Part 3

Melkein puolimatkassa Luxorin ja Assuanin välillä laski meidän purtemme maalle eräässä paikassa, jossa kapteenimme ja enimpäin hänen matruuseinsa perheet asuivat, ja oli varsin liikuttavaa nähdä, millä ilolla nämä tässä tapasivat ystäviänsä ja sukulaistansa ja millä riemulla he otettiin vastaan. Meidän miehemme hyppäsivät maalle, niin pian kuin pursi tuli tarpeeksi lähelle rantaa, ja heittäytyivät omaistensa syliin; he suutelivat toinen toisiansa ja seisoivat kauvan, rinta vasten rintaa, lujassa ja sydämellisessä syleilyssä. Suuri joukko lapsia, kaikki enemmän tai vähemmän kauniita, oli koossa heidän ympärillänsä ja ottivat osaa matkustajin tervetuliaisiin.

Yhtä liikuttava kuin heidän iloinen yhtymisensä oli myös heidän surullinen hyvästijättönsä, kun meidän oli lähteminen taasen matkalle, ja saatoimme niinhyvin tuosta yhtymisestä kuin erosta nähdä, että hellät sydämet sykkivät heidän mustanruskeissa rinnoissaan.

Tammikuun 25 p:nä tulimme me Assuan'iin, jotenkin suureen kylään Niili-virran ensimäisen kosken korvalla. Me olimme nyt Nubian rajalla, matkattuamme 27 päivää ja kuljettuamme noin 80 Ruotsin penikulmaa. Meidän aikomuksemme oli ollut matkata vielä edemmäksi katsomaan Niilin toista vedenputousta, joka on noin 18 penikulman päässä Nubiassa, mutta aika oli täpärällä ja meidän olisi siinä tapauksessa myöskin ollut vaihtaminen iso, tilava purtemme pieneen venheesen, josta niin suurelle seuralle kuin me olimme, olisi ollut paljon haittaa; paitsi sitä eivät täällä löytyivät venheet meitä ensinkään miellyttäneet. Me päätimme siis kääntyä takaisin.

Assuanin läheisyydessä on yhtä ja toista merkillistä katseltavana. Me viivyimme siellä neljä päivää ja retkeilimme niinhyvin virralla kuin maaseuduilla.

Luonto oli täällä suurellaisempi kuin missäkään muualla ylöspäin matkatessamme olimme nähneet. Wirta juoksi korkeain jylhäin vuorten välistä, jotka kohosivat korkeuteen, tehden eriskummaisimpia muotoja ja kaarroksia; milloin olivat ne korkeain pylvästön kaltaisia, ladotut raskaista kallionlohkareista toinen toisensa päälle, milloin näyttivät ne hirmuisen suurille lahonneiden jättiläisrakennusten raunioille. Koko niiden ulkomuoto oli jylhä ja epäsäännöllinen, joka näytti todistavan että joku väkevä maanmullistus oli ne muodostanut. Kenties mursi Niili-virta tämän vuorenselänteen silloin, kun se ensin raivasi tiensä mereen, tahi on virta sen vähitellen kuluttanut ja kaivertanut, ruvetessaan kuohuamaan sen ylitse, jolloin vuori oli virranuomana, tahi on tuo kova kallio äkkiä särkynyt jonkun väkevän maanjäristyksen kautta, ettei se olisi esteenä Niilin siunaustatuottaville tulville?

Keskellä virtaa, taipaleen matkaa yläpuolla vesi-putousta, suuri näiden ruhjottuja muorien, näiden luonnon jättiläis-raunioiden sylissä, on tuo viehättävän ihana saari Philæ, joka kauniin asemansa tähden on saanut liikanimen: "ihana". Täällä seisoi kerran kuun jumalalle Isissille pyhitetty temppeli, yksi niistä Egyptin mestariteoksista, jotka vielä monien tuhansien vuosien perästä ihmetyttävät maailmaa.

Kaikki ne temppelein rauniot, joita me olimme tilaisuudessa näkemään, olivat enemmän tai vähemmän toinen toisensa kaltaisia, ja selvästi saattoi havaita, että ne kerran oli rakettu saman mallin mukaan. Suuren portin kautta tullaan tavallisesti käytävään, jonka kahden puolin seisoo sphinksejä, kuvaillen hirmuisen suuria leijonia ihmiskasvoilla, hakatut yhdestä ainoasta kallionlohkareesta. Kun olet käynyt näiden sphinksikäytäväin läpitse, tulet niinkutsuttuun propyloniin, temppelin esikartanoin varsinaiseen sisäänkäytävään. Tämmöisenä sisäänkäytävänä on kaksi hirmuisen suurta pyramidinkaltaista kivirakennusta, jotka, samassa kun ne kaunistivat temppeliä, myöskin olivat vartiatorneina. Näiden välissä on vähempi portti. Wähän matkan päässä näiden propylonein edessä seisoi tavallisesti molemmin puolin itse sisäänkäytävää kaksi obeliskia, ja kohta niiden takana kaksi mahtavaa kivistä kuvaa, ikäänkuin vartioimassa temppelin sisäänkäytävää. Propylonin kautta tullaan temppelin esikartanolle, joka on avara nelikulma ja sen seininä ovat ihanat pylväsrivit. Itse piha eli kartano oli tavallisesti tyhjä, ja ainoastaan muutamissa harvoissa temppeleissä näimme pylväskäytävän jäännöksiä, jotka kävivät suoraan yli kartanon propylonista varsinaisen temppelin sisäänkäytävään. Muutamilla temppeliraunioilla oli useampia esikartanoita perätysten, eroitetut toinen toisistaan yhtä monella propylonilla.

