IV.

KREIKKA JA TURKKI.

Helleenit eivät suinkaan olleet tyytyväisiä siihen pieneen kuningaskuntaan, joka heille lohkaistiin Turkin ruumiista. Vielä kituivat miljonat heimolaiset samassa kurjuudessa, josta he olivat päässeet. Ennen he eivät luvanneet levätä, kuin koko kansa olisi yhdistetty yhdeksi ja ehkä Bysantsio valloitettu.

Niin sai Turkki pienestä Kreikasta Davidin, joka alati on valmis linkoomaan sen ohimoon kuolettavan kiven. Vielä harmillisemmaksi kuin sodanhankkeillaan Kreikka kävi alituisella pokkuroimisellaan suurvaltain neuvotteluissa. Kreikkalaiset ovat vielä parempia diplomaatteja, kuin sotilaita, ja kielellään, eikä miekallaan, he lohkaisivat Turkista irti Thessalian ja osan Epirosta.

Helleenien lähimpänä päämääränä oli sen jälkeen Kretan, Makedonian ja Epiroksen vapauttaminen, joka Turkin heikontumistaan heikontuessa ei näyttänyt toivottomalta. Kuta enemmän sairas mies sotkeutui huonoihin raha-asioihinsa, sitä enemmän' hääräsi Kreikka, uhraten sotavarustuksiin satoja miljoneja ulkomailta lainaamistaan rahoista. Siitä alkoi itämailla tulla alituinen "levottomuuden aines", niinkuin diplomaatit sanovat, eivätkä sen pyyteet ensinkään käyneet yhteen heidän reseptinsä kanssa, että annettaisiin Turkin lahoomistaan lahota, kunnes kappaleet itsestään putoisivat odottavien syliin.

[Kuva: T:ri E.J. Dillon kretalaisen munkin puvussa.]

Kieltämättä on valtiomiehillä syytä liikkua varovaisesti Balkanin niemellä, jossa he keskinäisen kateutensa vuoksi niin äkkiä voivat sekaantua sotaan, mutta syytä oli Kreikallakin kiirehtiä asioita. Huolimatta kauneista puheistaan eivät diplomaatit pääsisi pitkälle, elleivät teon miehet tapauksilla väkisin tyrkkisi heitä eteenpäin. Kreeta on alituisilla kapinoillaan harjoittanut tämmöistä teon politiikkaa, mutta kun pitkälliset verenvuodatukset ja hävitykset eivät vielä näkyneet olevan riittävä ostohinta saaren vapaudelle, niin sekaantui lopulta Kreikan hallitus asiaan, antaakseen sille vauhtia, ja lähetti eversti Vassoksen pataljoonineen Kreetaan.

Tämä teko antoikin vauhtia tapauksille. Helleenien kesken sekä Kreikassa, että Turkin maakunnissa ja muualla Europassa heräsi yleinen innostus, hetki oli tullut heidän kansallisten pyrinnöittensä toteuttamiseksi. Läheltä ja kaukaa tulvasi kreikkalaisia vapaaehtoisia Atheenaan, odottamaan, jopa kiirehtimään tulevia tapauksia. Sodan vaara oli astunut jättiläisaskeleen eteenpäin, se antoi diplomaateille kiirettä. Kreikkaa taottiin uhkauksilla ja lupauksilla, mutta kun ne eivät mitään auttaneet, niin saatiin aikaan keskinäisiä välipuheita, joiden kautta sota piti rajoitettaman. Kreikka saisi alkaa sen omalla Lihallaan.

[Kuva: Kreikkalainen pappi,]

Europan yleisössä oli jännitys suuri näiden tapauksien vuoksi, joita tuhannet sanomalehdet vielä liioittelivat. Eihän kenkään voinut arvata, kuinka läheltä ne yleisen sodan vaaran vuoksi koskisivat. Mutta vaikka Turkki vereksillä verilöylyillä keskellä höyryn ja sähkön vuosisataa muistutti maailmalle olemisensa laatua, niin saivat kreikkalaiset osakseen niukalta kannatusta, melkeinpä vaan Englannin vapaamielisiltä ja italialaisilta. Saksassa oltiin heille vihoissa, kun he eivät maksaneet velkojaan. Ranskassa taas on lakattu itsenäisesti ajattelemasta. Ihmisillä ei ollut halua sotia, eivätkä he tahtoneet muistaa itämaista kurjuutta, jonka lopettaminen on sivistyneen maailman velvollisuus, ja joka antoi oikeutusta Kreikan kevytmieli.sille hommille.

Suuret ulkomaiset lehdet olivat jo talvella lähettäneet kirjeenvaihtajansa liikkeelle seuraamaan läheltä tapauksia. Kuta suuremmaksi mielten kuohu kävi Kreikassa, sitä etäämmältä pohjolastakin alkoi tipahdella Atheenaan miehiä, ja lopulta Helsingistäkin, jossa jännitys ei suinkaan ollut pienin, lähetettiin erityiset kirjeenvaihtajat, omin silmin näkemiänsä kertomaan.