II.

Monet morsiuslamput läpi maailman kolkon yön, monen kaihon kuihtuvan näin mä kuin myrttiseppelevyön.

Muut kulkevat kullatuin kihloin ain näyttäen lempeään, ma epäilijä, minä pelkään, minä kisassa yksin jään.

Ja ma tiedän, ma häikäistä voisin, yhä vereni kuohuaa, muille onni tulee kuin lahja, mun täytyy se varastaa.