Wiimeisen propylonin kautta tullaan vihdoin varsinaiseen temppeliin, johon kuuluu yksi tai useampi neljäkulmainen kammio mahtavilla pylväsriveillä, jotka käyvät tasasuuntaisesti toisesta seinästä toiseen. Kun kaikkein näiden läpitse olet käynyt, tulet temppelin kaikkein pyhimpään siaan (adytum), erääsen vähempään tai isompaan huoneesen, yksinkertaisilla kiviseinillä. Täällä seisoi mahtavia kuvia, esitellen niitä jumalia, joille temppeli oli pyhitetty. Tätä huonetta ympäröi sitten joukko pyhiä kammioita, jotka olivat joko varsin pimeitä tahi valaistut pienillä nelikulmaisilla aukoilla muurissa. Paitsi näitä löytyi siellä täällä vähempiä syrjätemppeleitä ynnä koko joukko käytäviä ja pimeitä maanalaisia kammioita, joiden tarkoituksesta ei tarkoin tiedetä; arvellaan niiden olleen sekä aarreaittoja että vankihuoneita.

Kaikki nämä temppelit olivat ihan täyteen varustetut kuvilla, hieroglypheillä ja merkkikirjotuksilla. Seinät, katot, obeliskit, propylonit, esikartanot, pylväät, vieläpä nuo pimeät, pyhät kammiotkin olivat täyteen kirjaellut. Tämä kaikki yhteensä, vaikka nyt raunioksi rauenneena, ajan hampaan raiskaamana, näytti kuitenkin niin suurellaiselta, että ken kerta sen on nähnyt, ei milloinkaan voi sitä unohtaa.

Isis-jumalan temppelistä Philæn saarella oli jälillä kaksi propylonia ja koko joukko pienempiä kammioita, joista useimmat olivat ihan pimeitä, niin että meidän täytyi käyttää tulta, kun niissä kävimme. Me nousimme noiden molempain propylonien torniin kaitoja kiertorappusia myöten. Tornien ylimmäinen osa oli jonkinlainen laakakatto, josta meillä oli vapaa näkö yli tuon murentuneen temppelin, yli tuon kauniin saaren ja yli sen suurellaisten, jylhäin ympäristöjen. Siellä täällä näky vielä jotenkin eheitä jäännöksiä tuosta entisestä temppelistä ja ne muodostivat korkeain portteinsa, kaunisten pylväskäytäväinsä ja raskasten kivikattoinsa kanssa ikäänkuin toisia temppeleitä erikseen. Muutenkin on koko saari täynnä soraläjiä ja langetessaan murtuneita kivilohkareita. Muutamat palmupuut, joita siellä täällä kasvaa pitkin saarta, olivat viehättävinä vastakohtina tälle hävitykselle, ja Niili-virta, joka kahden puolin virutteli saaren rantoja, kuvasti pinnallaan raunioin katkaistut, kulmikkaat hahmot ja palmujen pyöreät, lehtiset latvat. Näköalaa rajoittivat ylt'ympäri nuo hirmuisen korkeat, rikkiruhjotut kalliot, ja tämä luonto oli laatuansa mitä kauniimpia nähdä saa.

Eräsnä päivänä katselimme me tätä näkyä toiselta taholta. Me läksimme Assuanista varhain aamusella ja ratsastimme borikka-aaseillamme pitkin Niili-virran vasenta rantaa, sivusimme Philæn ja ajoimme sille niemekkeelle, joka hyvän matkan päässä saaresta pistihe ulos virtaan. Täällä tapasimme me eräällä vuorella vanhan moskeijan rauniot ja söimme päivällistä siellä eräässä ikivanhassa salissa, jonka toinen seinä oli luhistunut maahan ja näköala sillä tavoin oli vapaa. Tuolla välkkyi nyt Niili allamme, juosten hiljaa ja rauhallisesti kuin sisämaan järvi; toisella rannalla oli meillä uusi näköala yli kaunisten, suurellaisten vuortemme, joita jo niin paljon olimme ihailleet vastaiselta puolelta, ja tuolla näköalan perällä rehoitti tuo "ihana" Philæ temppeleinensä Niilivirran sylissä.

