saksalainen neiti Margarete von Fabrice, prinsessa Alixin kamarineito.

[56] Prinsessa Louise, kuninkaallinen prinsessa, kuningas Edvard VII:n vanhin tytär, syntynyt 1867, meni 1889 naimisiin Alexander Duffin, Fifen ensimmäisen herttuan kanssa. Heidän tyttärensä lady Alexandra, s. 1891, meni 1913 naimisiin Connaughtin prinssin Arthurin kanssa, ja lady Maud, s. 1893, meni 1923 naimisiin lordi Carnegien kanssa.

[57] Napoleon III:n leski.

[58] Schleswig-Holsteinin prinssi, meni 1866 naimisiin kuningatar Viktorian tyttären Helenan (prinsessa Christianin) kanssa, joka on syntynyt 1846.

[59] Ranskan kuninkaan Ludvig Filipin toinen poika, 1814—1896.

[60] Kuningattaren hindunkielen opettaja.

[61] Lääkärien neuvottelussa ilmenneisiin surullisiin seikkoihin voi tutustua teoksen Mother Dear: The Empress Marie of Bussia and Her Times kuudennessatoista luvussa.

[62] Rouva Lili Dehn.

[63] V. Poljakov, Mother Dear: The Empress Marie of Russia and Her Times.

[64] Bolshevikit murhasivat hänet v. 1918.

[65] Naimisissa Oldenburgin (venäläistä sukuhaaraa) prinssin Pietarin kanssa, josta erosi ja meni naimisiin eversti Kulikovskin kanssa. Asuu nykyisin Tanskassa.

[66] Hän oli Maria Feodorovnan veli Vilhelm, josta oli tullut Kreikan kuningas Yrjö v. 1863. Hän oli naimisissa Nikolai II:n tädin, suuriruhtinatar Olga Konstantinovnan kanssa. Hänet murhattiin Salonikissa v. 1913.

[67] Toinen tytär, Tatjana, oli syntynyt 1897.

[68] Stana meni naimisiin Leuchtenbergin (venäläistä sukuhaaraa olevan) herttuan kanssa, josta hän myöhemmin erosi mennäkseen naimisiin suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitshin, maailmansodan aikaisen ylipäällikön kanssa. Militsa sai miehekseen suuriruhtinas Pietarin, Stanan toisen miehen veljen.

[69] Nikolain päiväkirjaan on heinäk. 20 p:nä 1905 kirjoitettu: "Illalla saimme kuulla surullisen uutisen herra Philippen kuolemasta. Oli juuri Eliaksen päivä". Tämä hämärä viittaus profeetta Eliakseen, joka joutui legendan mukaan elävänä taivaaseen, liittyy johonkin Philippen ennustukseen ja selittää, miksi keisarinna uskoi hänen olevan vieläkin elossa.

[70] Kuuluisa lääkäri.

[71] Venäläinen sana "rasputin" merkitsee "paheellinen ihminen".

[72] E. Djanumova, "Moi Vstretshi o Grigorjem Rasputinym", Sovremennija Sapiski XIV, 1923, Paris.

[73] Thirteen Years at the Russian Court, Pierre Gilliard, Hitchinson & Co., London.

[74] R. Poincaré, Au Service de la France, II, 1926.

[75] Maurice Paléologue, La Russie des Czars.

[76] Kuuluisa kaukaasialainen luostari Mustanmeren rannalla.

[77] Nikolai oli kirjeessään valittanut, että oli vaikeaa suorittaa sotaliikkeitä vallitsevan sumun vuoksi.

[78] Djanumova, "Moji Vstretshi s Grigorjem Rasputinym", Sovremennija Sapiski, XIV, 1923.

[79] Semennikov Politika Romanovyh Nakanunje Revolutsija, Moskva, 1926.

[80] Badenin prinssi Max, Erinnerungen und Dokumente, Berlin, 1927.

[81] Sisäministeri Hvostov, joka oli ollut Nikolaita tapaamassa päämajassa.

[82] Sana "salaiset" on kirjeessä alleviivattu.

[83] Tässä Hvostov mainitsi erään sellaisen hämäräperäisen rahamiehen nimen, jonka kanssa Rasputin oli hyvin ystävällisissä väleissä.

[84] Thirteen Years at the Russian Court, Pierre Gilliard.

[85] Rodsjanko, duuman puheenjohtaja, sanoo muistelmissaan: "Saatiin tietää, että hän (Rasputin) oli vietellyt keisarillisten lasten hoitajattaren".

[86] Starets, sananmukaisesti: vanha mies. Tämä nimitys annetaan Venäjällä usein hengellisen elämän johtomiehille.

[87] M. Kleinmichel, Is Potonuvshavo Mira, Berlin, 1923.

[88] M. Rodsjanko, The Reign of Rasputin.

