III.

Hän soutaa tuolla aalloilla veen impi ilonkukka. ja häll¹ on silmä siintoisa ja viherjäinen tukka.

Hän soutaa suloaatoksin ja leutomielin laulaa ja painaa päätä aaltoihin ja valkeaista kaulaa.

Hän painaa päätä aaltoihin ja sinisilmän sulkee, ja mieli luokse Nyyrikin nyt rannikolle kulkee.

Ja tyttö muistaa armastaan, mi seisoi koivun alla ja soitti tuohitorveaan vain äänell’ ihanalla.

Ja valkoviitta poikasen niin kirkkahana hohti, kun katse, hellä, haaveinen nous’ aallon neittä kohti.

Veen immyt aaltovuoteella näin uinuu unelmissa, mut Nyyrikki se rannalla on lemmenpolttehissa.