XV.

Synkeät salamat singahtelee pimeän pirttini yli. Minnekä turvahan koito mä käyn, kun kylmä on Kaukoni syli.

Kylmä on syli, ja kukkaini helpeet kohtalon koura se raastaa. Tarinaa onneni onton ja valjun yöhyt synkeä haastaa.

Niinkuin hyljätty istun ja itken. Jumalan ilma se riehuu. Salamat sinkoo, ja kankahan hiekka patsaana ilmahan kiehuu.

Mutta mun Kaukoni tallissa viipyy, viipyvi aamuhun saakka. Pirtti on pimeä, ja sää on julma, julmempi tuskani taakka.