II.

Ei linna impen' olekaan, Mi asunto on armeijain Ja korskain herrajoukkojen Ja naisten juhlapukuisain.

Hän kirkko ompi kaunoinen Ja lehdikko on suojanaan, On pyhyysharso pyhättö — Mä yksin palvon siinä vaan.

Vietä häät!

(Daniel Fallström'in mukaan.)

Tyttö armas, vietä häät, Kun on kukintasi hetki, Vuodet vierii, niinkuin näät, Ruusut kuihtuu suloisetki — Siksi kohta vietä häät!

Nainen syntyi tosiaan Suukon saamaan sekä suomaan, Mutta suukko matkassaan Valmis vaarankin on tuomaan — Siksi kohta vietä häät!

Rakastaa on ihanaa, Sehän naista kaunistaapi, Tyttö vain on raakulaa, Lemmittynä kypsäks' saapi — Siksi kohta vietä häät!

Poimi helmi, säästä kukka.

(Norjan kielestä.)

Kun silmäs' helmen kohtaa, Mi syvyydessä hohtaa, Se poimi rintahais! Näät aallot mellakoivat Sen kätköön viedä voivat — Ei päivääkään se nähdä sais'.

Jos vastaas' sydän tullee, Mi lämpimä on sulle. Et kylmä olla saa. Sä suojaa kukka, säästä, Niin halla siihen päästä Ei voi — ja ijäks' anastaa.

Hyvästellessä.

"Jää hyväst', armahainen, Pois tieni taasen käy, Vain hetki ainokainen — Ja en mä täällä näy."

Ja hellät silmä'ykset He soivat toisilleen: Sydänten hyväilykset On niissä lempineen.

Ja rintaan pyhä tuosta Ja armas tunne jää — Ei aika niin voi juosta, Sen että hävittää.