V.

Istun tumman poppelin alla, varjot vaihtuvi nurmella. Herpoo hehkuva henkeni palo raukee rintani riehuisa.

Käteni ristissä rinnan päällä katselen kulkua pilvien. Viileä viihtymys mieleni täyttää, sydän on tyyni ja vakainen.

Istun hiljaa ja pohjasta rinnan unteni uhria suitsutan. Alla poppelin juhlallisen valojen voimia kumarran.

Täällä mä tajuan tuntoni äänen, täällä mä itseeni havahdun. Tuulonen oksilla vaikenee, kun hiljaa, hiljaa mä polvistun.