I.

Erheeni on musta, musta. — Kuka suopi sovitusta? — Ääni soimaa, ääni soimaa. — Mistä saan mä nousun voimaa?

Tahdon tuskistani nousta. Kuka jännittäisi jousta? Kuka terästäisi tahdon, tekis terveheksi Ahdon?

Kyllikkini marja, mairut laita tänne uskon airut! — Etkö kuule kuikutusta, Ahti raukan rukousta?

Et sä vastaa. — Olet vainaa. — Taakkani se kasvaa, painaa. — Äiti ainut, kultamuru, suista Lemminkäisen suru.

Käänny Kaukomielen puoleen, luo’os lohdutusta huoleen! Sain mä ennen avun sulta, suo se nytkin äitikulta.

Sinun silmäis’ hellä luonti on kuin suuri anteeks’ suonti. — Näin on suru suloisempi. Siunattu oi äidin lempi.