I.

Lehmukset, suhiskaatte lempeästi, suhiskaa, suven henget, raittihisti, kiertäkää vihreet, nuoret käsivarret ylitse paaden, kussa kohoo risti.

Keveenä kierrä, orapihlaja, keveenä paina, vanha, harmaa paasi, päällä sen tomun, joka alla lepää, ylitse miehen, jonka suru kaasi.

Maailma tuomitsee ja maailma kaataa, syytöntä vieras vainoo, kiven heittää. Ikuinen sovituksen sammaleella lopulta kaiken katoovaisen peittää.

Haudalla 29.6.09.