Alapuolla Philæn kiihtyy Niili-virran juoksu yhä enemmän ja enemmän, kunnes se vihdoin kuohuaa vahtoavana koskena. Philæn ja Assuanin mäkiseltä tieltä olet tilaisuudessa katselemaan tätä kaunista luonnon-ilmettä. Weden putous ei ole erittäin korkea; minulle kerrottiin sen ei olevan yli viiden kuuden jalan korkean, jota en pidä mahdottomana. Siinä löytyy useampia vedenputouksia perätysten, niin että se kokonaisuudessaan näyttää väkevästi kuohuavalta virralta. Koko tämä mahtava koski on täynnä kallioisia luotoja, joiden ympäri tuo vahtoava vesi kuohuaa, sillä aikaa kuin läheiset vuoret kaiullaan vastaavat sen suloiseen kohinaan. Tuntikausia saatat katsella tätä näkyä ja kuullella veden-putouksen omituista ääntä ilman väsymättä siihen.

Noin puolen tunnin matkaa Assuanista erämaahan päin löytyy muutamia granitivuoria, joita matkustajat tavallisesti käyvät katsomassa, sillä siellä ovat vielä kivilouhokset selvästi nähtävänä siltä ajalta, jolloin vanhat Egyptiläiset vielä rakensivat temppeleitänsä. Jokainen obeliski, jok'ainoa granitin lohkare, joka on löytynyt tai vielä löytyy missä hyvänsä Egyptin temppeleistä, on tuotu tästä kaukaisesta paikasta. Wielä voi selvästi nähdä millä tavoin he olivat lahonneet näitä hirmuisia lohkareita. He porasivat koko joukon suuria reikiä vuoreen, toisen toisensa perästä, suorissa riveissä, nämä reiät täytettiin kuivalla puulla, jota sitten valettiin vedellä. Tuo kuiva puu imi vettä sisäänsä ja rupesi paisumaan yhä enemmän ja enemmän, kunnes vihdoin kallionlohkare lohkesi. Siellä täällä näimme suuna irtilohkaistuja kiviä, joita jo oli ruvettu hakkaamaan jonkun temppelin rakennusaineeksi, ja yhdellä paikalla näimme alotetun obeliskin, joka ei milloinkaan voi tulla valmiiksi, vaan viruu nyt siinä hiekan ja soran keskellä, puoliksi hakattuna kalliosta, näyttääksensä jälkimailmalle millä ihmeellisellä tavalla vanhat Egyptiläiset hakkasivat kiveä.

Wastapäätä Assuania löytyy saari nimeltä Elefantine. Siellä on muutamia muistomerkkejä, mutta ne ovat niin harvat ja vähäpätöiset, että ne tuskin ansaitsevat kertomista.

Itse Assuanin kaupungista ei ole paljon sanottavaa; se on muiden arabialaisten kaupungein ja kyläin kaltainen. Sen savikojut ovat matalia eikä juuri ensinkään viehättäviä, sen kadut ovat kaidat ja epäsäännölliset. Kaupunki vastaa entistä Seveneä, joka muinoin oli suuriarvoinen, sillä se oli Egyptin eteläinen rajakaupunki. Tästä kaupungista lausui Herra propheta Hesekielin kautta: Minä tahdon sinun ja sinun Wirtas kimppuun, ja teen Egyptiin maan peräti tyhjäksi ja autiaksi, Sevenen tornista Ethiopian rajaan asti. Sevenen tornista pitää heidän miekalla lankeeman, sanoo Herra, Herra.

Muuan niistä päivistä, kuin me Assuanissa viivyimme, oli sunnuntai. Sattumalta oli silloin useampia matkustajain pursia kokoontunut tälle paikalle. Muutamissa oli amerikalaisia, toisissa englantilaisia vieraina. Me lähetimme edellä puolenpäivän sanan kaikkiin näihin venheisin kysymään niiden matkustajilta, tahtoivatko yhtyä meidän kanssamme yhteiseen Jumalanpalvelukseen. He tulivat melkein kaikki, ja meidän salonkiimme mahtui hädin tuskin meidän vähäinen seurakuntamme, johon kuului kaksitoista jäsentä. Me veisasimme useampia englantilaisia virsiä, jonka jälkeen M:r Pulling piti hyvän saarnan. Tuntui hyvältä saada europalaisten keskuudessa viettää yhteistä jumalanpalvelusta niin kaukaisessa sopessa tässä pimeässä, puolivillissä maassa.

Tammikuun 30 p:nä jätimme me Assuanin ja ulotimme palausmatkaa. Me seisahdimme nyt hyvin usein käydäksemme katsomassa niitä paikkoja, soilla soitakin muinaisjäännöksiä oli nähtävänä.

Ensimäinen paikka, jossa kävimme, oli Kom Ombo, tuo entinen Ombos, jonne saavuimme Tammikuun 31 p:nä. Täällä oli erään temppelin rauniot, jonka Ptolomeus Philometer oli perustanut ja hänen veljensä Phiscon valmistanut. Temppeli oli rakettu juuri virran rannalle, niin että virran vesi melkein virutti sen perustuksia. Kahdet rappuset veivät kahteen propyloniin mutta kaikki nämä olivat niin sortuneet, että tuskin voi saada mitään selvää käsitystä niiden entisestä muodosta. Toinen propyloni oli ihan sorana, toisesta oli vaan toinen torni jälillä. Noiden jättiläis-porttein takana nähtiin vielä osa varsinaista temppeliä pylväskäytäväinsä kanssa, mutta suurin osa siitä oli haudattuna hiedassa. Wirralta katsoen oli tämä temppeli kerran mahtanut ihanalta näyttää.

