Part 2

Virallisena esteenä Hessen-Darmstadtin prinsessan ja Venäjän kruununperillisen välillä oli eri uskontunnustus. Alix kieltäytyi omaksumasta oikeauskoisen kirkon oppia yksinomaan valtiollisista syistä. Mutta, niinkuin Alix myöhemmin tunnusti, hän oli näihin aikoihin syvästi rakastunut Nikolaihin ja "kaipasi niitä suudelmia, joita ei luullut koskaan saavansa". Perhe käytti vaikutusvaltaansa haihduttaakseen hänen uskonnolliset ennakkoluulonsa. Kuningatar Viktoria hyväksyi avioliiton, joka oli ehdottomasti kerrassaan loistava. Mutta varsinkin keisari Wilhelm II puuhasi itsepintaisesti ja kiihkeästi tätä liittoa. Hän toivoi, että Alix saksalaisena prinsessana Venäjän valtaistuimella korvaisi ne haitat, jotka Saksan eduille oli aiheuttanut Aleksanteri III:n tanskalainen puoliso. Alixin veli — suurherttua Ernest — oli kihloissa, ja uuden suurherttuattaren asettuminen Darmstadtiin aiheuttaisi sen, että Alix joutuisi syrjään maan ensimmäisen naisen asemasta. Nämä seikat ja ennen kaikkea Alixin rakkaus Nikolaihin saivat aikaan sen, että Alix alkoi kuunnella selityksiä, joita hänelle esitettiin oikeauskoisen opin erinomaisuudesta. Hän alkoi jo horjua, ja keväällä 1894 pidettiin hetkeä sopivana Nikolain tulla itse esittämään kosintansa. Onneksi meillä on käytettävissämme ne osat hänen päiväkirjaansa, jotka käsittelevät tätä kautta. Tämän vierailun näennäisenä syynä olivat Koburgissa vietettävät suurherttua Ernestin häät "Duckyn" — Viktorian kansa, joka oli Saksi-Koburg-Gothan herttuan Alfredin [20] tytär. Nikolai lähetettiin edustamaan isäänsä keisaria näissä juhlallisuuksissa. Hänen mukanaan saapuivat eräs setä, suuriruhtinas Vladimir ja viimeksimainitun puoliso Maria Pavlovna.[21] Nikolai itse kuvaili näitä tärkeitä elämänsä päiviä seuraavalla tavalla:

Huhtik. 4 p.,[22] maanantai... puoli tuntia ennen perille saapumista pukeuduimme univormuihin, ja kello 5 olimme Koburgin asemalla. Meitä vastassa oli suuri joukko: Alfred setä, Maria täti, Alix, Ernie, Missy,[23] Ducky sekä toisia, alhaisempia henkilöitä. Kunniavartiosto 95:nnen rykmentin sikäläisestä pataljoonasta. Viimeksimainitun ohitse marssittuamme ja kun meille oli esitetty joitakin henkilöitä, nousimme vaunuihin ja ajoimme linnaan, jossa oli kaikki järjestetty suurenmoisesti. Kadulla Bürgermeister [24] lausui meidät tervetulleiksi herttaisella puheella. Ihmiset ottivat meidät vastaan hyvin, kenties siinä on jonkinlainen osuus uudella Saksan kanssa tehdyllä sopimuksella.[25] Purimme tavaramme matkalaukuista ja 7.30 menimme Alfred sedän ja Maria tädin luokse sukupäivällisille heidän viihtyisään kotiinsa. Sitten lähdimme jalkaisin teatteriin, jossa esitettiin erinomainen operetti: Vogelhändler. Istuimme sen jälkeen iltaa Maria tädin luona ja palasimme kotiin puoliyön aikaan.

Huhtik. 5 p., tiistai. Jumalani! Millainen päivä! Kahvin jälkeen noin klo 10 menimme Ella tädin [26] luokse Ernien ja Alixin huoneisiin. Viimeksimainittu on kauniimpi kuin koskaan ennen, mutta niin surullinen! Jäin hänen kanssaan kahden kesken. Silloin keskustelimme siitä asiasta, josta olin niin kauan ja kiihkeästi toivonut pääseväni puhumaan. Keskustelumme kesti klo 12 asti. mutta se ei johtanut mihinkään lopputulokseen, koska hän vastustaa uskonnon vaihdosta. Tyttöraukka! Hän itki aika paljon. Me erosimme tyynemmällä mielellä. Söin aamiaista Maria tädin luona. Sitten ajoin Ella tädin ja Sergei sedän kanssa vieraisille leskisuurherttuattaren luokse, joka on täti Olga Feodorovnan [27] sisar. Hänellä on kaunis linna aivan kaupungin laidassa. Kävimme myöskin Koburgin Filipin ja hänen puolisonsa luona.[28] Satoi kovasti kello kolmeen asti. Olin kävelyllä Vladimir sedän kanssa kukkulalla olevan vanhan linnan luona. Kuningatar Viktoria saapui 4.30 juhlallisen komeasti: puolet hänen henkivartioratsuväkeään avonaisten vaunujen edessä ja toiset puolet niiden jäljessä ja kokonainen pataljoona kunniavartiostona. Sotaväki marssi hänen ohitseen aukiolla kunniantekoasennossa Alfred sedän johtaessa. Me kaikki katselimme paraadiunivormussa hänen asuntonsa ikkunoista. Suoritettuamme kunniatervehdyksemme hajaannuimme huoneisiimme nauttimaan teetä. Oli järjestetty niin, että toinen puoli sukua söi päivällisen hänen seurassaan klo 9, toiset Maria tädin luona klo 7. Olin teatterissa, jossa esitettiin komedia "Das Stiftungsfest". Istuin biljardihuoneessa ja menin sitten asuntooni. Olen tämän päivän tapauksista henkisesti uuvuksissa.

