I.

(A:lle) (Kukkaislaitteen keralla.)

Nuo hennokkahat kukat vaan, Jos puhelahjan saisi, Niin onnentoivotuksiaan Ne kilvan kuiskuttaisi. Mut vaikka sanat puuttuukin Ja äänetön on kieli, On toki tuntein lämpimin Nyt haastaa niillä mieli:

Ne toivottaa, ett' ainiaan Käy tiesi onnen-saarta, Ja ett'ei pilvi milloinkaan Sun taivaas' peitä kaarta. Ja että elon matkallais On myötätuuli lauha Ja haltijoina kodissais Vain rakka'us ja rauha!