Se oli pyhitetty kahdelle jumalalle: Aroeris Apollolle ja Savak'ille, jumalalle, jolla oli krokotiilin pää.

Seuraavana päivänä saavuimme me Edfoo'hon, joka on entinen Apollinopolis Magna. Täällä löytyy kaksi temppeliä, joista toinen suuri ja majesteetillinen ja vielä hyvästi säilynyt, toinen niin pieni ja vähäpätöinen, että se melkein katoaa mitättömiin tuon edellisen rinnalla. Nämä temppelit oli rakettu samaan aikaan, kuin Kom Ombossa löytyvä, Ptolomeus Philometerin ja Phiscon'in hallitessa.

Tuo isompi temppeli oli aina tähän vuoteen asti levännyt ikäänkuin haudattuna paksuin hietakerrosten alla ja arabialaisten kyläin peitossa; mutta juuri tänä syksynä on se varakuninkaan käskystä kaivettu ylös maasta ja sen temppelikartanot on puhdistettu, niin että nyt saattoi vapaasti katsella koko tätä uljasta ihmeteltävää rauniota, joka on suurin ja parhaiten säilynyt kaikista mitä tähän saakka nähneet olemme. Mahtavan propylonin kautta tulimme me esikartanoon, joka oli pylväsriveillä ympäröitty nelikulma, ilman kattoa. Pylvästen korkeus ja kartanon avaruus oli hirmuisen suuri. Ihminen melkein katosi mitättömiin sen sisässä ja näytti vaan vähäpätöiseltä pilkulta siinä. Toisella puolella tätä kartanoa löytyi useampia suuria temppelikammioita perätysten, täpötäynnä mahtavia pylväsrivejä, joiden pylväät olivat 18 jalkaa ympärimitaten. Näillä pylväillä lepäsi raskas kivikatto, tehty pitkistä, hakatuista lohkareista. Näiden pylvässalien sisäpuolella oli "adytym" (kaikkein pyhin), jotenkin suuri huone, ympäröittynä paksuilla kivimuureilla. Täällä seisoi vielä hirmuinen kivipatsas, joka kuvaeli yhtä niistä kolmesta jumalasta, joita tässä temppelissä palveltiin. Nämä jumalat olivat Hor-Hot, myöskin Agathodaemon'iksi kutsuttu, jota tavallisesti merkitään siivellisellä pallolla, ja Athor, Egyptiläisten Aphrodite, ja heidän poikansa Hor-senet-to.

Se pienempi temppeli oli kahtena, pylväsriveillä varustettuna huoneena, ja, samoin kuin tuo suurempi, täyteen viivailtu hieroglyphejä ja kuvia.

Samana päivänä, jonka aamusella me olimme katselleet Edsoo'ssa löytyvää temppeliä, saavuimme me iltapuolla erääsen paikkaan, nimeltä El Kab, joka on vanhain Eiletyas, Lucinan kaupunki. Täällä kävimme me loppupuolta päivää katsomassa muutamia hautoja, jotka oli hakattu läheiseen hietakivi-vuoreen. Haudat olivat avaria, neliskulmaisia kammioita, vähän matkan päässä ylhäällä vuoren toisella sivulla. Niiden seinät ja katot olivat täpötäynnä kuvia, sotka kylliksi selvään esittelivät vanhain asukasten pellonviljelystä ja muita askareita. Eräässä näistä haudoista oli koko joukko Egyptin entisten hallitsiain nimiä. Kun aurinko laski, palasimme me purteemme ja pitkitimme matkaamme.

Wähän matkaa alaspäin El Kab'ista on Esnc, jonka kaupungin Kreekkalaiset ja Roomalaiset tunsivat Latopolis-nimellä. Täällä seisoi muinoin temppeli, pyhitetty jumalalle, jonka nimi oli Cnouphis eli Kneph. Se oli aikain kuluessa hautaantunut hiekkaan, mutta sen temppelikartanon sisusta kaivettiin kokonaan esiin aina lattiaan asti vuonna 1842, Mehemed Alin käskystä. Tähän suurellaiseen temppelisaliin astutaan nyt hyvin pitkiä rappusia myöten alas. Seinät ja katto ovat vielä eheinä, ja pylvästen korkeus ja paksuus on ihmetyttävä. Kun kerran olet astunut alas näihin miltei maanalaisiin pylväskäytäviin, tekee mielesi kauvan viipyä siellä, ja kaipauksella luot viimeisen silmäyksen tähän kauniisen raunioon, jättääksesi se iäksi päiväksi ja palataksesi venheesesi.

Syvästi koskivat meihin nämä tuhatvuotiset jättiläis-rakennukset, ja kuitenkaan emme olleet vielä nähneet maailman suurimpia ja ihanimpia muinaisjäännöksiä: temppeliraunioita Thebe'ssä.

Neljäs Luku.

Theban rauniot. — Palausmatka Kairoon. — Kaupunki ja sen ympäristö.