Huhtik. 6 p., keskiviikko. Nousin varhain ja lähdin Vladimir sedän kanssa kävelylle klo 8.15 kukkulalla olevalle vanhalle linnalle päin. Sitä käytetään nyt vanhanaikaisten aseiden museona. Palasimme 9.30 ja joimme kaikki yhdessä kahvia arkihuoneessa. Alice tuli, ja me keskustelimme taas. Vältin mahdollisimman paljon sitä aihetta, josta puhelimme eilen. Olen tyytyväinen siihen, että hän suostuu tapaamaan minua ja juttelemaan kanssani. Klo 12 menimme aamiaiselle Maria tädin luokse. Muiden täytyi odottaa kuningatarta klo 2:een asti. Kulutettuamme jotenkuten aikaa lähdimme kaksilla ajopeleillä Rosenauhun, joka kuuluu Alfred sedälle... Paluumatkalla tapasimme keisarinna Fredrikin [29] ja Beatricen.[30] Kaikki astuivat ajopeleistä maahan ja alkoivat suudella keskellä tietä. Pukeuduimme preussilaisiin univormuihin ja menimme asemalle Vilhelm II:ta [31] vastaan. Hän saapui klo 6 ja on myöskin asettunut linnaan. Klo 8 sukupäivälliset, minkä jälkeen oli pieni näytäntö yläkerrassa. Esitettiin kaksi pientä näytelmää, erittäin hyvin, pienoisnäyttämöllä eräässä oleskeluhuoneessa. Teen jälkeen kaikki vetäytyivät huoneisiinsa. Vilhelm istui meidän seurassamme klo 2:teen asti.

Huhtik. 7 p., torstai. Duckyn ja Ernien hääpäivä. Jouduin ikävään tilanteeseen myöhästyessäni puoli tuntia aamiaiselta, jolle minut oli kutsuttu Maria tädin luokse. Siellä oli jo koko suku koolla. Minun oli pakko rientää aivan yksin aukion poikki juoksujalkaa. Klo 12 kokoonnuimme kaikki yläkerran saliin. Kun siviiliavioliittosopimus oli allekirjoitettu, menimme kirkkoon. Juhlamenot olivat lyhyet. Ernie ja Ducky ovat kaunis pari. Pastori piti kauniin saarnan, jonka sisällys sopi hämmästyttävän hyvin minun nykyiseen pulmaani. Sillä hetkellä tunsin hurjaa halua saada kurkistaa Alixin sieluun! Vihkiäisten jälkeen perhepäivälliset, ja 3.30 nuori pari lähti Darmstadtiin. Olin kävelyllä Vladimir sedän kanssa. Kiipesimme vihdoin linnaan ja tarkastimme museon yksityiskohtaisesti. Ennätimme juuri palata asuntoomme, kun puhkesi myrsky ja alkoi sataa illan pimeydessä. Keisarin vuoksi, joka ei käytä siviilipukua, muutimme univormut yllemme päivälliseksi, jonka söimme Maria tädin luona. Sen jälkeen menimme, toisin sanoen juoksimme, teatteriin. Siellä esitettiin Pajatson ensimmäinen osa ja hyvä kappale. Olutta ja samppanjaa tarjoiltiin biljardihuoneessa.

Huhtik. 8 p., perjantai. Ihmeellinen, unohtumaton päivä elämässäni! Kihlauspäiväni rakkaan Alix kultani kanssa. Klo 10 jälkeen hän tuli Miechen tädin luokse. Me puhelimme, ja välimme olivat aivan selvät. Jumalani! Kokonainen vuori on pudonnut hartioiltani. Mikä riemu onkaan saada ilahduttaa rakkaan isän ja äidin mieltä! Kuljeskelin koko päivän aivan huumaantuneena. En voinut uskoa, että kaikki tämä oli tapahtunut minulle. Vilhelm istui viereisessä huoneessa tätien ja setien kanssa odotellen keskustelumme lopputulosta. Alix ja minä menimme suoraapäätä kuningattaren ja sitten Maria-tädin luokse, jossa suku iloissaan rupesi suutelemaan aivan hurjasti. Puolisen jälkeen menimme Maria tädin kirkkoon, [32] jossa pidettiin kiitosjumalanpalvelus. Sitten Rosenauhun, jossa oli tanssiaiset, mutta kun tanssiminen ei huvita minua, kävelin ja istuskelin morsiameni kanssa. Palasimme kotiin 6.30. Siellä oli jo joukko sähkösanomia. Söimme päivällistä klo 8, ajelimme katselemassa juhlavalaistusta ja menimme sitten yläkertaan, jossa oli juhlakonsertti. Suurenmoista musiikkia esitti Baijerin rykmentin jouhiorkesteri. Lopun iltaa vietimme arkihuoneessamme.