[89] Hän on sama prinssi Carol, joka myöhemmin tehtiin perinnöttömäksi avioliittoselkkaustensa ja kevytmielisen elämänsä vuoksi.

[90] Pienennysmuoto ruhtinas Vladimir Volonskista, sisäasiain apulaisministeristä.

[91] 'Kurssi' merkitsee venäjänkielessäkin oppimäärää.

[92] Päiväkirjasta käy niinikään ilmi, että viimeinen teos, jonka Nikolai luki, ollessaan silloin jo Jekaterinburgissa, jossa hänet murhattiin, oli Mereshkovskin kirjoittama Paavali I. Nikolai on kirjoittanut muistelmiinsa, että hänen esi-isänsä traagillinen loppu — Paavali I:n kuristivat hänen upseerinsa — teki häneen syvän vaikutuksen.

[93] Versaillesin rauhansopimuksen johdannossa.

[94] Suuriruhtinas Nikolain liikanimi.

[95] "Mustat" suuriruhtinattaret Militsa ja Stana.

[96] Aleksandran kirjeissä on tuontuostakin mainittu Rasputinin mielipiteistä ja toiveista. Aikaisemmin mainittujen lisäksi on seuraavat kohdat valittu valaiseviksi esimerkeiksi: "Ystävämme neuvojen noudattaminen, rakkaani, on oikein. Vakuutan sen sinulle. Hän rukoilee innokkaasti yötä päivää sinun puolestasi, ja hän on säilyttänyt sinut mielessään sellaisena kuin olet. Ole vain asiasta yhtä varma kuin minäkin. Silloin kaikki sujuu hyvin. Teoksessa Les Amis des Dieux (Philippen Aleksandralle suosittelema kirja) muuan vanha Jumalan mies sanoi, että maa, jossa 'Jumalan mies' auttaa yksinvaltiasta, ei koskaan joudu hukkaan..." (Kirje N:o 632, jouluk. 5 p:nä 1916.) Ja taas: "Ole ylin käskijä. Kuuntele, mitä luja vaimosi ja vanha Ystävämme sanoo..." (Jouluk. 6 p:nä 1916). Kaiken kaikkiaan mainitaan Rasputinia hallussamme olevissa Aleksandran kirjeissä neljäsataakaksikymmentäkaksi kertaa.

[97] Sisäministeri, Rasputinin välikappale ja kannattaja.

[98] Suuriruhtinatar Olga, keisarin nuorin sisar, erosi ensimmäisestä miehestään Oldenburgin herttuasta ja meni naimisiin tavallisen upseerin Kulikovskin kanssa.

[99] Pääministeri, jonka Nikolai oli nimittänyt päämajasta käsin neuvottelematta sillä kerralla lainkaan Aleksandran kanssa. Rasputin ei suosinut Trepovia, jonka tilalle pian määrättiinkin ruhtinas Galitsin, vanha raihnas hovimies, ja tämän kohtaloksi tuli toimia ikälopun hallitusmuodon aikana viimeisenä pääministerinä.

[100] Rodsjanko, duuman puheenjohtaja, sanoo muistelmissaan tavanneensa keisarin muutamia päiviä ennen hänen lähtöään Tsarskoje Selosta. Rodsjanko uskalsi varoittaa Nikolaita puhumalla aseman vaarallisuudesta: "Teidän Majesteettinne, mielestäni on tilanne maassa muuttunut arveluttavammaksi ja uhkaavammaksi kuin koskaan ennen. Kansan mieliala on sellainen, että mitä vakavimpia kapinoita voi odottaa. Ei ole enää puolueita, vaan koko Venäjä yksimielisesti vaatii hallituksen muutosta ja sellaisen vastuunalaisen pääministerin nimittämistä, joka nauttii kansan luottamusta... Ikäänkuin tahallaan on tehty kaikki Venäjän tappiolle saattamiseksi ja sen vihollisten avustamiseksi. Ei olekaan kumma, vaikka liikkeellä on hirveitä huhuja maanpetoksesta ja vakoilusta armeijan selkäpuolella. Sire, teidän lähimmässä ympäristössänne ei ole enää ainoaakaan rehellistä eikä luotettavaa miestä. Kaikki parhaat joko on erotettu, tai he itse ovat luopuneet paikoiltaan, ja jäljellä ovat enää ne, joilla on huono maine. On julkinen salaisuus, että keisarinna antaa määräyksiä teidän tietämättänne, että ministerit selostavat hänelle valtion asioita, sekä että hänen toivomuksestaan ne, joita hän ei katsele suopein silmin, menettävät paikkansa, jolloin heidän tilalleen otetaan epäpäteviä ja kokemattomia henkilöitä. Suuttumus ja viha keisarinnaa kohtaan kasvaa päivä päivältä kaikkialla maassa..."