Helmikuun 2 p:nä saavuimme me illan tullessa Luxoriin, joka on osa siitä vanhasta, kerran niin suuresta ja kummallisesta Thebe'stä. Et voi enää eroittaa paikkaa, missä kaupunki ennen on ollut, sillä Thebe ei ole enää olemassa — se on raastettu, murrettu, hävitetty. Useammat voimat ovat yhtyneet pyyhkimään pois maan päältä tätä Pharaonein pääkaupunkia, joka oli aikakautensa ihmeenä ja vanhain Egyptiläisten kerskauksena. Se on useat kerrat tullut valloitetuksi, rynnätyksi, raastetuksi muukalaisten sotajoukkojen kautta, aina siitä ajasta asti, kuin Kambyses noin viisisataa vuotta ennen Kristusta valloitti Egyptin. Mitä nämä sotalaumat ovat jättäneet pitelemättä, se on hautaantunut ympäröivien erämaiden hietakinosten alle.

Sillä alalla, jolla kaupunki muinoin seisoi, näet nykyään muutamia vähäpätöisiä kaupunkeita ja kyliä, niinkuin Luxor, Karnak, Gournat, Medinet, Habu j.n.e. Näiden kyläin asujamet viljelevät nyt niitä kenttiä, joilla vuosituhansia takaperin se mahtava kaupunki seisoi "satain portteinsa kanssa", joita Homerus on lauluillaan ylistänyt. Näiden kyläin keskeltä ja näiden viljavain kenttäin ylitse matkustaa nyt matkamies etsimään ja ihmettelemään niitä jäännöksiä vanhasta Thebestä, jotka, kestettyänsä ajan hävitykset, vierasten sotajoukkoin raastamiset ja noiden läheisten erämaiden lentohiekan, vielä seisovat jälillä todistamassa tuon kadonneen kaupungin entistä loistoa. Wiivailtuna täyteen hieroglyphejä ja merkkikirjotusta, ovat nämä rauniot suurenmoisten kivikirjain kaltaisia, jotka kertovat Egyptin vanhinta historiaa ja ylistävät sen onnen päiviä.

Lähellä Luxoria löytyi erään ikivanhan temppelin rauniot, joka temppeli rakettiin Amunaph IIl:nen ja Remeses II:sen aikana.

Tästä temppelistä on vielä jälillä osa adytumia sekä muutamia pylväsrivejä ja niiden edessä hirmuinen propyloni molempain kartion-kaltaisten torneinsa kanssa, joiden edessä ennen on seisonut kaksi obeliskia ja kaksi istuvaa, kivistä kuvapatsasta. Kaksi näistä obeliskeista on viety Franskan maalle ja seisoo nyt Place de la Concorde'lla Parisissa. Toinen on vielä paikallansa. Ne on hakattu punaisesta granitista ja ovat täyteen kirjotellut hieroglypheillä, jotka ovat hakatut erinomaisen sievästi ja ihmeteltävän syvälle, muutamat aina kahta tuumaa syviksi. Kivikuvista oli jälillä ainoastaan toinen. — Me kävimme toisen tornin huippuun, josta voimme katsella yli raunion, yli koko Luxorin ynnä ympärillä olevan lakeuden, joka täältä ulottui hyvin kauvaksi kahden puolin virtaa. Me seisoimme nyt kenties keskellä sitä paikkaa, jossa ennen Egyptin uljas pääkaupunki oli. Täällä saattoi jokaisesta soraläjästä, jokaisesta musertuneesta rauniosta, jokaisesta ruohonkorresta, joka kasvoi tuon entisen kaupungin alalla, oppia tuntemaan ja tunnustamaan kaiken maallisen suuruuden katovaisuutta.

Tämä temppeli oli pyhitetty sekä Niili-jumalalle että Jupiter Ammonille, joka jälkimäinen oli Theben ylimmäinen jumala.

Päivänä jälkeen tulomme Luxoriin ratsastimme varhain aamulla Karnak'iin, jonne on noin kolme neljännestä peninkulmaa siitä paikasta, jossa meidän venheemme oli laskettu maalle. Kun lähestyimme temppeliä, näimme etäällä korkean, vahvan kiviportin ikäänkuin hirmuisen suuren riemu-kaarroksen pielinensä. Ennen kuin saavuimme tälle portille, ratsastimme sphinksi-käytävän läpitse, jonka kuvat, vaikka rikkimurtuneina, kuitenkin osoittivat meille, kuinka kaunis, kuinka suurellainen tämä tie kerta oli ollut. Muinoin oli tämä sphinksi-käytävä lähes kolme neljännestä penikulmaa pitkä ja yhdisti Luxorin ja Karuakin temppelit.

Kun saavuimme tuolle mainitulle portille, näimme edessämme mahdottoman suuren joukon raunioita, jotka ottivat tilan, joka oli kolmea, neljää sataa jalkaa leveä ja lähes kahtatoista sataa jalkaa pitkä.