Huhtik. 9 p., lauantai. Aamulla kuningattaren rakuunat suorittivat soitannollisen ohjelman ikkunoitteni alla. Hyvin liikuttavaa! Klo 10 tuli armas Alixini. Menimme yhdessä kuningattaren luokse kahville. Ilma oli kylmä ja päivä harmaa, mutta minun sieluni oli tulvillaan iloa ja valoa. Klo 11.30 Bertie setä [33] vaati, että koko suku oli valokuvattava yhteisesti puutarhassa. Istuin aamiaisen jälkeen Alixin huoneessa vastaillen sähkösanomiin. Ajoimme yhdessä ponin vetämillä rattailla Rosenauhun. Minä hoidin ohjaksia. Ihmeellistä...

Huhtik. 11 p., maanantai... Alixin käytös minua kohtaan on muuttunut täydellisesti, ja olen kuin taivaassa. Tänä aamuna hän kirjoitti kaksi lausetta venäjäksi tekemättä ainoaakaan virhettä...

Huhtik. 12 p., tiistai... klo 10 menin Alixin kanssa kuningattaren luokse kahville. Minun on nyt sanottava kuningatarta — Grannyksi...[34]

Mutta kaikki loppuu kerran, ja muutamien päivien kuluttua Nikolain ja Alixin oli erottava. Kuningatar Viktoria vei prinsessan Windsoriin, kun taas Nikolai palasi Venäjälle vanhempiensa luokse, jotka odottivat kärsimättömästi kuulevansa yksityiskohtaisesti hänen ihmeellisestä rakkaustarinastaan. Eron Alixista oli määrä kestää vain muutamia viikkoja, mutta Nikolaista tuntui siltä, että ilo oli kokonaan kadonnut hänen elämästään. Käytämme tätä välivaihetta hyväksemme tarkastellaksemme sitä nuorta miestä, johon Alix oli nyt korviaan myöten rakastunut ja josta oli tuleva suuren valtakunnan yksinvaltias.

Vaikka Nikolaita pidettiin Venäjällä virallisesti Romanovina, hän oli todellisuudessa saksalaista alkujuurta, sillä keisarinna Elisabet, Pietari suuren tytär, oli ottanut perijäkseen sisarensa Annan pojan. Anna taas oli ollut naimisissa erään Holstein-Gottorpin herttuan kanssa, joka oli vähäpätöinen ruhtinas Tanskan rajalla. Tästä nuorukaisesta tuli keisari Pietari III, jonka syöksi valtaistuimelta ja murhautti hänen puolisonsa, Anhalt-Zerbstin prinsessa Sofia Fredrika, joka tunnetaan historiassa paremmin keisarinna Katariina II nimisenä. Heidän poikansa — Paavali I — on sen Romanovien suvun kantaisä, jonka jäsenet istuivat keisarin istuimella aina Venäjän vallankumoukseen asti v:een 1917. Paavalin oikeutta kruunuun puolustellaan sillä, että Romanovien suonissa voi kuitenkin olla muutamia pisaroita venäläistä verta. Mutta jos perinnöllisyys merkitsee mitään, niin Nikolai oli hesseniläinen, vieläpä suuremmassa määrin kuin itse Alix. Viimeksimainitulla oli kuningatar Viktorian tyttären, prinsessa Alicen, lapsena saksi-koburgilaista ja guelfilaista verta suonissaan. Nikolain molemmat vanhemmat olivat kuitenkin enemmän kuin puoleksi hesseniläistä alkuperää. Isä, Aleksanteri III, oli Hessenin suurherttualliseen sukuun kuuluvan prinsessan Maximiliennen (Maria Aleksandrovnan) poika. Myöskin äidin puolelta Nikolain suonissa virtasi hesseniläistä verta, sillä Tanskan prinsessa Dagmar (Maria Feodorovna), hänen äitinsä, oli Hessenin maakreivien sukuun kuuluvan Louisen tytär, ja hänen isänäitinsä oli hesseniläinen prinsessa Louise Caroline. Nikolain ja Alixin pojan Aleksein — viimeisen tsarevitshin — sukupuu osoittaa selvästi tämän sukulaisuuden. Se osoittaa myöskin, että Nikolai ja Alix olivat yhteisen isoisän (Hessenin Ludwig II:n) kautta pikkuserkkuja: he eivät ainoastaan olleet samaa verta, vaan he olivat myöskin läheistä sukua suoraan alenevassa polvessa. Edellisissä sukupolvissa solmituista suvun keskisistä avioliitoista johtuvien sairaustaipumusten vuoksi oli paljon huomauttamista tätä avioliittoa vastaan. Mutta epäiltävää on, olivatko suvunvarjeluseikat syynä siihen, että Nikolain vanhemmat eivät aluksi suosineet poikansa rakkaussuhdetta. Hänen äitiään Maria Feodorovnaa ei miellyttänyt se umpimielisyys ja sulkeutuneisuus, jonka hän aavisti olevan Alixille ominaista. On myöskin mahdollista, että hänen arvosteluunsa vaikutti hänen sisarensa Aleksandra, Walesin prinssin puoliso, joka tunsi prinsessan hyvin nähtyään hänet niin usein pitkäaikaisilla vierailuilla Englannin hovissa. Nikolai, joka oli sokeasti rakastunut, ei varmasti hetkeäkään ajatellut mitään sellaista. Hän ei olisikaan voinut ajatella niin, sillä hän oli tavallinen mies, jonka kasvatus oli keskinkertainen ja näköpiiri ahdas, joten rotuhygieeniset kysymykset kävivät yli hänen ymmärryksensä.

