Part 26

— Kyllä se oli aika noita! Ensimmäisenä saavutti Zawratynski hänet, sillä hänellä oli paras hevonen, ja sitäpaitsi ruhtinas antoi tahallaan hänen lähestyä. Ihan meidän nähden se noita sieppasi miekan Zawratynskin kädestä ja iski sen melkein miehen läpi. Witkowski riensi apuun... Ruhtinas surmasi hänet aivan minun silmieni edessä yhdellä iskulla!... Minun ei tehnyt mieleni odottaa vuoroani... Saattepa nähdä, se palaa vielä tänne!

— Täällä meidän ei ole hyvä viipyä! — huusi Soroka. — Hevosille!

Kmicicille laitettiin heti sairassija hevosten väliin.

Sorokan käskystä asettui kaksi miestä maantielle vahtiin siltä varalta, että peloittava ruhtinas palaisi.

Mutta Boguslaw ajoi rauhallisesti Pilwiszkiin siinä varmassa uskossa, ettei Kmicic ollut enää elävien joukossa.

Illan tullen ruhtinas tapasi joukon ratsumiehiä, jotka hänen ylipäällikkönsä Paterson, tultuaan ruhtinaan viipymisestä levottomaksi, oli lähettänyt liikkeelle.

Johtava upseeri, huomattuaan ruhtinaan, karahdutti häntä vastaan ja sanoi:

— Teidän ylhäisyytenne, me emme tienneet, että...

— Ei mitään! — keskeytti ruhtinas. Koetellakseni tätä hevosta ratsastin sillä jonkin matkaa ja seurasin ritaria, kunnes häneltä sitten hevosen ostin.

Mutta hetken kuluttua hän lisäsi:

— Ja kalliisti maksoinkin.