Me ratsastimme sitten vasemmalle kädelle toiselle portille, joka oli itse pää-sisäänkäytävänä tähän kaikkein suurimpaan ja ihanimpaan temppeliin, kuin mailmassa milloinkaan on rakettu. Täälläkin oli portin edessä leveä ja pitkä sphinksi-käytävä. Kun tämän portin kautta ensimäisen kerran katsahdimme sisään temppeliin, seisahduimme kaikki hämmästyksestä, nähdessämme mitä täällä aukeni silmäimme eteen. Korkea, tilava käytävä kävi suoraan läpi raunion, ikäänkuin mahdottoman suuri katu tässä temppelikaupungissa. Ennenkuin menimme edemmäksi, katselimme kauvan tätä kaunista näkyä, joka osoitti meille toisen temppelisalin toisen perästä, melkein niin kauvaksi kuin silmä kantoi.

Kahden puolin itse porttia kohosivat nuo paksut, vahvat kivitornit huimaavan korkealle. Tämän propylonin kautta tullaan erääsen esikartanoon, paljoa suurempaan ja kunnioitusta vaativampaan, kuin mitä ennen olimme nähneet. Se muodosti ison nelikulman, kahden puolin rajoitettuna katetuilla pylväskaytävillä, joiden takana löytyi kaksi syrjätemppeliä. Suoraan poikki tämän kartanon, portista ruveten pylvässalien propyloniin asti, kävi muinoin kaksinkertainen pylväsrivi, joista pylväistä enimmät nyt olivat kokonaan kadonneet. Harvoista jälillä-olevista oli ainoastaan yksi ainoa eheä ja osoitti meille niiden entistä muotoa.

Kun olet käynyt tämän esikartanon läpitse, tulet toisen propylonin kautta erääsen pylvässaliin, joka majesteetillisen suuruutensa tähden voittaa kaikki muut raunio niinhyvin Egyptissä kuin muualla. Tämä sali on 170 jalkaa leveä ja 329 jalkaa pitkä. Sen kattoa kannattaa 134 jättiläispylvästä, joista 12 keskimmäistä, jotka seisovat kahden puolin salin läpikäytävää, ovat noin 80 jalkaa korkeat ja enemmän kuin 30 jalkaa ympärimitaten; toiset ovat vähän pienempiä. Muutamat näistä pylväistä olivat jo kaatuneet, toiset olivat kaatumaisillaan, ja nämä tekivät tuon uljaan raunion ehkä vielä uhkeammaksi.

Wiivyttyämme hyvän hetken tässä pylvässalissa, kävimme läpitse sen osan temppelistä mikä jälillä oli, kulkien yhdestä salista ja temppelikartanosta toiseen, ja niistä olivat muutamat jo kokonaan ruhjoontuneet, toiset vähän paremmin säilyneet. Paljon oli täällä ihastelemista jokaisella askelella, jonka eteenpäin astuimme, mutta liian pitkäksihän venyisi tämä kirjotus, jos koettaisin kertoa tätä kaikkea tyystin.

Kauan katselimme muutamia hirmuisen suuria, kivisiä kuvapatsaita, jotka seisoivat pitkin seinuksia eräässä huoneessa. Kauvan katselimme koko joukkoa suurempia ja pienempiä obeliskeja, jotka uljaasti nousivat luhistuneitten temppelein soraläjistä, joiden kaunistuksina ne ennen olivat olleet. Eräs näistä obeliskeista on suurin, kuin milloinkaan on pystytetty; sen kumppanin on ihmiskäsi joskus väkivaltaisesti murtanut maahan. Se oli kaatuissaan särkynyt useampiin palasiin, jotka nyt osoittamat tuon muinaisen pylvään hirmuista suuruutta. Muutamin paikoin oli hävitys kauhistava; koko avarat osat tuosta suuresta temppelistä eivät voineet meille muuta näyttää kuin soraläjiä.

Kun koko raunion läpitse olimme kulkeneet, tulimme toiselle portille, joka oli melkein samannäköinen kuin se, jonka kautta olimme sisään tulleet. Me luimme viisi näitä hirmuisia jättiläisportteja, kaksi sillä sivulla, joka antoi Luxoria päin, tahi joka kerran viittasi itse Thebeä kohden, ja yhden kullakin noista jälillä olevista kolmesta.

Tämän arvaamattoman suuren temppelirakennuksen valmistus on vaatinut useampain polvikuntain työtä. Sen voi selvästi nähdä niiden eri kuningasten nimistä, jotka on hakattu raunion eri osiin. Wanhin näistä nimistä on Ositarsin I, se Pharao, jonka arvellaan hallinneen Josephin aikana. Tämä osa rauniota on siis noin kolmentuhannen kuudensadan vuoden vanha. Seuraavat kuninkaat ovat sitten jälistäpäin vähitellen rakentaneet yhden osan toisensa perästä ja kaunistaneet sitä kokonaisuudessaan. Thatmes III:s, se Pharao, jonka hallituksen aikana Israelin lasten luullaan lähteneen ulos Egyptistä luvattuun maahan, ja joka kuningas sotajoukkonsa kanssa hukkui Punaiseen Mereen, laitatti useampia uusia rakennuksia ja laajensi temppeliä melkoisesti (Russell'in Ancient and Modern Egypt, s. 211). Osiris, suuri valloittaja ja Nemeses II, arvattavasti sama kuin tuo kuuluisa Sesostris, kaunistivat ja laajensivat temppeliä suuressa määrässä. Edellinen rakennutti tuon suuren temppelisalin 134 pylväällään. Remeses II:sen poika jatkoi isänsä työtä ja rakensi lisään tuon hirmuisen suuren esikartanon ynnä tuon jättiläis-propylonin ja pystytti sphinksit sen eteen. Sitten ovat useat muut kuninkaat kaunistaneet tämän merkillisen rakennuksen eri osia, kunnes se vihdoin kaikkein eri kammioinsa kanssa oli yhtenä ainoana temppelinä.