Oikeus esitetään sokeana, mutta Cupidon pitäisi kävellä teiskaroida toisessa silmässä suurennuslasi ja toinen peitettynä. Sillä rakastuneiden hämmästyttävä kyky liioitella ihailunsa kohteen miellyttäviä ominaisuuksia ja olla näkemättä hänen puutteitaan on kerrassaan rajaton. Sekä miehet että naiset ovat epäluotettavia todistajia, kun on kysymyksessä jokin selvä asia, mutta rakastuneet ihmiset ovat väärine arvosteluineen oikea julkinen vaara. Tässä suhteessa rakastava on vieläkin vaarallisempi kuin historioitsija, jolla on piilu hiottavanaan. Alixin kirjeissä Nikolai ei esiinny sellaisena, jollainen hän todellisuudessa oli, vaan sellaisena kuin Alix näki hänet mielikuvituksessaan: kauniina miehenä, jolla oli kunnioitusta herättävä käytös, jalo luonne ja sydän kultaa, suurena ruhtinaana — ihailevan kansan johtajana, ylenmääräisten hyveiden täyttämänä viisauden lähteenä. Nikolai oli hänestä sellainen ja vielä enemmänkin! Jos joku olisi uskaltanut vihjaistakaan, että hänen sulhasensa oli tavallinen nuori mies, sanoja olisi ikipäiviksi joutunut rakastuneen Alixin epäsuosioon.

Ja kuitenkin Nikolai oli aivan tavallinen nuori mies. Hän ei ollut kaunis, vaikka hänen silmissään välähtikin toisinaan sama viehättävä ilme, josta hänen äitinsä oli kuuluisa. Keskimittaista lyhyempänä, hentovartaloisena ja asennoltaan paremminkin nöyränä kuin majesteetillisena ei Nikolai näyttänyt ihanteelliselta ruhtinaalta. Hänen luonteensa ei ollut paha, ja hän oli ystävällisissä väleissä maailman kanssa, mutta erikoisen laajoja tunteita ei hänellä ollut lainkaan. Jos toiset joskus ajattelivat häntä suureksi hallitsijaksi, ei hän itse sitä koskaan kuvitellut: valtaa kohtaan hän tunsi sellaisen miehen vaistomaista pelkoa, joka vihaa vastuunalaisuutta ja joka ei halua käskeä. Hän ei ollut tyhmä, mutta hän ei myöskään ilmaissut halua eikä hänellä ollut kykyä tietojen hankkimiseen. Hän oli viettänyt lapsuutensa siinä synkässä palatsissa, jonka hänen isänsä oli valinnut etsiäkseen turvaa salamurhaajilta. Englantilaisen kotiopettajan herra Heathin ansiosta hänen alkujaan heikko ruumiinrakenteensa oli vahvistunut ruumiinharjoituksissa, ja opettajat olivat takoneet hänen päähänsä keskinkertaisen koulukurssin alkeet. Hän oppi puhumaan englantia ja ranskaa sujuvasti ja tunsi hyvän käytöksen vaatimukset. Kaikki tämä ei kuitenkaan ollut mitään todellista harjoitusta hallitsemisen ankaraan tehtävään. Kun hän tuli nuorena upseerina itsenäisemmäksi, rajoittui hänen seurapiirinsä muutamiin harvoihin vastuunalaisuutta tuntemattomiin ja iloisiin suuriruhtinaisiin ja "hyvien" sukujen nuorukaisiin. Ne vakavat velvollisuudet, jotka isä oli määrännyt hänen suoritettavikseen, kiusasivat häntä kovasti, ja hän koetti välttää niitä milloin suinkin mahdollista. Lukemattomat pikku kohdat hänen senaikaisessa päiväkirjassaan todistavat, ettei hän tehnyt mitään erikoisen pahaa, mutta ei myöskään mitään älykästä tai hyödyllistä. Hän vietti kaartinupseerin joutilasta elämää, ja näemme hänen päiväkirjassaan usein mainittavan maljojen suomia iloja, mutta emme suorastaan kertaakaan mitään mieltäkiinnittävää kirjaa tai opettavaa keskustelua. Rakkaus Alixia kohtaan heräsi varhain, millä seikalla oli epäilemättä suuri vaikutus. Se ei estänyt häntä tavallisista seikkailuista keisarillisen baletin naisten kanssa. Hän oli kaiken kaikkiaan hyvin mitätön nuori mies. Muuan Venäjän tuntija [35] sanoi hänestä:

Kuka hän oli? Mikä hän oli? Hän oli hyvin tavallinen nuori mies, ei kovin tyhmä, ei kovin taitavakaan, ei pahantuulinen, ei vailla huumorintajua, eikä suinkaan ilman viehätyskykyä. Hänestä olisi voinut tulla hyvin kunnollinen kaartin upseeri, tai hänet olisi voinut kuvitella yksityiselämää viettäväksi maalaisherraksi, jonka päivät kuluvat verraten onnellisesti tilusten hoidossa, maalaispolitiikan alalla puuhailemisessa ja ulkomaanmatkoilla pitkän kesäloman aikana. Hänellä oli miellyttävä käytös, ystävät olisivat pitäneet hänestä, eivätkä hänen luonteensa puutteet olisi herättäneet suurtakaan huomiota... Mutta hän oli Romanovien jälkeläinen, ja sietämätön taakka painoi hänen hartioitaan. Tämä pieni mies, jolla ei ollut mielikuvituksen hiventäkään, oli saanut tai luuli saaneensa osakseen rajattoman hallitusvallan. Hän piti kiinni tästä vanhasta jutusta horjumattoman ja itsepäisen lujasti eikä sallinut lainkaan väiteltävän sitä vastaan... Hänellä oli hyvin kehittymätön käsitys velvollisuudesta, ja hän halusi säilyttää itsevaltiuden perinnön koskemattomana.

