XIV.

Etpä sä Kaukoni arvaakaan, kuinka mä itken salaa. Nuoruus pois, pois haipuvi vaan, eikä se koskaan palaa.

Miksi, oi miksi mun ryöstitkään, vielä mä leikkinyt oisin. Taaton tanhuet muistossa nään, sinne jos palata voisin.

Sielläpä kahleitta karkeloi Kyllikki tyttöraisu. Miksi mun kisoista kiellät, oi liekö lempesi vaisu?

Miksi on katsehes kaihtiva, mistä on silmies uhka? Itkisit Kyllikin nuoruutta, kohta se kylmä on tuhka.

Kaukoni kaunis et ymmärrä Kyllikin mieli-alaa. Kiellät lapsosen leikeistä, pantiksi pyydät valaa.