Se jumala, jota kerta tässä temppelissä palveltiin, oli Jupiter Ammon, eli No Ammon, joksi häntä myöskin kutsuttiin.

Kuljettuamme useat tiimat edes takaisin näiden merkillisten raunioin keskellä, palasimme takaisin purteemme sillä aikomuksella, että vielä kerran kävisimme katsomassa tätä ihmeellistä temppeliä, ennenkuin jätimme Theben. — Me panimme sen toimeen eräsnä iltana, sittekuin ensin purressamme olimme juoneet teetä. Aurinko oli jo muutamia tunteja sitten laskenut ja täysikuu kumotti korkealla taivaalla ja levitti lumoavaa valoaan yli tuon muistorikkaan seudun. Me ratsastimme Karnak'iin erään oppaan kanssa, joka oli varustettu pitkällä keihäällä, jolla hän suojeli meitä koirilta niissä arabialaisissa kylissä, joiden kautta meidän oli kulkeminen.

Kun olimme ehtineet rauniolle, nousin minä erääsen noista vahvoista torneista, jotka seisovat molemmin puolin temppelin pääporttia. Ja täältä, tältä ylhäiseltä asemalta, katselimme me yöllistä maisemaa, luonnollista kuutamokuvausta, jota taitavimmankaan maalarin penseli ei voisi oikein heleillä väreillä osoittaa; kuinka voisi siis minun heikko kynäni kuvailla sitä!

Ylt'ympäri meitä vallitsi jo yön hiljaisuus. Lavea, hedelmällinen lakeus levisi kahden puolin. Koko joukko kyliä näkyi siellä täällä hajallaan lakeudella, ja niistä välkkyi useampia valkeita. Lasten kirkuna ja koirien haukunta, joka silloin tällöin noista kylistä kuului korviimme sekä yhden ja toisen kiven kolina, jonka jalkamme sysäsi pois asemaltaan alas syvyyteen, olivat ainoat äänet, jotka häiritsevät luonnon juhlallista hiljaisuutta.

Kuun eksyttävässä valossa, joka muodosti kaikkialle kaikenlaisia haaveellisia varjoja, hahmoitti tuolla jalkaimme alla No Ammonin ihanan temppelin rauniot. Mikä suuruus ja mikä hävitys! Wastapäätä meitä esikartanon toisella puolella näkyi suuria vuorenkaltaisia soraläjiä, kahden tornin jäännökset, jotka ennen olivat olleet saman näköiset kuin se torni, jonka huipussa me nyt seisoimme. Tuolla, noiden soraläjien takana, tuo hirmuisen suuri pylvässali vielä seisovien, kaatumaisillaan olevain ja kaatuneitten pylvästensä kanssa, ja vielä etäämpänä nuo vielä jälilläolevat obeliskit keskellä paljaita soraläjiä, ja kaiken tämän takana adytum, temppelin pyhin paikka, joka nyt oli tyhjä, mutta jota kerran Jupiter Ammonin kuvapatsas kaunisti.

Täällä voi nähdä kuinka "oikea Jupiter Ammon, El Amunah, totuuden Jumala, oli antanut oikeuden käydä Yli Egyptin jumaloin ja erittäinkin yli tämän Hänen väärän kuvansa, yli epäjumalankuvan maailman suurimmassa temppelissä. Hiljaisuus vallitsee sen kartanoissa, Noon paljous on hävitetty".

Kun katselin kaikkia näitä temppelikartanoita tai käyskentelin niiden raunioilla tyynellä, kuuvaloisella yöllä, tuntui minusta hyvin oudolle aatella, kuinka vuosituhansia takaperin pitkät saattojoukot juhlallisesti kulkivat näiden salien läpitse, kuinka täällä vahvat laulukunnat korottivat äänensä ja runsaita uhreja annettiin jumalalle, joka ei enää ole olemassa. Nyt on hiljaista tällä sialla, salit ovat jätetyt kylmille, kansa, joka juhlapuvussa otti osaa saattokulkuihin, ylistysveisuihin ja uhreihin, lepää nyt pitkää untansa noissa hirveän suurissa vuorihaudoissa tuolla Niili-virran toisella rannalla, ja jumala itse, tuo äänetön kivinen kuva, viruu nyt särjetyillä jäsenillä, muserrettuna jossakin lahonneen jättiläisasuntonsa soraläjän alla.