Ei ollut Nikolain oma syy, että hän oli sellainen. Hän sopi täsmälleen Venäjän historian selkärangattomaan aikakauteen, jolloin hänen isänsä Aleksanteri III:n hallituksen lamauttava vaikutus painoi kansalliseen elämään keskinkertaisuuden leiman. Se oli sellaisten mitättömien miesten aikaa, joiden sekä hyveet että paheet olivat vähäisiä ja jotka itse olivat typerän halpamaisia, koska heidän aivonsa olivat kasvussaan keskeytyneet ja sydämensä tiukasti suljetut. Se oli sellaista aikaa, jolloin roistotkin osoittautuivat vain pikku varkaiksi. Venäjä oli vajonnut sieluttomaan mitättömyyteen, ja kun vallankumous puhkesi Nikolai II:n aikana, kävi ilmi, ettei ollut ensinkään valtiomiehiä jäljellä, ei ollut edes järkeviä vallankumouksellisia. Oli vain suo, jonka läpi bolshevismin kauhistuttava uhka kaivoi liejuista tietään.

Mikäli voimme arvostella nykyjään tunnettujen asioiden valossa ihmisiä, joita ei enää ole, ja aikakautta, joka jo on lopussa, niin tulevaisuus pysyi Nikolaille suljettuna kirjana. Hän ei tosin ajatellut sitä hetkeäkään palatessaan rakkautensa lumoissa Koburgista Venäjälle vanhempiensa luokse. Hänen sydämensä oli täynnä rakkauden ylistystä ja kiihkeää halua nähdä kihlausaikansa supistuvan niin lyhyeksi kuin hovitavat suinkin sallivat, jotta hän ja Alix voisivat yhtyä mahdollisimman pian ja ikipäiviksi. Mutta korkean henkilön — kaikkien venäläisten keisarillisen valtaistuimen perijän — häät olivat valtion asia, johon tarvittiin huolellista ja pitkäaikaista valmistusta. Kun kärsimätön sulhanen lähti kuukauden kuluttua Englantiin tavatakseen morsiamensa Windsorissa, ei mitään lopullista vielä oltu päätetty.

IV. ISOÄIDIN SIIPIEN SUOJASSA

Nikolaille ei tuottanut mitään iloa se ajatus, että hän saisi viettää kuukauden päivät Windsorissa peloittavan Grannyn kotkansilmien vartioimana, mutta hän iloitsi rajattomasti tietäessään saavansa nähdä Alixin. Hän lähti Englantiin _Poljarnaja Svesdalla_, hienolla keisarillisella huvipurrella, suuren valtakunnan perijälle sopivalla komeudella. Hän on kertonut päiväkirjassaan tämän käyntinsä vaiheet; niissä on runsaasti mieltäkiinnittäviä yksityiskohtia Englannin hovin sisäisestä elämästä.

Rakkaussuhteen tasaista kehittymistä voi seurata jokapäiväisten muistiinmerkintöjen avulla. Huomaamme tuttavallisuuden lisääntyvän rakastuneiden kesken. Prinsessa Alix tuntee mielenkiintoa rakkaan Nickynsä päiväkirjaa kohtaan, ottaa sen välistä omaan haltuunsa ja kirjoittaa siihen peräti tunteellisia säkeitä hyväksyttyyn Viktorian aikaiseen tyyliin. Joinakin hetkinä Alix on vain teennäinen ja tyhmä pikku neiti. Voimakas tunne kuvastuu kaikista hänen huomautuksistaan. Voimme lukea viisaita lauseita, jotka ennustavat, millainen vaikutusvoima hänellä on myöhemmin avioelämässä. Äidillisyys ja jonkinlainen henkisen ylemmyyden tunne ovat huomattavissa ja luovat valoa tuleviin suhteisiin. Tässä kohdin ovat Alixin heinäkuun kahdentenakymmenentenä päivänä kirjoittamat sanat erittäin huomattavat. Ilmeisestikin Nikolai oli tunnustanut muutamia nuoruusvuosiensa pikku syntejä, muiden muassa seikkailunsa erään nuoren balettitanssijattaren kansa. Alixin huomautukset ovat korkealla siveellisellä tasolla ja uskonnollisen tunteen värittämät. Mutta nuoruus ei anna kieltää itseään, ja usein näemme rakastavat hilpeällä mielellä. Lempinimet Spitzbube ja Lausbube [36] eivät ole voineet esiintyä vakavassa keskustelussa. Rivien välistä luemme Grannyn selän takana siepatuista suudelmista ja tuntikausia kestäneestä autuaasta toistensa ajattelemisesta.

