II.

Kun into on yhtynyt kuntohon, Niin aikahan suurta on saatu; Kun luottoa vastaisuutehen on, Pois estehet turhina kaatuu. Ja totta jos missä harrastetaan, On oike'us rientojen ohja, Jos puhtailla aseilla taistellaan, Niin kaunihin voitto on pohja.

Ja etsikko-aikansa tuntee ken, Ei taistoa kammo ja työtä, Maan etu jos määrä on ylhäinen, Niin onni on toimissa myötä — Ja vaikkakin päivä pilvihin käy, Niin toivona olkohon voitto! Yön valta ei synkän sittemmin näy, Kuin aamun on alkanut koitto.

Sä Rauma, Sä kaupunki muinainen, Niin vanha — ja jällehen uusi, Sä selvään ymmärsit oivaltaen, Mit' aika Sun korvaasi huusi. Ja tiesit sen, että jos valvo et, Käy taakse Sun rientojes' kulku, Jäät ilman, jos paljokin tarvitset, Ja eessäs' on ijäti sulku.

Sen tiesit — ja kirkkahin katsehin Näit: tuossa on lyhköisin matka, Jost' ura käy rannalta suotuisin Sisämaahan Sun kulkua jatkaa. Ja päätit: siihen on saatava tie, Jot' oronen uhkuva juoksee, Mi yhteen erossa ollehet vie Ja saattavi toistensa luokse.

Pää pystyyn, Rauma! Tie valmis nyt on! Valt' on voitettu vastustuksen: Nyt vuorovaikutus alkakohon, Kun aukasit uuden Sä uksen. Pää pystyyn, Rauma! Ja etehenpäin Muun Suomesi seurassa kulje! Ja rautavyölläsi maahasi näin Sä itsesi kiinnitä, sulje!