XII.

Oi onni, aarteheni verraton, sä helmi hohtavainen, kallis. Oi, ett'et karkaisi sä luotani, en sitä konsanaan mä sallis.

Mun helmeni, mun pyhä onneni, oi, ettet särkyväinen oisi, ja jospa heloisena hohtehes kautt’ aikain varjeltua voisi.