Päiväkirjassaan Nikolai ei esiinny suurena miehenä, ei edes älykkäänä miehenä, mutta hänen rakkautensa Alixia kohtaan oli ehdottomasti vilpitön. Tuonnempana lainatuissa otteissa on Alixin kirjoittamat lauseet painettu kursiivilla. Jos laskettaisiin, mitä nimiä Nikolai on useimmin maininnut, niin saataisiin huomata, että luettelossa on ensimmäisellä sijalla Frogmore. Sen yhtämittainen toistuminen osoittaa, millainen sija prinssipuolison muistolla oli kuningatar Viktorian sydämessä. Frogmoren kuninkaallinen hautakammio oli se keskus, jonka ympärille kuninkaallisen lesken elämä keskittyi.

Kesäk. 20 p., keskiviikko.[37] Klo 6.30 saimme näkyviimme Galloperin majakan ja käännyimme Thamesin suuhun. Kylmä viima puhalsi Englannin rannoilta, ja oli harmaa aamu. Klo 10.30 jouduimme Thamesin suulle ja aloimme nousta jokea ylös ilman luotsia. Thunderer — panssarilaiva — ja Sheernessin linnoitus tervehtivät kunnialaukauksilla nostaen meidän merilippumme... Ylimääräinen juna kiidätti minut Lontooseen. Waterloon yhdysasemalla tapasin Staalin.[38] Ludvig [39] tuli salonkivaunuun, ja minä erosin Dymkasta.[40] Viisikolmatta minuuttia myöhemmin saavuin Waltoniin ja klo 3 tapasin rakkaan Alixini. Tunnen taas sitä iloa, jota ilman olen ollut aina Koburgin ajoista lähtien. Meidän neljän on hauska elää Viktorian ja Ludvigin pienessä talossa. Satoi kaatamalla, ja me vietimme lopun päivän sisällä. Söimme ilman vieraita päivällisen klo 8.

Kesäk. 21 p. torstai. Nukuin erinomaisesti mukavassa pikku huoneessani. Kuinka onnellinen olinkaan herätessäni aamulla ja muistaessani asuvani saman katon alla rakkaan Alixini kanssa...

Kesäk. 22 p., perjantai. Taas ihmeellinen ja rauhallinen päivä. Samanlainen kuin eilinenkin. Tämä on tosiaankin kuin paratiisin elämää!... Koko aamun vietin puutarhassa Alixini kanssa istuen kastanjoiden varjostaman pikku polun varrella. Hän teki käsityötä, ja minä luin hänelle Lotin "Matelor'ta".

Kesäk. 23 p., lauantai. Mielipahakseni meidän oli pakko pakata matkatavaramme ja luopua tästä Elm Groven (Waltonin) huolettomasta elämästä. Koko aamun lounaaseen asti istuin rakkaan Alixini seurassa lukien hänelle. Klo 4 Victoria, Alix, Ludvig ja minä ajoimme kuninkaallisissa vaunuissa Windsoriin, jonne saavuimme tunnin kuluttua... Päivällinen syötiin klo 9. Meitä oli pöydässä neljätoista henkeä. Olimme pukeutuneina polvihousuihin. Kenkäni olivat kauhean ahtaat. Rakas Alix ja minä vietimme ihmeellisen illan yhdessä.

Kesäk. 24 p., sunnuntai. Nousin vuoteesta 8.30. Ilma oli suurenmoinen. Join kahvia huoneessani, ja klo 10 ajoin Grannyn ja Alixin kanssa Frogmoreen aamiaiselle. Klo 11 — hautakammiossa — jumalanpalvelus, josta pidin hyvin paljon... Eilen klo 10 illalla syntyi poika [41] Yrjölle [42] ja Maylle. Yleistä iloa ja riemua.

Kesäk. 25 p., maanantai. Aamulla ajoimme Grannyn ja Alixin kanssa Frogmoreen aamiaiselle. Sitten istuin morsiameni kanssa puutarhassa nauttien kesäilmasta täysin siemauksin. Olimme yhdessä ajelulla ja palasimme kotiin noin klo 1. Söimme lounasta klo 2 ja ajoimme avonaisissa vaunuissa kaikkein juhlallisimpien hovitapojen mukaisesti noutamaan Grannya Bagshotista, jossa asuvat Arthur setä [43] ja hänen puolisonsa. Nautimme teen teltassa. Katselin kaikki paikat hänen kauniissa talossaan ja näin intialaisen huoneen. Palasimme Grannyn kanssa. Suuret alppiruusupensaat hämmästyttivät minua. Söimme päivällistä 9.30. Ensimmäisen kerran pukeuduin Windsorin takkiin, jossa on punainen kaulus ja kalvosimet. Sitten istuin rakkaan Alixini huoneessa.

Kesäk. 26 p., tiistai. Ilma oli raskas. Klo 10 menimme tapamme mukaan Frogmoreen aamiaiselle. Kävelin vähän Alixin kanssa lammikon rannalla. Klo 4.45 matkustimme junalla Richmondiin ja sieltä vaunuilla White Lodgeen, jossa Yrjö ja Mary nykyjään asuvat. Olin hyvin iloinen tavatessani heidät. Yrjö näytti meille vastasyntyneen poikansa. Täti Alix, Victoria ja Maud tulivat myöskin. Lähdimme klo 7. Ilma oli tavattoman raskas ja pimeä, vaikka ei satanutkaan. Päivällisellä oli vain pieni seurue koolla. Illalla istuin rakkaan Alixini seurassa.

