I.

Majan pienen porraspuulla istun monta iltaa. Luokseni käy unten immet sinerväistä siltaa.

Leiniköt ja sinikellot mulle nyökkii päitään. Keltaperhot riemuitsee ja hyppelevät häitään.

Käki kukkuu kaihojansa, hohtaa ilman pieli. Poskilleni rusko nousee, herkkyy hellä mieli.

On kuin suru suistuisi, ja murenisi murhe. Unhoittuisi ikävä ja elon tyhjä turhe.