Kuitenkin tulee ihmetellä sitä uutteruutta ja niitä kustannuksia, millä vanhat Egyptiläiset koristivat jumalainsa temppeleitä. He eivät tunteneet totuuden Jumalaa, Kaikkivaltiasta, armiasta, joka ei asu ihmisten käsillä tehdyissä temppeleissä, jota eivät mitkään muut kaunistetut asunnot tyydytä kuin köyhäin syntisten sydämet, puhdistetut sovituksen verellä ja pyhitetyt Hänen omalla Hengellänsä.

Luxor ja Karnak lepäävät Niili-virran itäisettä rannalla; mutta Thebe ulottui kerran sekä virran itäiselle että läntiselle puolelle ja on jättänyt muistomerkkejänsä Niilin kummallekin rannalle. Kun muutaman ajan olimme idänpuolista rantaa katselleet, käytimme siis ne päivät, jotka vielä Thebessä viivyimme, niiden muistomerkkien tarkastelemiseen, jotka olivat virran läntisellä rannalla.

Purtemme oli vielä samassa valkamassa, jossa ensin olimme maalle nousseet. Me soudimme yli virran pienellä ruuhella, joka kuului meidän alukseen. Vastaisella rannalla oli valmisna hevosia ja borikka-aaseja viemään meitä niille eri paikoille, jotka ansaitsivat katselemista.

Noin kolmen neljänneksen penikulman päässä rannasta löytyi suuri ja korkea vuorenselkä. Sinne kävi meidän kulkumme ensimäisenä päivänä; me menimme siis yli virran toiselle rannalle. Koko tämä vuorenjono oli niin sanoen tehty läpikuultavaksi koko joukolla vähempiä ja isompia hautoja, jotka hakattuina tuohon kamaan kallioon, läpäsivät vuoren ristiin ja rastiin.

Me kävimme ensiksi katsomassa niin kutsuttuja kuningasten hautoja, joista tähän saakka on löydetty jo seitsemäntoista. Ensimäinen, jota me katselimme oli Velzon'in hauta, kutsuttu niin erään matkustajan jälkeen, joka sen löysi. Tämän haudan sisäänkäytävä on taipaleen matkaa ylöspäin vuoren sivulla. Jotenkin jyrkkiä portaita myöten astutaan alas itse holvin aukkoon. Täällä sytytti oppaamme laivasta puusta tehdyn suuren tulisoiton, osoittaaksensa meille tietä, joka pimeänä, viertävänä käytävänä kulki vuoren sisään. Kuljettuamme täällä hyvän matkaa, saavuimme vihdoin avaraan saliin, joka oli varustettu useammilla aimollisilla pylväillä. Seinät, katto ja pylväät olivat täyteen piirustetut hieroglyphejä ja kuvia, jotka olivat erinomaisen hyvin säilyneet; värit olivat vielä niin selviä, ikäänkuin olisivat ne olleet vasta muutamia päiviä sitten maalatut. Tästä salista kävi meidän tiemme erästä toista käytävää, siksi kunnes me saavuimme vielä toiseen saliin. Niin kuljimme me käytävästä käytävään ja salista saliin, kunnes vihdoin tulimme käytävään, joka ulottui niin pitkälle ja niin viertävänä vuoren sisään, että meidän oppaamme vakuutti, ettemme voisi sitä myöten kulkea. Me astuimme kuitenkin sitä myöten alas taipaleen matkaa. Useammissa näissä pimeissä saleissa löytyi hirmuisten katafalkien (Ruumis-alttarien) jäännöksiä, joissa muinoin kuningasten balsameeratut ruumiit olivat levänneet. Muutamissa paikoissa löytyi myös pienempiä ja suurempia sivukammioita, jotka luultavasti olivat olleet erityisiä hautoja.

Me kävimme vielä samana päivänä katsomassa muutamia noita toisia kuningasten hautoja, jotka olivat enemmän tai vähemmän toinen toisensa näköisiä, mutta suurin ja viehättävin niistä kaikista on Belzon'in hauta.

Toisella puolella vuoren ovat kuningattarien haudat. Ne olivat jotenkin samankaltaiset kuin kuningasten haudat ja yhdessä niistä löytyy vielä sälillä useampia mumieita (balsameerattuja ruumiita).

Paitsi näitä kuninkaallisia hautoja löytyi myöskin koko joukko muita niin kutsututta yksityisiä hautoja, joissa Theben entinen väestö lepää haudattuna. Muutamissa näissä haudoissa olivat lattiat tykkänään peitetyt mumieilla, joista muutamat olivat eheitä, toiset särjettyjä ja silvottuja, niin että pääkallot, kädet, sääret ja jalat viruivat sikin sokin.

Koko tämä hirmuinen vuori oli sillä tavoin vaan yhtenä ainoana suurena hautana, joka talletti pimeässä povessaan sen uutteran ja nerokkaan väestön, joka muinoin vuosisadan toisensa perästä asui Egyptin mahtamassa pääkaupungissa. Tämä ihmeellinen kansa on jättänyt jälkimailmalle ei ainoastaan aimollisia kivitemppeleitänsä, palatsejansa ja pyramidejansa, vaan myöskin noissa hirmuisissa kalliohaudoissa omat ruumiinsa, jotka he ovat osanneet niin hyvin balsameerata, että useat niistä vielä monien vuosituhansien perästä ovat eheinä säilyneet.