Kesäk. 28 p., torstai. Nousin vuoteesta varhain, join kahvia rakkaan Alixini kanssa ja lausuin hänelle jäähyväiset puoleksitoista päiväksi. Klo 8 matkustin Sandringhamiin ylimääräisellä junalla Dymka G:n ja eversti Byngin [44] seurassa. Saavuimme perille 11.15 auringon paistaessa ihmeellisen kirkkaasti. Siellä olivat meitä vastassa täti Alix, Victoria ja Maud. Ajoimme kaunista tietä nuorten kuusi-istutusten välitse heidän taloonsa ja tapasimme siellä Bertie sedän. Klo 12.30 lähdimme suurena seurueena Kings Lynniin ollaksemme läsnä, kun Bertie sedän hevossiittolasta myötiin hevosia huutokaupalla. Ensin menimme tavattoman suureen kesärakennukseen, jossa istui noin 200 maanviljelijää perheineen syöden lounasta, johon mekin otimme osaa istuen erityisen pöydän ääressä korokkeella, joka oli kuin näyttämö. Viidenkymmenen hevosen myöminen kesti hirveän pitkän ajan. Alussa asiat sujuivat vauhdikkaammin. Minä ostin kaksi tammaa varsoineen. Tämä aiheutti "kuvaamattoman ihastuksen". Sitten ilma muuttui kylmäksi, ja minä aloin tuntea vetoa. Kotiin palattua nautimme teetä ja menimme puutarhaan. Tuuli kuljetti sumua mereltä. Me tarkastimme tallit, koirankopit ja muut rakennukset. Rakennuksen huoneet ovat erittäin hyvin kalustetut. Söimme päivällistä klo 9, sitten olimme keilasilla ja tupakoimme alakerrassa. Kaipasin Alixia kovasti. Olin peräti alakuloinen.

Kesäk. 29 p. perjantai. Aamu oli ihana, kun heräsin. Kylvyn jälkeen join kahvia Bertie sedän kanssa hänen huoneessaan alakerrassa. Hän lähti klo 10 Lontooseen. Minä jäin Alix tädin ja serkkujen luokse. Menimme yhdessä kävelylle, ja katselimme mitä emme olleet eilen nähneet. Kävin pastorin luona heidän vanhassa kirkossaan, poikkesin tervehtimässä Probyniä,[45] käväisin puhdasrotuisten hevosten siittolassa ja kasvihuoneessa. Katselin Eddy paran huonetta. Söimme lounasta 11.30. Istutin puun puutarhaan, ja klo 3 lähdimme asemalle. Junan kuumuus ja pölyisyys oli sanoin kuvaamaton. Sydämeni oli täynnä iloa ajatellessani, että saisin tavata Alixin. Niinkin lyhyt ero hänestä tuntuu liian pitkältä. Arkkiherttua Frans Ferdinand [46] saapui illalla. Hänen kunniakseen oli suuret päivälliset musiikin ja univormujen kera. Ankaraa hikoilua!

Kesäk. 30 p., lauantai. Aamulla kävin tervehtimässä arkkiherttuaa, joka oli jätetty aivan yksin palatsiin klo 12 asti. Granny, Alix ja minä ajoimme Frogmoreen kahville. Sitten me kaksi lähdimme Cumberland Lodgeen tervehtimään Snipea [47] ja hänen sisartaan. Oli sanomattoman kuuma. Ennen lounasta luin ja kirjoitin. Lykon [48] ja Beatrice tädin lapset olivat mahdottomia ruokapöydässä, niin että Grannykin suuttui. Klo 4 saapuivat Victoria ja Ludvig. Alix istui minun huoneessani. Me nautimme kaikki teemme Frogmoressa ja ajoimme sitten pois eri ryhmissä. Päivällisillä oli läsnä vain pieni seurue, ja soittokunta soitti eteishuoneessa.

Heinäk. 2 p., maanantai. Klo 1 koko Windsorissa asuva suku, Grannya lukuunottamatta, lähti Lontooseen päämääränään Marlborough House, jossa oli suuri sukulounas. Jäin yläkertaan klo 5:een asti Victorian ja Maudin huoneisiin. Heidän huoneensa palauttivat mieleeni viime vuoden. Klo 5 ajoin Victorian ja Ludwigin kanssa Clarence Houseen Maria tädin puutarhajuhlaan. Onneksi ilma viileni illemmällä. Tapasin J.I. Shahovskoin [49] ja Poljarnaja Svesdan upseerit. Klo 6.30 lähdin Windsoriin Alixin, Albanyn herttuattaren [50] ja hänen tyttärensä kanssa. Olin iloinen ajatellessani, että saisin jäädä taas kahden kesken rakkaan morsiameni kanssa. Sandra [51] on saapunut kahdeksi päiväksi. Söimme päivällistä 9.15 ja sitten kuuntelimme musiikkia alakerrassa.

Hiljaa, armas, uinuos sa, taivaan siunaus suloinen kattakoon sen vuoteen, jossa lepäät suojass enkelten. Päiväs olkoot parhaat ain'.

