XI.

Sinä nyt olet mun. Mä saan sun kutrejas koskettaa ja henkiä huultesi purppuraa. Olet mun.

Olet vaimoni mun ja vaalija vuoteeni valkoisen, mun keijuni hento ja herttainen. Olet mun.

Kesä-illat nää me aitan hämyssä haaveillaan, kun sade se soittavi harppuaan yli maan.

Sade soittavi vaan, ja kuuluvi kahina tammien ja askelet yöttären huntuisen yli maan.

Oi nukkuos jo! Minä valvon untasi varjellen, nuku kätteni turvihin armainen, nuku jo!