XXXII.

Kolmantena päivänä saavuimme illansuussa taas saarelle.

Yann katsoi minuun merkitsevästi meidän noustessamme maihin.

"Kuule, Yann", sanoin minä ja laskin käteni hänen olkapäälleen, "sinun täytyy karkoittaa tämä ajatus mielestäsi. Minä en matkusta. Matkustan milloin haluan."

"Et siis matkusta? Huomenna lähtee Toimitsija!"

"En."

Yann taivutti päätään. "Sinä olet kuoleman oma!" sanoi hän hetken kuluttua. Aivan hiljaa hän sen sanoi.

"Ah, Yann, sinä kyllä viisastut, tunnenhan sinut. Hyvää yötä!"

Yann meni, katsomatta minuun, hyvästelemättä.