Heinäk. 3 p., tiistai. Klo 8 lähdin ratsastamaan Sandran, neiti Hoodin [52] ja Dymkan kanssa. Kuinka valitettavaa onkaan, ettei Alix kulta voi vielä ratsastaa meidän mukanamme, koska hän on vasta toipunut eikä hänen jalkojensa kipu ole vielä lakannut. Karkuutimme peltojen poikki kuin mielettömät. Palasimme kotiin 9.30. Klo 10.15 ajoimme Frogmoreen. Sitten istuin Alixin kanssa raunioiden lähellä ja luin sanomalehtiä hänen ommellessaan. Palasimme kotiin klo 12 tapaamaan Janysheffia.[53] Lounaalla oli läsnä Albanyn herttuatar, joka matkusti pois sen jälkeen. Maria täti saapui klo 5. Lähdin Alixin ja Sandran kanssa vaunuilla Grannya vastaan Eastern Terracelle, jossa 1,000 poikaa, tulevia merimiehiä, suoritti voimisteluharjoituksia soiton säestyksellä. Sitten he suorittivat ohimarssin. He ovat Greenwichin koulusta. Joimme teetä Frogmoressa ja ajelimme kolmisin. Nauroimme aika lailla kertoessamme toisillemme hupaisia juttuja. Ilta oli ihmeellinen ja paljoa viileämpi kuin edelliset illat. Söimme päivällistä 9.15 muutamien harvojen vieraiden kanssa. Sitten esitettiin alakerrassa soittoa. Alfred setä tuli minun huoneeseeni tupakoimaan ja joi pari kolme lasia pilsneriä. Niin minulta meni ylimääräinen puolituntinen, jonka olisin voinut viettää rakkaan Alixini seurassa. Seuraavat sanat ovat morsiameni kädestä. Olen syvästi liikutettu — hän kirjoitti ne minun huoneessani.

_Rajattoman uskollisella rakkaudella, joka on paljoa suurempi kuin osaan sanoakaan_.[54]

Heinäk. 5 p., torstai. Klo 8 ratsastin Beatrice tädin kanssa kuningatar Annan ajotien päähän. Palasimme hiestä likomärkinä 9.30. Join Grannyn kanssa teetä Frogmoressa ja sitten palasin Alixin kanssa nopeasti linnaan matkustaakseni vuorokaudeksi Lontooseen. Klo 1 lähdimme Windsorista ja menimme suoraa päätä Marlborough Houseen. Oli hauskaa ja samalla suloista istua rakkaan Alixini kanssa junassa ja ajaa, (_Monta hellää suudelmaa_) niinkuin itse halusimme, läpi kaupungin, vaikka Gretchen [55] ja Byng olivat mukanamme vaunuissa. Oli tavattoman kuuma. Klo 2 söimme päivällistä Alix tädin, Victorian ja Maudin kanssa. Minusta oli hauskaa olla heidän seurassaan edes lyhyen aikaa. Klo 5 ajoimme Louisan [56] ja McDuffin luokse, jossa joimme teetä. Näimme heidän lapsensa — kaksi pikku tytärtä. Söimme päivällistä 7.45 ja lähdimme sitten Gaiety teatteriin katsomaan kuuluisaa kappaletta "Rouva Suorasuu". Ranskalaiset näyttelijät olivat jumalallisia. Palasimme 11.30 ja söimme illallista Alix tädin kanssa. Istuin rakkaan morsiameni seurassa klo 1:een asti.

Heinäk. 6 p., perjantai. Heräsin 9.30 ja otin kylvyn samassa nurkkakylpyhuoneessa yläkerrassa kuin ennenkin. Meitä oli neljä kahvilla: Alix, Victoria, Maud ja minä. Aamiaisen jälkeen menimme Alix tädin luokse, jossa Victoria sai syntymäpäivälahjansa. On omituinen yhteensattuma, että olen kahtena vuonna peräkkäin joutunut olemaan heidän seurassaan näihin aikoihin. Istuin Alixini seurassa ja kirjottelin kirjeitä kotiin. Lounaalle tuli Bertie setä, Georgie, Louisa ja McDuff. Kuumuus — yliluonnollinen! Lounaan jälkeen molemmat tytöt esiintyivät jonkin verran (_Jumala sinua siunatkoon, enkelini!_) toinen soitti viulua ja toinen tanssi — espanjalaisen tanssin tamburiini kädessään. Maria täti tuli lausumaan jäähyväiset: hän lähtee Rosenauhun. Olimme nääntymäisillämme kuumuuteen ja odotimme tapamme mukaan väsyneinä lähtöhetkeä. Klo 5:n junalla palasimme Windsoriin. Matka yhdessä rakkaan Alixini kansa on minulle rajaton ilo. Asemalta ajoimme suoraa päätä Frogmoreen teelle. Granny tuli vähän sen jälkeen. Kuumuus oli tukahduttava, ja vihuri ajoi kaikki sisään huoneisiin. Palasimme linnaan juuri kun alkoi sataa virtanaan. Klo 8.45 oli päivällinen. Se oli perhetilaisuus, jossa oli saapuvilla lihavia tätejä ja heidän miehiään. Klo 10 menimme Waterloo Halliin, jossa kuuntelimme kolme tuntia musiikkia. Siellä esitettiin "Philemon ja Baucis" ja "Navarratar", joka on aivan uusi Massenet'n ooppera. Sen jälkeen oli seisomapöytä-illalliset, mutta ensin oli jokaisen mies- ja naisvieraan käytävä suutelemassa (kuningattaren) kättä. Istuin Alixin seurassa ja menin nukkumaan päivän koittaessa.