[101] Vasilij Ostrov on Nevan suulla oleva saari, jossa on muuan Pietarin vanhimpia kaupunginosia. Nevskij Prospekt on pääkaupungin suurin katu, jonka kummallakin puolella on mahtavia taloja ja palatseja.

[102] Sir George Buchanan, Englannin lähettiläs Venäjän hovissa. Aleksandra oli hänelle hyvin suuttunut hänen tunnetusti hyvien suhteittensa vuoksi vasemmistopolitiikkoihin. Sir George Buchanan uskalsi puhua keisarille varoittaen maan vaarallisesta tilasta ja varsinkin siitä, että keisarinnaa vihattiin kiihkeästi ja yleisesti sekä että kaikki piirit vaativat keisarinnan karkoittamista pois asemastaan.

[103] Muuan kirkko, jota keisarinna rakennutti.

[104] Se oli ensimmäinen uutinen keisarilta kolmeen päivään. Hänen junansa oli pyrkiessään vallankumouksellisten sulun lävitse yrittänyt eri ratoja päästäkseen eteen päin, ja vihdoin se oli pidätetty Pihkovassa, noin kolmenkymmenen penikulman päässä Pietarista.

[105] Rautatieasema Pietarin ja Pihkovan välillä.

[106] Nikolai oli lähettänyt kenraali Ivanovin päämajasta muutamien pataljoonien kanssa, joita pidettiin uskollisina, suojelemaan keisarinnaa Tsarskojessa. Perille saavuttuaan hän huomasi kapinallisten olevan aseman herroina. Hänen onnistui tunkeutua yön hiljaisuudessa palatsiin ja tavata keisarinna, joka kielsi häntä antautumasta verenvuodatuksen vaaraan pelastaakseen hänet (keisarinnan).

[107] Kaartin meriväen otaksuttiin olevan erikoisesti kiintynyt keisarillisen perheen jäseniin.

[108] Keisarinna tarkoittaa sitä taivaan kanssa tehtyä sopimusta, jota hän piti hyvin suuriarvoisena ja joka hänen mielestään vaikutti, että Nikolain oli mahdoton antaa kansalle perustuslakia.

[109] Duuman edustajat olivat Gutshkov ja Shulgin, jotka olivat keisarinnasta erittäin vastenmielisiä, koska he taistelivat Rasputinin vaikutusvaltaa vastaan.

[110] 2—4 hengen korttipeli.

[111] Rouva Dehn on julkaissut tämän kirjeen muistelmissaan.

[112] Päiväkirjan tunnemme erään miehen otteista, joka työskenteli arkistossa ja pakeni myöhemmin ulkomaille: Sovremennija Sapiski, XIV, 1923, Paris.

[113] Mainita sopii, että Tsarskoje Selo, jonka voi kääntää: Tsaarin kylä, on alkujaan johtunut sanasta "Saari", sillä sen asujaimisto oli suomalaista ennen Pietari Suuren valloitusta.

[114] Tämä lainaus on otettu, samoin kuin edellinenkin tähän lukuun sisältyvä, keisarinnan ystävättären rouva L. Dehnin teoksesta: The Real Tsaritsa.

[115] Yllämainitut seikat keisariperheen pidätysajalta Jekaterinburgissa perustuvat niihin otteisiin, jotka me tunnemme Nikolain ja Aleksandran päiväkirjoista. Ainoa ristiriitaisuus, jonka voimme huomata, on lääkäriä ja palvelijoita käsittelevillä riveillä. Perheen lopullisesta kohtalosta joutuivat osallisiksi tohtori Botkin, keisarinnan kamarineito Demidova, kokki Haritonov, lakeija Trup, sitäpaitsi vielä keittiöpoika Sednjev, jonka henki pelastui. Tämä on ristiriidassa sen päiväkirjoissa esitetyn väitteen kanssa, että perheeltä riistettiin heidän palvelijansa sekä ettei lääkärin sallittu käydä katsomassa sairasta Alekseita. Ristiriita on luultavasti vain näennäinen ja paljastaa vanginvartijoiden julmuuden, he kun ilmeisesti kielsivät lääkäriä poistumasta huoneestaan ja palvelijoita auttamasta suuriruhtinattaria. Mutta mitä merkitsee tämäntapainen pikku seikka lopullisen murhenäytelmän rinnalla?

[116] Murhakohtauksesta on saatu tarkka selko niiden seikkojen perusteella, jotka tutkinto-oikeus sai selville päästessään heti valkoisen armeijan edettyä ryhtymään työhönsä. Sen tutkimukset johtivat sikäli hyviin tuloksiin, että löydettiin kolme miestä, jotka olivat olleet läsnä murhatilaisuudessa ja joita kuulusteltiin. Heidän todistuksensa sekä muiden tärkeiden todistajien lausunnot täyttävät monta nidettä.