VIII.

Hentoa kyyditän kyyhkyläistä, pientä mä perhoa saattelen. Lentäös sanoma onneni häistä luokse mun äitini armaisen.

Saaren rannalta rauhaisalta koppasin Kyllikin korjaani, kas miten tummien kulmain alta impeni arkana silmääpi.

Mutta mä kesytän kyyhkyläisen kanssani kauvaksi karkaamaan. Kohta on Kyllikki Lemminkäisen eikä se poies kaipaakaan.